Heräsimme Pyramidenilla aurinkoiseen aamuun. Kömpiessämme ulos koloistamme, huomasimme telttakyläämme ilmestyneen uuden asukin.


Gipsdalenia takaisin päin.

Janne vaihtoi muutaman sanan yksin liikkeellä olleen miehen kanssa, mutta koska yhteistä kieltä ei meinannut löytyä, jäi keskustelu varsin lyhyeksi. Sen verran noheva viestimiehemme ehti kuitenkin saada selville, että kyse oli tsekkiläisestä miekkosesta, joka oli hiihdellyt myös pohjoisnavalle.

Lähdimme yhdeksältä ripeästi liikkeelle luistavassa kelissä ja helottavassa auringonpaisteessa. Kelkkauraa pitkin Billefjorden-vuonon ylitys sujui sutjakasti neljässä legissä auringossa retkottelevien hylkeiden ihmetellessä menoa, mutta lounaan jälkeen alkoi hikinen urakka.

Retkikunnan puskiessa ylämäkeen 600 metriä verttiä neljässä legissä aurinko helotti täydeltä terältä ja nosti elohopean lämpömittarissa näissä oloissa uskomattomaan 15°C lukemaan. Huippuvuorten kosto on hirmuinen ja välitön – eiliset oluet tuli hikoiltua moninkertaisesti ja ovat nyt puristettavissa merinovillaisista aluspaidoista suoraan retkimukeihin.

Leiri pistettiin pistettiin pystyyn mäen harjaanteelle Nordenskiöldbreenin jäätiköllä. Retkikunnan ilta kuluu jäitä poltellessa. Ihan konkreettisesti.

Kun teltat on saatu pystyyn, alkaa hurja lumensulatusoperaatio. Lunta lapetaan kattilaan kahmalokaupalla ja kun lumi on sulanut samean karvaiseksi vedeksi, se koitetaan saada kipattua kattiloista ilman kolmannen asteen palovammoja termospulloihin.

Kun termarit ja juomapullot ovat piripintaan täysiä, sulatetaan vettä vielä iltaruokaa varten.

Tänään iltarutiinit saivat tervetullutta vaihtelua Heinin synttärijuhlien merkeissä. Popkornia, suklaakakkua ja minttukaakaota, kyllä elämä taas hymyilee.

Koitimme kutsua telttakylämme laitamille tauolle jäänyttä kahdeksanhenkistä espanjalaisretkikuntaa mukaan bileisiin, mutta ilmeisesti kakku-kaakaot mäyränpesälle haisevassa juhlatilassa eivät houkutelleet etelän miehiä, eikä edes kahden viikon hikoilun ja peseytymättömyyden jalostama hehkeä suomalainen naiskauneus saanut päätöstä pyörrettyä.

Retkikunnalla kaikki hyvin. (TJ)

23.4.2011
Lämpötila: aamulla -5 astetta,päivällä +3, illalla -5
Tuulen nopeus: aamulla , päivällä , illalla tyyntä
Hiihdetty matka: linnuntietä 20,6 km
Sijainti: N 78°37,017′ E 17°15,177′

Aamulla totesimme että tulevien arktisten matkailijoiden tulee lisätä ahkioonsa hellehatun, T-paidan, riippumaton sekä tekopalmun lisäksi myös sateenvarjo, sillä pieni sade yllätti makuupussin kuivattajat. Sade ja lämmin keli tiesi nahkeaa hiihtämistä, sillä suksien pohjissa nousukarvat olivat osin jäässä ja märkä lumi tarttui suksien pohjaan kuin takiainen.

Leiristä poistuttiin Ole, Ole, Ole huutojen siivittämänä Espanjan poikien jäädessä koisimaan telttoihinsa. Päivä alkoi mukavalla kahden legin laskuosuudella lähes merenpinnan tasoon saakka. Tätä seurasi tasaista osuutta aina lounastauolle saakka.

Eilinen hikinen nousu 0 metristä 600 metriin tuhottiin siis aamulegien aikana täysin ja lounaan jälkeen alkoi uusi rasvanpolttonousu noin 550 metriin. Arktisen vaeltajan täytyy siis omata jonkinlaista kieroutunutta masokismia.

Illan kuluessa olemme miettineet keinoja karhujen bongaamiselle. Yhtenä vaihtoehtona vaikuttaisi olevan allekirjoittaneen kuollonkorinaa muistuttava laulaminen saavuttaessa huomenna Tempelfjordenin rannalle. Jospa tämä viimeinen mahdollisuus toisi karhut aterian toivossa silmiemme ulottuville.

Riskinä toki on että laulu aiheuttaa tutkijoitakin ihmetyttävän jääkarhujen joukkopaon Huippuvuorilta. Pääätös tehdään illan ja yön aikana.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

24.4.2011

Lämpötila: aamulla +7 astetta,päivällä +4, illalla +7
Tuulen nopeus: aamulla , päivällä , illalla tyyntä
Hiihdetty matka: linnuntietä 20,5 km
Sijainti: N 78°29,376′ E 17°07,790′