| Oltiinpa kilpailevan vävyn kanssa sunnuntaina aamu pilkillä.<br />
Otettiin sellainen pienempi reissu että käydään vaan ja tutustutaan<br />
erääseen erämaalampeen. Kuultu oli että joku olisi joskus saanut isonkin<br />
ahvenen kyseisestä lammesta. Päivä alkoi ensimmäisiltä rei'iltä pikku ahvenilla. vaihettiin jonkun ajan päästä keskemmäs lampia ja tärpit loppui.<br />
Siinä sitten vielä toiselle rannalle, eikä tulosta. Tullessamme automme jäi kiinni mahaa myöten pienelle tieuralle, joten ajateltiin että lähetään poissa ja palatessa otetaan pienet setit viellä lähtö rei'istä.<br />
Itse ajattelin että kairaanpa tuohon vähän etemmäs reiän ja aloin pilkkimään. Pientä nykyä tuntui vavassa, mutta ei jäänyt kiinni. Sitten se tapahtui, tunsin heti, että nyt on isompi kala kiinni. Kaveri siihen sitten puhelimella kuvaamaan, kun koitin saada kalaa pilkkireiästä.<br />
Siinä aikani nostaen, tultiin siihen tulokseen, että se on vain oksa ja kaveri palas omalle reiälle. No, minä en siitä lannistunut, vaan päästin pilkin laskeutumaan pohjaan ja kaksi-kolme kertaa niin tehtyä, oksa alkoikin liikkumaan ja kaveri takasin kuvaamaan. Sain pään näkyville ja katsoin vain, että mikäs peto tämä on? Kaveri tuli sitten kameroineen ja otti kiduksista kiinni ja nosti kalan jäälle. Siinä sitä ihailtiin ja päiviteltiin saalista ja kuvat saatiin jäältä. Kotia palatessamme, kävimme sitten paikallisen k-kaupan lihatiskillä punnitteen kala. Kauppias sai kalalle painoksi 1515g ja kyllä nyt on hymy korvissa. Kuitenkin minun pilkkikerrat on laskettavissa alle kahden käden sormilla.<br />
paikka on matkalampi, utajärvellä, pohjoispohjanmaalla |
