Jussi Blom (Säyne 2.24 kg)

LAJI Säyne
PAINO 2,24 kg
PITUUS 52 cm
AIKA 18.8.2020 16:00
PYYDYSTYSTAPA Lusikka
MERKKI JA MALLI Kuusamo Räsänen 7 cm / 20 g
SÄÄOLOT Aurinkoinen, etelätuuli 2 m/s, ilma 20 °C
PAIKKA Herjaanselkä, Päijänne
SAALISKERTOMUS
Vietin naisystävän kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa mökillä Päijänteen rannalla. Loppukesän päivä oli aurinkoinen ja lämmin, ja päätimme tehdä pienen retken lähisaareen, jossa tiesin olevan hyvän nuotiopaikan. Kalamieshän ei lähde mihinkään ilman vapaa, ja tälläkin kertaa iskin soutuveneeseen mukaan heittovavan ja pienen lusikkauistinrasian. Voihan sitä aina muutaman kerran viskata, vaikka keli onkin ihan liian kirkas.

Saavuttuamme perille virittelimme tulet ja paistoimme makkarat. Naisystävän jäädessä lukemaan kirjaa aloin etsiä leiripaikan vierestä sopivaa kohtaa heitellä. Varjon puoleinen ranta-alue oli hyvin kivikkoinen. Ajattelin isojen kivenlohkareiden tarjoavan kaloille edes jonkinlaista suojaa kirkkaassa vedessä, jossa kasvillisuuden määrä oli lähes olematon. Aurinko paistoi vielä korkealta, eivätkä saalisodotukset olleet nousseet yhtään. No, heitetään tästä nyt muutaman kerran.

Sidoin siiman päähän testin vuoksi talvella kaverilta saadun "Räsäsen Seiskan". Metallinsinisessä erikoisvärissään se saattaisi jopa toimia tässä kelissä. Hyppelin kivikossa hieman etäämmälle rantaviivasta, ja suuntasin ensimmäisen heiton kahden ison vedenalaisen kiven väliin, jotka erottuivat tyynessä vedessä selvästi. Mikäs hopeakylki siinä välähti? Taisi olla iso lahna, joka pelästyi ohi kulkevaa uistinta. Toinen heitto samaan kohtaan, muutama kammenpyöräytys ja sitten: Tärppi! Vieläpä varsin raju sellainen. Eihän tämän näin hyvin pitänyt sujua. Olisiko parikiloinen hauki, kun noin vetää? Lyhyen väsytyksen jälkeen vastapeluri pintautui, ja ulkomuoto paljasti sen säyneeksi.

Haavi ei tietenkään ollut mukana, mutta sain uitettua kalan viereeni ja otteen niskasta ja pyrstöstä. Mitäs seuraavaksi? Kädet puristaen limaista kalaa ja vapa vieressäni kivellä mietin, miten saada toinen koura vapaaksi, jotta pääsisin loikkimaan turvallisesti takaisin rantaan. Huuto nuotiopaikan suuntaan: "Hei. Täällä on vähän tilanne päällä. Viitsisitkö etsiä jonkun puukapulan ja tuoda sen tänne?!" Samassa otteeni rimpuilevasta kalasta irtosi, ja se putosi takaisin veteen. Uistin sentään pysyi kiinni. Nappasin vavan salamana uudelleen käteeni, ja sain ohjattua säyneen hieman lähemmäs rantaa. "Pitäisitkö vähän kiirettä, kiitos?!" Uusi yritys: Tälläkin kertaa ote vastustajasta irtosi ja se tömähti rantakivikkoon katkaisten siiman. Onneksi kala oli sen verran pökerryksissä, ettei älynnyt yrittää karkuun. Tartuin jälleen saaliiseen, ja pienen mietinnän jälkeen nakkasin sen kaaressa rantaviivassa olleen siirtolohkareen viereen heinikkoon, ja pompin itse perässä. Taisin voittaa tämän väännön. Naisystäväkin saapui paikalle—järjettömän suuren puunkarahkan kanssa. No, ei se mitään, nyt voi jo käyttää puukkoakin.:)

Vetouistelumiehelle säyne oli varsin vieras laji. Vuosien saatossa veneeseen oli päätynyt muutama vahinkokala, ruokapöytään asti ei ainuttakaan. Ehkä tästä voisi yrittää valmistaa jotain. Mökillä punnituksessa alkoi mielenkiinto kalaa kohtaan lisääntyä; sehän vaikutti itse asiassa varsin isolta. Minkähän kokoisia säyneitä rekistereihin ja kilpailuihin yleensä ilmoitetaan? Nopealla tutkimisella selvisi Suurkalastajan ansiomerkin irtoavan jo 1,7-kiloisella. Jes! Tämähän on iso...eikä savustettuna maultaan yhtään hullumpi kuten myöhemmin tuli todettua. Suosittelen.

OMA KUVA