Tenojoelta tuli tietoon viime kesältä yli kymmenen +20 kg lohta. Suuri osa kaloista jää kuitenkin syystä tai toisesta ilmoittamatta ja jopa punnitsematta.

Saatujen tilastomerkintöjen pohjalta saadaan kuitenkin selkeä käsitys siitä, että tutkijoiden ennusteet isojen lohien noususta pitivät paikkansa. Merkille pantavaa oli vielä erittäin suurien naaraslohien runsas osuus. Suurimmat naaraslohet painoivat jopa päälle 20 kilon, mikä alkaa hipoa ennätystä.

Myös erittäin kookkaita uroslohia, kojamoita, nousi huomattavan paljon. Se kaikkein suurin jäi näkemättä, vaikka jokilaaksossa pitkään puhuttiin liki 27-kiloisesta. Kukaan ei sellaisen jätin saajaksi ole ilmoittautunut, joten tyydymme ainoastaan onnittelemaan saajaa.

Perholla vai vaapulla?

Lohestajat jaksavat vääntää kättä siitä, kummalla saa paremmin lohta Tenosta, perholla vai vaapulla.

Alkukaudesta veden hissiliike vaikeutti huomattavasti rannalta tapahtuvaa perhokalastusta. Lähes koko kesän vesi pysyi melkoisen korkeana ja monet rantamestat olivat pilalla. Toki sopivaan aikaan sopivassa paikassa heittänyt perhomies saattoi tehdä melkoisen selvää leimikkoa lohitarhassa. Ja ainakin pari +20 kg perholohta rannalta pyydettynä tuli tietooni.

Yleensä soutuperhomiehet ovat saaneet isoja lohia lähellä kauden alkua ja keskikesän taitteessa. Nyt tilanne keikahti hieman parista viime vuodesta, sillä kesän suurimman perholohet venemiehelle nousivat vasta kauden viimeisenä soutupäivänä. Suurin perholohi olikin samalla kesän suurin Tenosta saatu, peräti 26,7 kg koukkuleuka.

Vesi ei lämmennyt paljon päälle 15 asteen, joten korkealla humppaavan pinnan kanssa tilanne oli monille toivoton. Jopa niin toivoton, että nettikeskusteluissa leimattiin joki aivan tyhjäksi.

Tyhjä joki ei missään nimessä ollut, vaan kausi oli vuosikymmeniin parhaita. Kalastajat saivat hurjia saaliita, kunhan osasivat voittaa veden metkut. Ei kulkupaikoilla seisova perhomies kovin monta kalaa voi saada, kun potkii hiekat suoraan kalojen silmille.

Monet rantamiehet saivat kalansa nappaskenkä-tyylillä aivan rantavedessä perhoa uittaen.
Sitä vahvistivat soutumiesten rantavesien lirkkimiset, joissa rannan puoleiset vavat viistivät väliin lokeilta jalat alta. Useat lohet ottivat rantamontuista, kun vaappu sukelsi suoraan silmille. Tai putosi nopeasti ylävirrasta asentokuoppaan.


Pinkki oli valttia niin vaapuissa kuin perhoissakin. Tämä perho antoi hyvin kalaa sadekelillä.

Listoilta poimittua

Jälleen kerran täyttyivät Uulan Säästön eteisessä olevat Erä-lehden toimittamat saalislistat upeista kalailmoituksista. Mutta edelleenkään Utsjoen keskustan kaupassa sijaitsevassa taulukossa ei ole Yläkönkään tai Alakönkään saaliita juuri ollenkaan.

Yhteensä 506 ilmoituksen joukossa oli aika monessa merkattu saantipaikka ja pyyntiväline. Ottipaikat pysyivät melko ennallaan. Ehkä Vetsikko on pudonnut edelleen alaspäin, samoin sen yläpuolen alueet, ja nosteessa olivat mm. Kortsamista ylöspäin sijaitsevat alueet.

Kaavan ympäristö oli merkkauttanut useita komeita kaloja listoille. Johtuuko se joella tapahtuneista muutoksista vai onko aktiiviporukka vaihtanut paikkaa?

Laskin ilmoituksista vaapuilla saadun 296, perhoilla 166 ja lusikoilla 20 lohta. Loput olivat epäselvää seurakuntaa tai ilman viehemerkintää.

Vaapuista loistivat vanhat tutut: Joonas 63, Nils Master 21, LJ 12, Emma 14, Tiura 18 sekä uutena komeettana Larke 18 merkintää. Lisäksi vilahteli sellaisia nimiä kuin Nestori, LGH, Jurmu, Huuskimus, Mirjam, KAP ja Beggar.


Nils Master Spearhead on melkoisen varma valinta, kun suurlohta lähtee yrittämään Tenosta.

Perhoista oli mainittu varsin monenkirjavaa höytyvää, mutta Villen Villapaita, Torkkolan Yö ja MK1 näkyivät useamman kalan suusta löytyneen. Yleisin oli kuitenkin ”perho”, joten kalastajat eivät tienneet tai tahtoneet mallin nimeä julkaista.

Tauluista laskemieni lohien kokonaispaino kipusi 4150 kiloon ja keskipaino oli 8,2 kg.

Yli 10 kg painavia kaloja oli peräti 178. Tuota painoa pidetään maailmalla suurlohen mittapuuna ja sen mukaan arvostellaan joen luokitus. Tenoa voidaankin pitää yhtenä maailman parhaimpana suurlohijokena ja sille on syytä nostaa malja. Toivottavasti se myös pysyy huippujokena.

Mielenkiinnosta tutkin erittäin isojen lohien esiintymisaikaa. Ja kas kummaa, sieltä putkahti esiin kaksi selkeää nousujaksoa.


Vasemmalla on kesän suurin naaraslohi, 20 kg.

Ensimmäinen isojen lohien satsi alkoi iskeä vieheisiin 22.6. tietämissä. Siitä muutaman päivän sisään ilmestyi yhdelle taulukon sivulle 24 suurkalaa yhteensä 255 kg. Näistä 12 vaapuilla, kuusi perhoilla ja kaksi lusikalla.

Ottiviehemallien keikahdus nähtiin heinäkuun alkupäivinä, kun 23 suurkalasta perhoilla tuli 12 ja vaapuilla kahdeksan.
Toinen isojen lohien ryntäys tapahtui 29.7. tietämissä, kun muutamassa päivässä tuli 22 ilmoitusta. Niistä jälleen vaapuilla 12 ja perhoilla kahdeksan. Myöhemmin vaappujen musertava ylivoima vain korostui.

Mitä tästä opitaan?

Mikäli tahtoo suurlohen saaliikseen, on syytä käväistä Tenolla pari kertaa kesässä. Ennen juhannusta on ensimmäinen rutistus ja toisen kerran heinäkuun lopussa. Perhomiesten puolestaan kannattaa suunnitella reissua heinäkuun alkuun.

Ennusukkona

Entä onko Tenolla vielä kesällä 2009 mahdollisuus suurloheen? Kun katsoo saalistilastoja, niin mielestäni odotettavissa on toinen suurlohien kesä. Kun nyt tuli kympin kalaa, niin ne kasvavat uudella merivaelluksellaan seuraavaan kokoluokkaan.

Toisaalta kahtena kesänä ovat titit loistaneet poissaolollaan, eikä kesä 2008 ollut kovin rikas jalkaluokan kalojenkaan suhteen.


Tummat naaraskalat on syytä vapauttaa loppukaudesta.

Ettei arvio menisi aivan hatusta repäistyksi haastattelin tohtori Eero Niemelää, joka työskentelee tällä hetkellä Norjassa Finnmarkin lääninhallituksen ympäristöosastolla. Hänen mukaansa lohisaaliit vaihtelevat Jäämeren alueen joissa voimakkaasti.

”Pidempiaikaisen kannanvaihtelun jaksot ovat 25-30 vuoden välein ja lyhyempiaikaiset jaksot 6-8 vuoden välein. Esimerkiksi Tenon saaliit olivat suuret 70-luvun puolivälissä ja samansuuruiset taas 2000-luvun alussa”, tietää Niemelä.

”Lyhyemmät vaihtelujaksot noudattavat selvästi lohien ikää kudusta kutuun, mikä tarkoittaa sitä, että hyvät kutukannat tuottavat hyvät saaliit ja päinvastoin. Tenojoesta saadut hyvät pienten lohien saaliit vuonna 2006 olivat syntyisin vuosien 1999 ja 2000 hyvistä pienten lohien kutulohikannoista. Hyvät lohijalkakoon saaliit 2007 heijastivat hyviä kutukantoja vuonna 2000. Ei ollut mitenkään odottamatonta, että vuonna 2008 saatiin kolmen merivuoden lohia merkittävät määrät, sillä ne olivat peräisin vuosien 2000 ja 2001 hyvistä isojen naaraslohien kutukannoista.”

Niemelän mukaan vuoden 2008 saaliiseen vaikutti myös se, että Norjan rannikolla vähennettiin huomattavasti kiilanuotan ja koukkuverkon käyttöä.

”Mielenkiintoista on, minkälaiset tulevat olemaan rannikolle asetettavat uudet kalastusrajoitukset. Jos säätely pysyy samanlaisena tai jopa tulee tehokkaammaksi, se auttaa lohien palaamista Tenoon ja muihinkin pohjoisen lohijokiin”, Niemelä arvioi.

”Sen sijaan tarkasteltaessa puhtaasti kannanvaihtelun syklisyyttä, ollaan jokeen 2009 nousevan lohimäärän suhteen aika epävarmoja. Huomioiden parin aiemman vuoden pienempien lohien määrien dramaattinen väheneminen, Tenoon ei pitäisi nousta lähellekään sitä määrää kolmen merivuoden eli noin 10 kg:n lohia kuin vuonna 2008.

Edellisten vuosien saalismäärien ja eri meri-ikäisten lohien lukumäärien mukaisesti vuonna 2009 Tenojoesta pitäisi kuitenkin saada enemmän erityisen isoja lohia vuosien 2000-2001 kudusta. Isoja suurlohia ei aiempina vuosina Tenosta ole kuitenkaan saatu muutamaa sataa kappaletta enempää, joten niiden merkitys kokonaiskilomäärässä on aika vähäinen.”

Niemelän mukaan vuoden 2009 ennuste on tavallista kimurantimpi, koska niin monta epävarmuustekijää vaikuttaa samanaikaisesti. Normaalin kannanvaihtelun mukaisesti tulevina lähivuosina pitäisi Tenojokeen nousevan lohimäärän olla pienempi, mikä heijastaa pienempää kutulohimäärää ja pienempää poikastuotantoa aiemmilta vuosilta.

”Lohien meriselviytyvyydessä on ilmeisesti tapahtunut käänne heikompaan suuntaan, vaikka merilämpötilat ovat olleet keskimääräistä korkeampia.

Vuosien 2007 pienten lohien kantojen romahtaminen sai jatkokseen vuonna 2008 lohijalkojen kantojen romahtamisen. Tästä kehityksestä ei voi juuri vetää muita johtopäätöksiä kuin että vuonna 2009 kolmen merivuoden lohien kannat pienenisivät huomattavasti. Kun vielä tähän liittää mukaan sen, että pienten lohien määrät pysyivät Tenossa vuonna 2008 pieninä, niin vuonna 2009 odotetaan myös lohijalkojen määrien olevan pieniä.”

Kaiken kaikkiaan Niemelän mukaan vuoden 2009 saalisennuste osoittaa heikkenevää kokonaislohimäärää, jolloin kaikkien kalastusmuotojen käytössä Norjan rannikolla, Tenovuonossa ja Tenojoen vesistössä tulisikin noudattaa varovaisuusperiaatetta.

Harri Matikainen 

Tornionjoesta kelpo lohisaalis

Vuonna 2008 Tornionjoen Suomen puoleinen lohisaalis oli 57 000 kg, mikä tarkoittaa kappaleissa lähes 9 000 lohta. Lohisaalis kolminkertaistui edellisvuosista, sillä 2000-luvulla keskimääräinen vuosittainen lohisaalis on ollut vain noin 19 000 kiloa.

Edelliskerran vastaavalle tasolle päästiin vuonna 1997, jolloin Väylästä saatiin lähihistorian suurin lohisaalis, 63 000 kg.

Ruotsin puolella lohenkalastus on vähäisempää ja saaliit siellä ovat olleet noin kolmasosan verran Suomen puoleisesta saaliista.

Jos ajassa mennään tarpeeksi taaksepäin, on Tornionjoesta toki saatu suurempiakin saaliita. Lohipadoilla ja kulteilla saatiin 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa jopa useita satoja tonneja lohta vuodessa.

Laajamittaisen lohen merikalastuksen alkaminen avomerellä käänsi kuitenkin jokisaaliit nopeasti laskuun. Pienimmillään Tornionjoen lohisaaliit olivat 1980-luvulla, jolloin joesta saatiin vain muutama tuhat kiloa vuodessa.

Sukupuuton uhan alla olevaa lohikantaa rasitti ylimitoitetun merikalastuksen lisäksi poikasia tappava M74-oireyhtymä. Lohen pelastamiseksi aloitettiin laajat istutukset ja meripyyntiinkin neuvoteltiin lisärajoituksia. Kun vielä 1990-luvulla sattui poikasten kasvulle suotuisia olosuhteita ja M74-oireyhtymä lieveni, niin lohikannan syöksykierre oikeni.

Vuosittain noin 6 000 kalastajaa

Tornionjoelle myytiin viehekalastuslupia viime vuonna 6 560 kappaletta, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuosina. Kolme neljästä luvasta myytiin ulkopaikkakuntalaisille kalastusmatkailijoille. Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi joella vieraili kalastusturisteja 25 eri maasta.

Vuonna 2008 ulkopaikkakuntalainen kalastaja käytti matkallaan Tornionjokilaaksossa rahaa keskimäärin 380 euroa. Suurin osa kuluista muodostui majoituksesta ja ruokailusta, mutta euroja hupeni myös veneen vuokraukseen ja kalastusvälineiden hankintaan.

Matkoihin kotipaikan ja Tornionjokilaakson välillä kului lisäksi keskimäärin 130 euroa. Varovaisestikin laskien ulkopaikkakuntalaiset kalastajat jättivät Tornionlaaksoon lähes kaksi miljoonaa euroa, eikä tämä arvio sisällä kalastusluvista kertyviä tuloja.

Tornionjoen kalastusta ja saaliita arvioidaan kyselyllä. Vuosittain sen saa 1 500 Tornion-Muonionjoen yhteisluvan lunastanutta kalastajaa, joista noin kaksi kolmesta täyttää ja palauttaa kyselyn. Yhteislupa kattaa koko rajajoen vapakalastuksen lukuun ottamatta Könkämäenon yläosaa ja Lätäsenoa.

Kyselyn piiriin kuulumattomien kalastajien saalis, perinteisillä apajapaikoilla tapahtuva lohen kulleverkkokalastus sekä kalastuskyselyn tunnetut virhelähteet huomioidaan lopullisissa saalisarvioissa.

Kaikista Tornionjoella vierailleista yli 40 prosenttia onnistui saamaan lohen. Lohien keskipaino oli 6,5 kg, mikä on hieman alhaisempi kuin edellisvuosina. Yhden lohen saamiseksi oli käytävä kalalla keskimäärin viitenä päivänä, päivittäisen kalastusajan ollessa noin viisi tuntia. Toisin sanottuna kalastettua tuntia kohden lohta kertyi keskimäärin hieman yli 200 grammaa.

Ylivoimaisesti suosituin kalastustapa oli soutu-uistelu, jolla saatiin 99 prosenttia lohisaaliista. Heittokalastajien osuus jäi alle prosenttiin ja perinteisin perhokalastusvälinein kalastavien vain vajaaseen puoleen prosenttiin.

Lohen lisäksi Tornionjoki antoi muutakin saaliista. Taimenta saatiin yhteensä 2 700 kg, josta meritaimenten osuus oli 1 800 kg. Muita kalalajeja nousi rannalle yhteensä 23 500 kg, josta esimerkiksi harjuksen osuus oli 9 100 kg ja hauen 10 600 kg.

Valtaosa lohista kahden merivuoden ikäisiä

Suuri osa viime vuoden saaliista koostui kahden merivuoden ikäisistä lohista. Nämä jalkaluokan lohet painoivat keskimäärin 4-7 kiloa.

Tilastoiduista lohista suurin oli heinäkuussa Pellon Kosionivasta saatu tasan 21 kg painanut kojamo. Alkukaudesta Matkakoskella punnittiin useita yli 18 kilon lohia ja kesäkuussa Pellon Lempeänsuvannosta nousi muutamia 20 kg:n rajaa hätyytteleviä lohia.

Lohisaaliin joukkoon mahtuu aina erikoistapauksia. Viime vuonna se oli 11-vuotias naaraslohi, joka oli tulossa kudulle peräti jo neljättä kertaa. Tämä 16,6 kg painoinen lohimamma oli kuoriutunut mätimunasta kevättalvella 1997 ja kolmen jokivuoden jälkeen suunnannut merelle syönnösvaellukselle.

Merellä tämä ilmeisen taitava pyydysten kiertäjä oli viettänyt yhteensä kahdeksan vuotta ja kävi aina välillä joessa kudulla. Vasta neljännellä kutuvaelluksella se kohtasi määränpäänsä, kun se elokuun alussa erehtyi Muoniossa soutajan vappuun.

Pääosa Itämeren lohista kutee vain kerran elämässään, eikä näin useasti kutenutta lohta ole havaittu Tornionjoella yli puoleen vuosisataan.

Kolarista eniten lohia

Tornionjoki on pitkä, jokisuulta on matkaa latvavesien kauimmaisille kutualueille yli 500 km. Tämä näkyy myös lohisaaliin alueellisessa ajoittumisessa.

Viime vuonna joen alaosalla lohisaaliista oli kesäkuun puoliväliin mennessä saatu jo kaksi kolmasosaa. Samaan aikaan Kolarin alueella oli saatu vasta alle kymmenesosa.

Paras lohiaika osui joen alaosalla kesäkuun ensimmäisille viikoille, keskiosalla juhannuksen tienoille ja yläosalla heinäkuun puoleen väliin.

Yksittäisistä hyvistä lohipaikoista voisi mainita joen alaosalta Matkakosken ja Pellon korkeudelta Naami- ja Lampsuvannon sekä Lempeän. Muonionjoen puolella ottipaikkoina kunnostautuivat mm. Lappea, Pakamukka ja Kuusisuvanto.

Heinäkuun loppupuoli oli lohirintamalla suhteellisesti hiljaisinta aikaa ja vasta elokuussa vesien viileneminen ja kudun lähestyminen aktivoi lohet jälleen kiinnostumaan vieheistä. Kalastuskausi Suomen puolella kuitenkin loppuu elokuun 15. päivä, joten kovin suureksi saaliit eivät loppukaudesta ehtineet nousta. Ja hyvä niin, sillä täytyyhän lohille suoda lisääntymisrauha.

Lohikesä 2009

Viime vuoden huima nousu lohisaaliissa on useamman eri tekijän summa. Suurimman osan lohisaaliista muodosti erittäin vahva vuonna 2003 syntynyt ja 2006 mereen vaeltanut vuosiluokka. Merivaelluksellaan tämä runsaslukuinen ikäluokka hyötyi vuoden 2008 alussa voimaan tulleesta ajoverkkokalastuskiellosta ja suotuisista kasvuolosuhteista.

Myös tänä vuonna on Tornionjoella odotettavissa hyvä lohikesä. Jokeen pitäisi olla nousemassa se osa vuonna 2006 mereen vaeltaneista lohista, jotka viime kesänä päättivät jäädä vielä vuodeksi lihottamaan itseään. Lohen keskipainon pitäisi olla siis edellisvuotta korkeampi, koska saaliin seassa on runsaammin kolmen merivuoden lohia.

Mielenkiintoista on lisäksi se, että kuinka runsaasti vuonna 2007 merivaelluksen aloittaneita lohia on tulossa kahden merivuoden jälkeen jokeen kudulle. Ennusteet näyttävät hyviltä.

Ville Vähä