Japanilainen Casio on kerännyt Pro Trek -kellomerkkinsä alasivuille Outdoor-harrasteita koskevia artikkeleita ja yksi on pari vuotta sitten julkaistu lista aloittelevan retkeilijän virheistä, joita sivusto on löytänyt seitsemän.

Virheet ovat kansainvälistä pääomaa, joten mokat ovat myös yleisesti käytössä eri puolilla maailmaa.

Jutussa vakuutetaan, että kokemuksen kautta retkeilijä oppii paljon. Kuten kuinka paljon vettä on syytä kantaa vaeltaessa mukana ja kuinka kauan kannattaa kävellä ennen pimeää.

Totta, mutta emme ole täysin varmoja väitteestä, että osan virheistä voi välttää, vaikka ei olisi niitä kokeillutkaan. Ehkä näitä virheitä voi vain yrittää välttää, jos muistaa, ja oppia asiat kantapään kautta.

Pro Trekin listalta valikoitua kolmea ”virhettä” on täydennetty omilla kommenteilla ja kokemuksilla vuosien varrelta.

1. Jätät kartan kotiin

PRO TREK: Älypuhelimet ovat muuttaneet perinteiset kartat lähes vanhanaikaisiksi, paitsi jos olet lähdössä vaellukselle. Ilman kunnon yhteyksiä et voi ladata alueelta karttoja ja vaikka ne olisi ladattu puhelimeen etukäteen, puhelimeen voi tulla vika tai siitä voi loppua akku.

– Metsässä ei tarvita välttämättä huipputekniikkaa, vaan luotettavia työkaluja. Ota aina mukaan paperinen kartta ja kompassi.

ERÄN HUOMAUTUS: Totta joka sana, paitsi että elektroniikka saattaa muuttua pelastusvälineeksi siinä kohdassa, kun erämaahan tarvitaan oikeasti apua.

Jos et pysty määrittämään kartan ja kompassin avulla tarkkaa olinpaikkaasi juuri sillä hetkellä, kun tarvitset hätäkeskukselle tarkat koordinaatit, voi metsässä tulla hetkeksi ikävä mitä tahansa GPS-laitetta tai karttasovellusta.

Kartta on myös syytä suojata kastumiselta, jotta siitä ei tule hyödytöntä paperimassaa. Ja kannattaa muuten ottaa mukaan kartta, jonka mittakaava sopii hitaaseen liikkumiseen.

GT-kartta voi olla kiva autoillessa, mutta metsässä sen arvo on yleensä vessapaperin luokkaa. Jos kartan mittakaava on mallia ”sentti kartalla on kaksi kilometriä maastossa”, siitä ei välttämättä näe mitä kaikkea sentin sisälle mahtuu. Kuten mäkiä, soita, puroja, pieniä lampia ja järviä tai jyrkkiä nousuja.

Eikä siitä näe, missä kohdassa tarkalleen ottaen on esimerkiksi Oahujoen autiotupa Lemmenjoen eteläosissa.  Tieto sijainnista saattaisi olla ihan kiva sen jälkeen, kun olet kävellyt märiksi muuttuneissa vehkeissä GT-kartan neljää senttiä Inari-Kittilän tieltä jonnekin kämpän tuntumaan. Autiotupa ei kokemuksen mukaan nimittäin vastaa, vaikka huutaisi suolla äänensä käheäksi.

2. Jatkat kävelyä senkin jälkeen, kun olet eksyksissä

PRO TREK: Vain harvat retkeilijät kääntyvät takaisin, kun ovat harhautuneet reitiltä. Monet ihmiset kuvittelevat suuntavaistonsa paremmaksi kuin se todellisuudessa on. Asenne voi aiheuttaa ongelmia varsinkin hämärässä.

– Jos eksyt reitiltä, konsultoi karttaa ja kompassia ja yritä palata takaisin suuntaan, josta olet tullut. Joskus on paljon helpompi peruuttaa, vaikka etenemäsi reitti ei olisikaan ollut etenemisen kannalta tehokkain.

ERÄN HUOMAUTUS: Jos erämaassa on totaalisen hukassa, eikä paluureitti tunnu yhtään tutummalta kuin maasto edessä, palaaminen vanhoille jäljille saattaa olla vaikeaa tai mahdotonta.

Olemme muutaman kerran toteuttaneet menestyksekkäästi vanhaa lappilaista konstia: jos olet eksyksissä, kannattaa lähteä suorinta tietä kotiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa lähimmät tiet (tai muut pätevät maamerkit, kuten vesistöt ja joet) eivät ole yleensä ylivoimaisen matkan takana.

Putosimme esimerkiksi kerran kartalta Lemmenjoen pohjoispuolella kohtuullisen puustoisessa maastossa ”hieman huolimattoman suunnistamisen” ansiosta (ammattikielellä tätä voisi kuvata kardinaalimunaukseksi). Sijainnista ei ollut pienintäkään käsitystä.

Lemmenjoen erämaaosaa kuitenkin reunustaa pari isoa maamerkkiä, kuten Vaskojoki lännessä ja Angelin tie pohjoisessa.

Koska olimme jättäneet auton Angelin tien varteen, päätimme marssia kompassisuunnalla kohti pohjoista, kunnes löytäisimme itsemme tieltä. Näin kävi. Tosin autolle oli vielä siinä vaiheessa matkaa toistakymmentä kilometriä.

Tapaukseen liittyy toinen opetus! Älä koskaan/ikinä/milloinkaan/kuuna päivänä ala muokata ympäristöäsi karttaan soveltuvaksi, jos et tarkkaan tiedä missä olet. Metsässä on yleensä paljon samannäköisiä paikkoja, ja jos et tasan tarkkaan tiedä, mikä mäki on vasemmalla puolellasi ja mikä oikealla, ei ehkä kannata sijoittaa itseään niiden välissä olevaan kuruun.

3. Käytät puuvillasta tehtyjä vaellusvaatteita

PRO TREK: Puuvilla on ehkä kevyt ja hengittävä materiaali, mutta samalla se poistaa huonosti kosteutta. Materiaali päin vastoin säilyttää kosteuden ja kuivuu hitaasti. Farkkukankaasta eli puuvillasta tehdyt housut ovat vaellukselle huonoin mahdollinen vaihtoehto, koska denimistä tehdyt housut rajoittavat liikettä ja liikkumista. Farkut voivat jopa jäätyä matalissa lämpötiloissa.

– Pidä kiinni polyesteristä, sekoitemateriaaleista tai jopa pellavasta, jos vaellat lämpimillä keleillä.

ERÄN HUOMAUTUS: Puuvilla on todellakin kylmä materiaali, jos se kastuu, mutta toisaalta lämpiminä päivinä ominaisuudesta saattaa olla hyötyä. Kastelemalla puuvillaisen paidan saat päällesi kätevän kylmäkaapin.

Kuivilla keleillä vaeltaessa puuvillapaita on paljon mukavampi kuin polyesteripaita, joka alkaa haista raadolta ensimmäisten kilometrien jälkeen.

Tein ensimmäisen vaellukseni farkuissa ja säilyin hengissä. Vaellus tehtiin Saariselälle lokakuussa, kun ensimmäiset lumet olivat jo nurkan takana. Kaikki vaellusvaatteet olivat tuolloin lähinnä puuvillaa.

Olen käyttänyt ensimmäisen reissunkin jälkeen puuvillaa, kastunut välillä läpimäräksi ja palellut, mutta pysynyt elävien kirjoissa. Märät kamppeet ovat kuivuneet yleensä nuotiolla, ja ilman tulia monet vaellukset olisivat todennäköisesti olleet vaikeita.

Onneksi kuulin vasta paljon myöhemmin, että puuvilla on tappava materiaali, sillä ilman tätä tietoa olisin jatkanut puuvillaisissa kamppeissa vaeltamista maailman tappiin asti (lauseeseen on piilotettu ironiaa).

Polyesterisiä tai muita keinokuituisia paitoja käytän ehkä vain hätätapauksessa. Ne tuntuvat kylmiltä ja alkavat haista turhan nopeasti. Puuvillaiset aluspaidat olen vaihtanut villaan, ja viihdyn niissä hyvin ja melkein tunturituulen raikkautta pursuten.

Ensiapulaukkuun on syytä pakata vain sellaisia välineitä, mitä retkellä voi tarvita. Pidemmälle vaellukselle pakettia voi täydentää ja lyhyemmille retkille voi valita tärkeimmät.

Muut virheet

4. Pakkaat rinkan täyteen säilyketölkkejä: tölkit painavat.
5. Valitset jalkaan uudet iskemättömät vaelluskengät: jalat kipeytyvät helposti ja saat jalkasi täyteen hankaumia ja rakkuloita
6. Et tarkista leiripaikan ympäristön puustoa: lahot puut ja oksat voivat kaatua yöllä teltan päälle.
7. Jätät ensiapulaukun sisällön tarkistamatta: ensiapulaukkuun on syytä pakata se, mitä todella voi tarvita, ei kaikkea varastosta.