Retkikunnan varusteiden ja kunnon viimeinen yhteinen tarkistus alkoi tapaamisella hotelli Tallukassa.

Varusteiden välppäämisen jälkeen kävimme läpi valmistelujen etenemisen ja lähtöä edeltävät valmistelut, kuten aikataulut, tavaroiden logistiikan ja lääkintään sekä viestintään liittyvät asiat.

Lounaan jälkeen matka jatkui autokyydillä Padasjoelle, josta pääsimme tositoimiin, eli siirryimme suksimaan Päijänteen jäälle. Pakkanen tuntui kiristyvän jokaisella suksenvedolla ja lumikerroksen alta esiin tunkeva vesi pakkasi suksien ja ahkioiden pohjiin kilojen painoiset luontaiset pitovoiteet. Onneksi kavereilta saa apua pohjien putsaukseen.

Oiva kikka on, että yksi asettaa suksensa ladun poikki kallistaen niitä kantilleen ja muut hiihtävät yli. Viimeisenä ylittänyt palauttaa palveluksen.

Teeriparven lentonäytös siivitti pienistä hidasteista piittaamatta oranssiasuisten letkan taivalta upeassa tuulettomassa pakkassäässä. Parin jäärappauspysähdyksen jälkeen hämärän laskeutuminen pakotti leirinpystytyspuuhiin jo parin tunnin hiihtämisen jälkeen.

Pakkanen kiristyi kiristymistään ja sormenpäitä nipisteli teltan naruja jäähän naulatessa.

Leirin pystyttäminen sujui mallikkaasti ja retkikuntakokoinen illallinen katosi parempiin suihin vaikka hiihtomatkaa ei ollutkaan takana kuin murto-osa normaalista hiihtopäivästä – vain reilut kaksi legiä. Tuhti iltapala bensakeittimen mukavaksi lämmittämässä teltassa loi mainion tunnelman jutustelulle maailman menosta ja tulevasta retkistä.

Pikainen juttutuokio pihalla telttanaapureiden kanssa kirkkaana hehkuvan tähtitaivaan alla paljasti pakkasen kiristyneen jo -33 asteeseen, pääsimme siis testaamaan varusteita todella arktisissa olosuhteissa. Kipristelevä nenänpää pakotti siirtymään nopeasti takaisin sisätiloihin ja vetäytymään untuvamakuupussin lämpöön.

Hyvin nukutun yön jälkeen koitti herätys pirtsakkaan pakkaseen kello 7.00. Tukka huurussa ja nenänpää valkoisena virittelemään keitintä päälle, vaikka makuupussin mukava lämpö olisi houkutellut pitämään vetskarin tiukasti kiinni.

Onneksi keitin lämmittää teltan nopeasti mukavaksi ja aamupalan ja kahvien jälkeen pääsimme liikkeelle upeassa auringonnousussa.

Kirkas pakkaspäivän aamu veti kauneudessaan hiljaiseksi nousevan auringon värjätessä taivaanrannan oranssinpunaiseksi. Retkikuntamme ahkerat ja pakkasta pelkäämättömät dokumentoijat Jaakko ja Janne ikuistivat kameroillaan yhteisharjoituksemme mykistävän upeiksi kuviksi.

Autoille päästyämme pakkasta oli enää rapiat -20 astetta. Ennen ahkioiden ja muiden romppeiden autoon pakkaamista Jaakko nappasi vielä pakkashuuruisista kasvoista kuvat retkikunnan sivustolle. Pienten kaapelikäynnistysoperaatioiden jälkeen suuntasimme kahville läheiselle bensa-asemalle ja sitten matka jatkui kohti kotia ja viimeisten parin kuukauden loppuvalmisteluja.

Koko porukkamme varustetilanne näytti olevan varsin hyvä, vaikka joitain pieniä täydennyksiä ja tarpeita vielä oli. Kaikki saivat varmasti hyviä vinkkejä ja ideoita varustehankintoihin ja retkikunta on valmis matkaan huhtikuun alussa. Poppoomme on mahtava joten Huippiksen reissusta tulee varmasti ikimuistoinen seikkailu. (TJ)

Ultima Thulen yhteisharjoitus 15.-16.1.2011