Etelä-Suomen rannikovedet jäätyivät väkeväksi, vaikkakin petolliseksi teräsjääksi. Nyt on hyvä aika aloitella uusi retkiluisteluharrastus asiantuntijan johdolla.

 Luonnonjäillä luistelun suosio on huipussaan ja harrastuksesta on tullut suoranainen, muoti-ilmiö. Siksi monet pitävät sitä uutena liikuntamuotona ja yhtenä hömpötyksenä lisää jo entuudestaan tuhansien urheilulajien joukkoon. Retkiluistelu on kuitenkin ikivanha saaristolaisten liikkumismuoto, johon löytyy historiasta viitteitä jo keskiajalta.

Retkiluistelussa liikutaan luonnonjäillä tavanomaisia hokkareita pidempiteräisillä luistimilla, joilla on helppo pitää yllä sutjakkaa matkanopeutta, ja joiden pitkä terä ei ole yhtä herkkä luonnonjään epätasaisuuksille.

Vaikka jäitä pitkin viilettää yksinäisiä retkiluistelijoita, on varsinkin aloittelevan harrastajan suositeltavaa liikkua jäillä vain ryhmissä, jäät ja lajin tuntevan oppaan kanssa. Suomen Ladun alajärjestön, Suomen Retkiluistelijoiden jäsenenä voi osallistua ohjatuille kursseille.

Varusteet

Retkiluisteluretkelle sovelletaan samoja varusteoppeja kuin hiihtoreissulle lähdettäessä. Kuoripukeutumisella pidetään keho lämpimänä ja repussa vedenpitävästi pakatut varavaatteet turvaavat henkiinjäämisen avantopulahduksen jälkeen. Hyvä reppu, josta löytyy kompassi, kartta, taskulamppu, termospullo ja eväät, tuo retkille turvaa ja virkistystä.

Jäänaskali, jääsauva ja heittoköysi ovat ehdottomasi mukana pidettäviä turvallisuusvarusteita jäällä liikkuvalle luistelijalle.

Retkiluistimia on tarjollamonenlaisia malleja eri sidevaihtoehdoilla. Yksinkertaisimmillaan retkiluistimen terä on teräksinen T-kisko, johon ruuvataan siteet. Siteeksi käyvät vaikka hiihtositeet.

Taitava nikkari rakentaa omat luistimensa, ohjeita puuhaan löytyy netistä, esimerkiksi googlaamalla hakusana ”retkiluistimen teko”.

Alla 29.11 Itähelsingissä otettu kuva vasta jäätyneestä merenlahdesta, tällainen jää on rakenteeltaan ihanteellien retkiluistelulle.