Hylje herättää tunteita laidasta laitaan, luonnonsuojelijat rakastavat ja ammattikalastajat vihaavat. Retkeilijälle se on hauska ja harmiton tarkkailukohde!hylkeet uteliaina

Veneilimme itämerta avoveneellä vaimon ja veljeni kanssa heinäkuun puolessa välissä. Tarkoituksemme oli tarkkailla villejä hylkeitä merioloissa. Ensimmäinen hyljekohtteemme Porkkalan majkka oli tuottanut pettymyksen, kun siellä kahdenkymmenen hylkeen sijasta oli vain muutama etäällä pysyttelevä yksilö. Hylkeitä näimme vilaukselta myös Jussarön merivartioaseman edustan luodoilla, emme kuitenkaan aivan niin läheltä kuin olimme toivoneet.

Illansuussa lähdimme jatkamaan matkaa Hiittisten vierasvenesatamasta perämoottorilla tuksuttaen, määränpäänämme Jurmo. Ilta oli tyyni ja utuinen kuuman päivän jälkeen. Otimme kartasta suoran suunnan määränpäähän, halki kamalien karikkojen ja luotoahtaikkojen.

Muutaman tunnin ajon jälkeen pysähdymme kun olimme kuulevinamme outoa ujellusta. Totesimme allien pitävän elämäänsä. Pysähdys kannatti, sillä ympärillemme rupesi nousemaan huohottavia hylkeenpäitä. Ensin etäältä luodon takaa, kaksi tai kolme päätä. Hylkeitä ui paikalle lisää, kunnes vihdoin ympärillämme molski kenties kolmekin kymmentä rasvanahkaa samanaikaisesti.

Tunnelma oli totaalisen absurdi. Olimme keskellä avomerta oudon sumun ympäröiminä, aavemaisen ujelluksen luodessa veitsellä leikattavan tiheää tunnelmaa. Siinä unimailmassa jouduimme keskelle hyljearmeijan uteliasta pällistelyä.

Hyljeretken toteuttaminen on haasteellista ja vaatii runsaasti työtä ja suunnittelua onnistuakseen. Kerran kun pääsee kokemaan todellisen lähikontaktin näihin kalasyöppöihin merinisäkkäisiin, on se unohtumaton kokemus.

kun on hyvä tuuri, voi päästä lähellekinkun onni käy, voi päästä lähelle villiä hyljettä