Iloisen muhkeista keltaisista, oransseista ja punaisista toukista kuoriutui aamulla esiin makoisien yöunien virkistämä oranssi-musta retkikuntalaisten joukko.

Eilisen hernerokkakeli oli vaihtunut yön aikana auringon helotukseksi, joka paljasti meitä ympäröivän henkeäsalpaavan maiseman. Tähänkö me toisaan eilen hiihdimme?

”Kärki liikkuu!”, tuttu huuto kajahti tänä aamuna eilisen myöhäisen leiriytymisen takia vasta kello 11. Reilut kolme legiä ylämäkeen syvässä, tuoreessa umpihangessa joka tuntui vetävän ahkioita puoleensa kuin jokainen lumikide olisi varustettu imukupilla, irroitti muutaman kärjessä menijöiden suusta muutaman perisuomalaisen voimasanan – suomalaisissa voimasanoissa todellakin on voimaa!

Lounastauon jälkeen laskeuduimme Veteranenilta Tryggvebreenille köysien avulla.

Ahkiot laskettiin kolmen köyden pituuden verran riinteeseen suksista ja slingeistä rakennettujen ankkuripisteiden tukemina. Itse laskeuduimme hulppeaa lumiseinää jäärautojen pitoon luottaen ja ahkioita ohjaten ja tukien. Hikinen homma, johon uhrautui useampi tunti.

Kahvitauon ja vajaan legin mittaisen rykäisyn jälkeen telttakylämme kohosi jäätikkölaaksoon Perrietoppenin läheisyyteen. Huomenna on luvassa Perriertoppenin huiputus, jos sää tällä kertaa suosii ylöspäin kapuamista.

Retkikunnalla kaikki hyvin. (TJ)

Ps. Kiitokset blogin ja sähköpostin kautta tulleista kommenteista ja terveisistä!

17.4.2011

Lämpötila: n. -5 astetta
Tuulen nopeus: tyyntä
Hiihdetty matka: n. 15 km