Kuten Janne eilen blogiin kirjoitteli, Vaiska antoi meille tänään armeliaasti vapaan aamupäivän eilen pitkäksi venähtäneen hiihtopäivän vuoksi. Useimmat käyttivät sen elämän primitiivitoimintoihin, kuten syömiseen ja nukkumiseen.


Ahkion raahaamista.

Retkikunta lähtikin klo 12.00 levänneenä ja innokkaana pöhisemään kutsuvana odottavia nousuja kohti. Sää oli taas koko päivän aivan uskomaton – aurinkoa koko taivaan täydeltä! Käristyneitä neniä ja poskipäitä onkin alkanut ilmestyä retkikuntaan viimeisten päivien aikana.

Meille on tullut aamumyrskyjen vuoksi jo muutamia tällaisia iltahiihtoja reissun aikana, mutta retkikunnan normipäivä arktisilla lakeuksilla noudattelee suurinpiirtein seuraavanlaista kaavaa:

– Klo 6.30 (yleensä) ensimmäiset alkavat kaivautua makuupusseistaan ja loikkia tarpeilleen kinoksiin. Makuupussit kuskataan ahkion aisoihin tai suksien päälle kuivumaan ja keittimet suhautetaan käyntiin inhimillistämään telttojen sisällä vallitseva lämpötila.

– Klo 7.30 kajahtaa bemareista aamukuuntelu, jossa katsastetaan vallitseva säätila ja ilmoitetaan lähtöajankohta. Jos mitään kummempaa estettä hiihtämiselle ei ole, lähtö tapahtuu..

– Klo 9.00. Hiihtelemme kolme tai neljä legiä riippuen päivän pituudesta ja parkkeeraamme lounastauolle, joka on tällä reissulla kestänyt 40 minuuttia. Emme ole vielä joutuneet pystyttämään telttoja ruokatauon ajaksi (kopkop), mutta huonon kelin sattuessa se on vallitseva käytäntö. Kun murkinat on saatu vedeltyä napaan, hiihdämme loput legit.

– Klo 18 (noin) korvilla alamme pystyttää leiriä ja iltapuhteissa, kuten lumien sulattelussa, tankkaamisessa ja varusteiden huoltamisessa menee päivästä riippuen useampi tunti.

– Joskus klo 22.00 jälkeen retkikuntalaiset tuhisevat tyytyväisinä pusseissaan, paitsi yökyöpeliosasto, jolla on mennyt useimmiten puoleenyöhän epämääräisen säätämisen vuoksi.

Tämän päivän ensimmäiset legit tarjosivat meille oivallista pakaratreeniä. Nousua mereltä jäätikölle kertyi 500 metriä.

Lähes koko retkikunta on tällä hetkellä liikkeellä 38 millisillä nousukarvoilla, joten suksien olematon pito jyrkissä rinteissä aiheutti taas perisuomalaista aggressiokäyttäytymistä. Lisäksi äärimmäisen helteinen keli sai pipot ja muut vaatekappaaleet lentelemään. Saimme kuitenkin tuupattua, tuskailtua ja kiskottua ahkiot kukkulan päälle, jossa pysähdyimme lounastauolle ja maisemia ihailemaan.

Loppulegit viiletimme huimaan alamäkeen, kun laskeuduimme Billefjordenin rantaan. Rämäpäisimmät repivät skinit irti jäätikön päällä, jotta luisto möykkyisellä moottorikelkkauralla olisi maksimaalinen. Jyrkimmissä kohdissa sai kerättyä riittävästi vauhtia myös umpihangessa, jossa nähtiinkin upeita tellukäännöksiä ahkioiden kanssa.

Hiihdimme tänään kaikenkaikkiaan hieman reilut viisi legiä ja leiriydyimme meren äärelle, aivan kivenheiton päähän Pyramidenin aavekaupungista. Huomenna hiihtelemme muutaman legin lahden yli tuohon vanhaan kaivoskaupunkiin ja saamme seikkailla hylätyissä rakennuksissa iltapäivän.

Ilta oli niin kaunis ja lämmin, että pidimme ”nuotiopiiriä” lähes koko retkikunnan voimin ahkioiden ja telttakääröjen päällä jutustellen ja maisemia ihaillen. Harvinaista herkkua, sillä yleensä yhteydenpito tapahtuu leirissä lähinnä bemareiden välityksellä.

Karhuväijyt pyörähtivät taas käyntiin, sillä myös tällä lahdella saattaa olla Knutin (R.I.P.) sukulaisia liikkeellä. Austfjorden tuotti karhujen suhteen pettymyksen, mutta olemme toiveikkaita, että vielä ehdimme tällä reissulla otuksen nähdä. Hieman kauempana näkyy avovettä, joka saattaa houkutella nalleja hylkeitä pyytämään.

Retkikunta alkaa hiljalleen näyttää ja ennen kaikkea haista veneen alta hiihtäneeltä eli siis aivan oikealta retkikunnalta.

Parrat ovat varsinkin miehillä ruokkoamatta, kahden viikon hiki puskee levää kainaloissa ja tukkakuontalosta riittää rasvaa leivälle kotitarpeiksi. Reissun puolivälin kunniaksi suurin osa vaihtoi alkuviikosta kalsarit, merinokerrastot ja jotkut hurjat myös sukat (useimmat ovat kolmilla sukilla liikkeellä).

Vaatteiden vaihtaminen on lähinnä keino huijata omaa psyykeään ja pitää mielenterveys kohdillaan, sillä aivan yhtä saastaiselta tuoksahtaa viimeistään seuraavan päivän hiihdon jälkeen. Terveisiä vaan kotiväille sinne Suomeen tämän retken jälkeistä pyykkipäivää odotellessa. Suosittelen lähtemään talosta siinä vaiheessa, kun varustekassit lehäytetään auki.

Lopuksi vielä ohje tee-se-itse retkikuntairokeesin aikaansaamiseen.

Itse irokeesi on nopea pystyttää, mutta valmistelut on aloitettava hyvissä ajoin. Ensiksi tarvitaan pipo. Sen pitää olla riittävän lämmin, mukava, mutta ei niin rakas, ettet voisi tarvittaessa polttaa sitä käsittelyn jälkeen.

1. Laita pipo päähän ja anna muhia noin viikko. Pipoa ei mielellään saa poistaa edes nukkuessa.

2. Toisen viikon aikana voit ajoittain karkeasti sukia tukkaa voin tai muun kuonan tahmaamalla kouralla. Mitä enemmän hilsettä ja rasvaa kuontaloon saa kerrytettyä, sitä parempi.

On äärimmäisen tärkeää, ettei tukalle näytä vettä missään vaiheessa!

3. Fyysinen harjoittelu on valmisteluvaiheessa myös hyödyksi, mutta jos ei voi harrastaa liikuntaa, saunominen pipo päässä stimuloi retkikuntahiihtoa erittäin hyvin. Kolmannella viikolla hiukset alkavat olla sopivassa kuosissa varsinaisen kampauksen aikaansaamiseksi.

4. Ota molemmilla käsillä tiukka tukistusote ohimoiden molemmilta puolilta ja kisko karvoja kohti päälakea. Voit myös lääppiä ja laastia kämmenellä hiuksia tiukaksi töyhdöksi.

5. Jos tukka ei seiso tiukasti vinkeässäkin tuulessa, et ole vielä tarpeeksi saastainen. Anna hautua vielä viikko ja yritä uudestaan.

Tätä kirjoittaessa, on alkanut sataa hiljalleen lunta. Kuulemma huomenna sitä pitäisi tulla vielä enemmän ja myös tuulen nousta. Saamme ilmeisesti siis hiihtää myrskyssä kohti Pyramidenia!

Retkikunnalla kaikki hyvin. (HK)

21.4.2011

Lämpötila: aamulla -5 astetta, illalla -2 astetta
Tuulen nopeus: aamulla , päivällä , illalla tyyntä
Hiihdetty matka: linnuntietä 9,75 km, arviolta 14 km mutkien kanssa
Sijainti: N 78°44,016′ E 16°33,138′