Karhuväijyssä olleet saivat nauttia keskiyön aikaan vielä aika mukavasta kelistä, hyvästä näkyvyydestä ja mahtavista Ausfjordenin vuorimaisemista, joihin keskiyön aurinko loihti mitä hienompia sävyjä.


Vuonosta jäätikölle.

Aamua kohti tuuli kuitenkin yltyi niin navakaksi, että lähtöä päätettiin siirtää myöhempään. Ennen puoltapäivää lunta pöllyytellyt kiukkuinen tuuli rauhoittui ja keli alkoi seljetä, joten liikkeelle lähdettiin klo 13.30

Keli parani paranemistaan ja jo toisella legillä pääsimme nautiskelemaan auringonpaisteesta pikkupakkasessa. Hiihtelimme neljä legiä Ausfjordenia etelään kohti Mittag-Lefleclercbrenn-jäätikköä.

Matkalla ohitimme Finlandsveggen-nimisen vuorenseinämän. Vuoren viereisen pienen jäätikön reuna hohti kauniisti monella eri sinisävyisyllä pilvenharsojen vaellellessa auringon editse. Suuren jäätikön sinertävä reuna vuonon päässä läheni hitaasti mutta varmasti ja saavutimme sen juuri sopivasti lounastauon aikaan.

Vuonon päässä tuli vastaan myös kolme moottorikelkkaa, ensimmäiset ihmishavainnot reiluun viikkoon. Ilmeisesti majailivat mökissä, jonka ohitimme vähän myöhemmin.

Yhtään karhunjälkeä ei vuonolla näkynyt. Missäköhän nallet luuraa tähän aikaan keväästä? Ainoa eläimen jälki jäällä rekikoirien jätöksien lisäksi olivat peuran sarvet, jotka pilkistivät lumesta. Myrskylintuja näkyi paljon aamulla ja päivälläkin vielä, kaikki näyttivät lentävän etelää kohti. Siellä on varmaan avovettä ja ruokaa nyt tuulen jälkeen.

Nautittuamme päivän lounaseväät yhä vain varsin aurinkoisessa ja kauniissa säässä lähdimme nousemaan Mittag-Lefleclercbrenn-jäätikköä pitkin ylöspäin. Vaikka ahkiot ovat keventyneet reilusti ensimmäisten päivien 60-80 kg:sta, niin tuntui silti loivakin nousu muutaman leppoisamman päivän jälkeen ihan ylämäeltä.

Pian nousu kuitenkin loiveni ja loppupäivän hiihto oli varsin nautinnollista, leppoista maisemahiihtelyä kelkkauraa pitkin kauniissa aurinkoisessa talvisäässä. Täyden kahdeksan legin jälkeen leiriydyimme jäätikölle lähelle Tricolorfjellet-nimistä vuorentöppärettä.

Jos joku ihmettelee, kuinka kolmen viikon kamppeet voivatkin painaa noin paljon, niin tässä pari valaisevaa esimerkkiä. Jokaisen hiihtäjän ahkio painaa tyhjänä valjaineen ja aisoineen noin 12 kg. Kahta hiihtäjää kohti on yksi teltta, joka painaa noin 5 kg. Polttoainetta keittimiin on viikkoa kohden neljä litraa henkilöä kohden, eli yhteensä 12 litraa jokaiselle. Ruokaa on jokainen varannut mukaansa 1-1,5 kg päivää kohden, jotta vaadittava kalorimäärä, joka on näissä oloissa paljon, saadaan kuitattua edes suurin piirtein.

Lisäksi jokainen on varannut mukaansa tietysti kaksi makuupussia, untuvaisen lämmittämään ja kuitupussin päälle keräämään kosteutta, telttapatjat, lämpimiä vaatteita sekä juoma- ja termospulloja. Näiden lisäksi tulevat vielä keittimet, yhteiset kamppeet kuten viestintävälineet ja jonkin verran kiipeilyvarusteita vuorenhuiputuksia varten, sekä ensiapuvälineet ja aseet.

Kun kaikki laskee yhteen, niin pääsee nopeasti yllämainittuun painohaarukkaan.

Illan pemarikeskustelujen kuumaksi aiheeksi nousi tällä kertaa viimeinkin ainakin toistaiseksi toimivaksi havaittu erään ruotsalaisen valmistajan keitinyksilö, jolle seikkailu Huippuvuorten karuissa oloissa tuntui olleen liikaa jo heti myyntipakkauksesta ottamisen jälkeen.

Kahden viikon katkujen, nokisen naaman ja kirvelevien silmien jälkeen käyttöohjeesta löytyi mainita, että polttoaineputkessa oleva pieni suodatin voi olla tukossa jos keitin ei edelleenkään toimi kaikista muista varo- ja huoltotoimenpiteistä johtuen.

Tämä ratkaisi ongelman, joka on suorastaan piinannut erästä telttakuntaa reissun aikana ja saanut monen muunkin retkikuntalaisen epäilemään kyseisen keittimen soveltuvuutta muuhun käyttöön kuin pannunaluseksi tuulettomiin olosuhteisiin.

Leiriytyminen meni sen verran myöhään, että huomenna lähdetään liikkeelle tavallisuudesta poiketen vasta puolen päivän maissa.

Toivottavasti ilmojen haltijat jatkavat retkikunnan suosimista ja tarjoavat toisenkin kauniin keväisen hiihtopäivän, jolloin voi keskittyä täysipainoisesti maisemien ihailuun ja vaipua syvälle ajatuksiinsa niin, että ainoat sanat jotka saavat jotakin toimintaa aikaiseksi korvien välissä päivän aikana ovat vain tutut päivää rytmittävät ilmaisut ”kolme minuuttia”, ”minuutti”, ”kärki liikkuu”, ”lounastauko” ja ”leiriydytään tähän” sekä sauvojen pyöräytys ilmassa pään päällä legin loppumisen merkiksi.

Arktinen seikkailu jatkuu huomenna.

Retkikunnalla kaikki hyvin! (JH)

20.4.2011

Lämpötila: aamulla -1 astetta, illalla -10 astetta
Tuulen nopeus: aamulla 10 m/s, päivällä tyyntä, illalla 2-4 m/s
Hiihdetty matka: n. 21 km
Sijainti: N 78°49,257′ E 16°34,539′