Facebookin Tulilla-ryhmässä avattiin perjantaina keskustelu, jossa kysyttiin kokemuksia Tankavaarasta Sompiojärven rantaan, Sompion luonnonpuistoon johtavasta retkeilyreitistä.

Jo ensimmäinen vastaaja muistutti, että maastossa on vanhoja reittejä, mutta vain viralliset, merkityt reitit ovat sallittuja kulkea.

Retkikartta.fi -karttapohjasta löytyy kuitenkin Tankavaarasta Sompion luonnonpuiston sisään sukeltava polku, jonka kylkeen on kirjattu selvästi sana ”retkeilyreitti”.

Reitin varrelle on merkitty myös tulipaikka.

Toisaalta Luontoon.fi -sivuilla Sompion luonnonpuistosta kerrotaan, että puistossa liikkuminen on ”kaikkina vuodenaikoina sallittu vain merkityillä retkeilyreiteillä.”

Leiriytyminenkin on sallittu ainoastaan Sompiojärven rannalla ja vain kolmen vuorokauden ajan.

Miksi karttapohjassa on merkintöjä, jotka ovat ristiriidassa puiston sääntöjen kanssa?

Teknisesti hankala tapaus

Sompion luonnonpuiston puistonjohtajan Pirjo Seurujärven sijaisena toimiva asiakaspalvelupäällikkö Tarja Tuovinen kertoo, että Tankavaarasta puistoon johtava vanha saksalaistie on aiemmin ollut merkittynä reittinä, mutta se on poistettu käytöstä jo muutama vuosi sitten.

– Retkikarttapalvelun reittitiedoista se on varsin kivuttomasti saatu poistettua, mutta pohjalla olevassa maastokartta-aineistossa se on, ja ilmeisesti teknisesti hankalampi poistaa. Sitä ei kuitenkaan ole luvallista käyttää, Tuovinen sanoo.

Vanhasta saksalaistiestä kerrotaan myös viime vuonna julkaistussa Retkipaikan blogissa.

Tankavaaran pohjoispuolelta puistoon näyttää kartan perusteella johtavan myös toinen reitti tai ainakin polku.

Polku lähtee nelostien varresta Isonojanpalon kohdalta ja ampaisee Huuhkajanpäänpaistaman yli luonnonpuiston puolelle. Tämäkään tiepohja ei ole retkeilykäytössä, Tuovinen kertoo.

– Sompion luonnonpuistossa on voimassaolevina retkeilyreitteinä vanha Ruijanpolku, joka lähtee Sompiojärven rannasta ja tulee puiston halki päätyen Kiilopään tien varteen ja siitä eteenpäin Saariselälle, sekä polku Pyhä-Nattaselle.

Reitit vain tutkijoiden tarpeisiin

Tuovinen muistuttaa, että Retkikartan tiedot noudattelevat järjestyssääntöä ja pohja-aineistossa lukeva retkeilyreitti on vanhentunutta tietoa.

– Retkikartan kohdevalikoiman avulla saa näkyville voimassa olevat palvelut, kuten merkityt reitit, tulipaikat ja wc:t.

Epävirallisia ja käytöstä poistettuja polkuja eivät saa retkeilijöiden lisäksi käyttää myöskään paikalliset asukkaat, vaikka heillä on puistossa hieman laajemmat oikeudet marjastukseen ja poronhoitoon.

Puiston henkilökuntakin välttää käytöstä poistettuja polkuja tekemällä kohteiden huoltoja talviaikaan.

– Ainoastaan tutkimuskäyttötarkoituksissa voi tulla tarve päästä puistossa muualle kuin huollon piirissä oleville kohteille ja silloin tietenkin mieluummin käytetään olemassa olevia uria ja tiepohjia.

Retkeilyreitti -tekstin poistamisesta pohjakartasta on lähetetty pyyntö Maanmittauslaitokselle, joten voi olla, että ”reitti” katoaa ennen pitkää ainakin sähköisistä kartoista.

Retkikartan pohjakartta-aineisto on päivitetty viimeksi 18. toukokuuta 2017. Aineisto on peräisin Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta, jota on jatkojalostanut Metsähallitukselle ohjelmistoyritys CGI Suomi Oy.

Mitkä nattaset?

Sompion luonnonpuiston keskellä kohoaa alueen merkittävin nähtävyys, tunturialue, jonka kaikki tuntevat nimellä Nattaset.

Nattaset näkyvät hyvin myös Sodankylän ja Inarin väliseltä tieltä. Jo kaukaa erottuu kaksi terävää huippua, joiden perusteella Nattaset ovat saaneet nimensä.

Laajalle on levinnyt tieto, että nattaset tarkoittavat saamen kielellä nuoren naisen rintoja. Selityksen löytää lähes jokaisesta Nattasia ja Sompion luonnonpuistoa koskevasta artikkelista ja tarinasta.

Selitys on väärä.

Metsähallituksen suunnittelijan Aini Maggan mukaan nattaset on suomen kieltä, eikä sana tarkoita saameksi naisen rintoja.

– Väite siitä, että Nattaset tarkoittavat naisten rintoja tullee siitä, että kyseiset tunturit muistuttavat tietysti suunnasta katsottuna naisen rintoja. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä saamen kielen kanssaa, vaan se on pikemminkin ajan myötä syntynyt tarina.

Tätä ”valeuutista” on ilmeisesti yritetty kitkeä myös Karttakeskuksen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa ”Suomalaisessa paikannimikirjassa” (2007), mutta turhaan.

Kansanetymologia eli perätön arvelu pysyy sitkeästi kiinni selityksissä kuin se kuuluisa luonnontuote Junttilan tuvan seinässä.

Hyvä tarina on ilmeisesti käyttökelpoisempi kuin totuus, josta ei ole mitään iloa.