Päivän aluksi suksien kärjet käännettiin alamäkeen! Eilisen alamäen jämät loppuivat kuitenkin nopeasti, sitä seurasi laakea laakso ja sitten jyrkkä nousu toiselle puolelle.

Ja tänään sitä sitten saatiin! Nimittäin auringon paistetta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tuuli loisti poissaolollaan ja lämmintä riitti. Ehkä ne nenätkin palavat hiljalleen?

Kun Vaiskalta tiedusteltiin takuuta säille, oli vastaus, että tällaisia säitä ei takuulla tule toistamiseen. Nautitaan siis tällaisesta säästä, nyt kun sitä on.

Ylämäkeä seurasi jälleen reipas alamäki, jossa suket ja ahkio liikkuivat ihmetykseksemme itsestään!

Kolmas hämmennyksen aihe oli risteys. Me emme ole täällä liiaksi tottuneet muihin kulkijoihin. Emme nyt sentään muita ihmisiä nähneetkään, mutta risteävät suksen jäljet kuitenkin. Niissäkin riitti ihmettelemistä. Epäilemme, että toinen suomalaisporukka (Greenland 2009 retkikuntaa) olisi ehtinyt edellemme?

Leiri on pystytetty upeaan laaksoon, jota keskiyön aurinko parhaillaan valaisee. Tai ei se keskiyön aurinko vielä ole, aurinko laskee klo 23:02 ja nousee aamulla klo 02:54. Kohta ei yötä enää täällä olekaan.

Olemme nyt hyvällä iskuetäisyydellä kahdesta retkikunnan tavoitteesta: Newtontoppenista ja 79 asteesta pohjoista leveyttä. Aamulla käännämme suksen kärjet Newtontoppenille, jätämme leirin tähän ja käymme valloittamassa nyppylän – jos sää sallii. Samalla saattaa paukkua astelukukin… Sitten matka jatkuu kohti Perriertoppenia.

Viimeisimmän tiedon mukaan päivän lämmin keli on vaihtunut -24 asteen pakkaseen! Sitä se kirkas taivas teettää.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

14.4.2011
Lämpötila: n. -24 astetta
Tuulen nopeus: 0m/s
ALV: 0%
Hiihdetty matka: 15,5 kilometriä linnuntietä (ja isot mutkat päälle)
Sijainti: N 78°58,828′ E 017°28,213′