Retkikunta veti siis eilen huonon sään vuoksi koko päivän lonkkaa ja minttukaakaota. Aamulla sää oli kuitenkin kuin morsian, ainakin tuulen osalta.

Täysin tyyni keli ja luntakin ripsutteli vain hiljakseltaan. Ei siis tarvinnut viettää enää toista taukopäivää samoissa poteroissa.

Seitsemän legin hiihtopäivä alkoi rapsakalla ylämäellä ja retkikunta pääsi lämmittelemään taas henkilökohtaisia saunojaan. Näkyvyys muuttui ylempänä heikoksi ja hiihdimme täysin pilvessä.

Toisen legin jälkeen saavutimme Lomonosofonna -jäätikön ja kapuaminen jatkui loivempana. Myös muutama pieni alamäki koettiin vaihteeksi! Lounastauolla aurinkokin alkoi pilkahdella ja retkikunta sai taas räpsittyä kaipaamiaan maisemavalokuvia.

Koska tämän tyyppisessä arktisessa masokismissa ruoka näyttelee merkittävää osaa, naputtelin siitä muutaman rivin taukopäivän inspiroimana. Teknisten ongelmien takia sen lähettäminen ei onnistunut, joten tänään uusi yritys.

Jaakko-Jukka taisikin ennen lähtöämme tehdä ansioituneeseen blogiinsa jutun retkikuntalaisen ruokailukäyttäytymisestä. Engelskaa osaavat lukijat voivat silmäillä sieltä kattavamman ja vähemmän latautuneen esityksen aiheesta.

Retkikunnan päivittäinen 5000 kilokalorin ruokavalio on jokaisen ravitsemusterapeutin apokalyptinen painajainen. Jotta reipas vaeltaja pysyisi kaikissa tilanteissa tiukassa iskussa, näissä karkeloissa ei kovia rasvoja ja nopeita hiilihydraatteja säästellä.

Suosimme myös mahdollisimman suurta määrää E-aineita pitämään jokapäiväisen pussiruokamme syömäkelpoisena. Vanhainkodissa voimme sitten ilolla muistella, kuinkas siihen pakkolaihdutusohjelmaan ja pallolaajennukseen oikein päädyttiinkään.

Meillä on täällä käynnissä veret seisauttava leikki nimeltään ”piilota voiköntti”. Leikin ideana on saada jotenkin ujutettua päivittäinen 100 gramman voiannos mahalaukun sisäpuolelle. Tapoja on monia, mutta hyväksi keinoksi on havaittu kätkeä vähintään 50 grammaa voita aamupuuroon. Jos sen saa vielä lusikoitua, on jo melkein voiton puolella.

Toinen itsepetoksen väline on perunamuusi. Retkikuntamme ahmatit kertoivat iloisina vahingossa hujauttaneensa muutaman sata grammaa voita toissapäiväiseen pottumuusiin ja siten sotkeneensa tulevien päivien rasvaosuuden.

Pahimmillaan voi käydä, kuten telttakaverille eilisellä lounastauolla: haaleaan, puoliksi kypsyneeseen pussiruokaan sujautetaan aimo annos voita. Sieltä ruoka lapataan jokainen tuskainen lusikallinen kerrallaan suuhun, kierrätetään posken kautta hamsterityylillä ja huuhdotaan lopuksi vedellä alas yökötysrefleksin saattelemana.

Useimmiten ruoka (erityisesti suklaa) on täällä kuitenkin iloinen asia, etenkin kun sen yhteydessä on tarjolla tuhti tujaus vähintään 40 prosenttista.

Huomenna retkikunta pistää töhinäksi ja hiihtää kahdeksan legin päivän. Ensimmäinen etappi, Newtontoppen häämöttää 36 kilometrin päässä!

Kiitoksia kaikille terveisiä lähettäneille! Niiden vuoksi iltakuuntelua odottaa jo päivän hiihtourakan aikana. Pistäkäähän vaan niitä lisää tulemaan! Retkikunnalla kaikki hyvin! (HK)

PS. A. Vanhatalo lähettää jatkossa päivän aforismin, retkikunta on jäänyt muutamana päivänä (viesti katkesi)

Lämpötila: n. -8 C
Tuulen nopeus: muutama metri sekunnissa
Hiihdetty matka: 12 kilometriä