Räsäsen Seiskan pitkä historia

Heikki Varanginvuonon Skalelvalla kesällä 1979.

Timo Hyytisen kirjoittamassa Suuressa Uistinkirjassa kerrotaan ”Räsäsen Seiskana” tunnetun uistimen historian alkaneen jo 1800-luvun puolella.

Uistinmallin kerrotaan olleen Oulu-, Kemi- ja Tornionjokien lohenkalastajien käytössä jo noin 150 vuotta sitten.

”Sitkeä” tarina siitä, että utsjokinen Jouni F. Helander olisi tuonut Rovaniemelle kelloseppä Räsäselle uistimen hopeoitavaksi jo vuonna 1904, ei pidä – kuten kirjassakin arvellaan – paikkaansa, koska Räsänen oli silloin vasta 14-vuotias ja asui kaiketi vielä kotonaan Tuusniemellä.

Sekään ei liene mahdollista, että Helander olisi tuonut silloin uistimensa kelloseppä Leo Gunnarille, koska Gunnari avasi kulta- ja kellosepänliikkeensä Rovaniemellä Moilasen talossa vasta 1908. Gunnari ilmoitti siitä esimerkiksi Pohjois-Suomi -lehdessä 4.9.1908.

Ilmoituksessa luetellaan yksityiskohtaisesti yrityksen valmistamia ja myymiä tuotteita sekä palveluja kahviserviiseistä aina kaiverrustöihin, mutta kalastusvälineistä saati uistimista ei mainita mitään.

Ensimmäinen löytämäni ilmoitus, jossa Gunnari myy uistimia, ilmestyi Kaiku-lehdessä 28.9.1909.

Vuonna 1910 kesäkuun 6. päivänä Gunnari ilmoitti Kansan Tahdossa, että uistinta n:o 7 on vähän muutettu ennen käytetystä n:o 77. Tarkemmassa kuvailussa hän kertoo, että kyseisessä uistimessa on: ”Suomu ja hopeoitu ulkopuoli, kupari eli messinki sisältä, 1 koukku”.

Uistinta valmistettiin kolmea kokoa: 6½, 7 ja 8½ cm hintaan 1:75, 2:- ja 2:50 markkaa. Kokonaan kullattujen uistimien hinnat olivat vastaavasti 2:50, 3:- ja 3:50 suomenmarkkaa.

Gunnarin mainitsema uistin n:o 77 lienee kuulunut ainakin K. L. Östringin Oulussa myymiin uistimiin, joista hän ilmoitti muun muassa Kansan tahdossa 12.8.1908:

”Taimen ja Lohi-uistelijat 77 huomatkaa! 77 Ennestään hyväksi tunnetut uistimet ovat Suomu 1 ja 2, mutta vielä parempi on uistin ”77 Suomu” ja ilman suomua. Uistimia ostaessa muistakaa siis N:o 77. Lähetetään postilla etuannilla.”

Valmistajien ilmoitustaistelu

Östring ilmoitti 7.5.1909 Pohjois-Suomi -lehdessä, että hänen uistimiaan myyvät herrat kauppiaat G. Marttin Kemissä ja kultaseppä Leo Gunnari Rovaniemellä.

Kesäkuussa 1910 Östring ilmoitti myyvänsä koko uistinvarastonsa ja valmistuksen Leo Gunnarille.

Gunnari alkoikin ilmoitella valmistavansa yksinoikeudella Östringin, J. Niskan ym. hyvien kalamiesten koeteltuja ja hyviksi tunnettujen mallien mukaan valmistettuja uistimia.

Östring kuitenkin jatkoi omaakin uistintuotantoaan ja ilmoitti muun muassa Perä-Pohjolaisessa keväällä 1913 valmistavansa uusien ”Lohi” ja ”Taimen” uistimien lisäksi myös uistimia N:o 7, 77, 12, 91 sekä 2, 4, 5 ym.

Gunnari puolestaan ilmoitti valmistavansa hänkin Östringin ilmoittamia uistinmalleja ”Lohi” ja ”Taimen”.

Siihen Östring vastasi 20.5.1913 Perä-Pohjolaisessa ilmoituksella, että Gunnarin ilmoitus on valhe ja että kultaseppä Leo Gunnari ei valmista hänen ilmoittamiaan uistimia ”Lohi” ja ”Taimen” vaan ne valmistaa porilainen kultaseppä Ranne.

Samalla Östring kielsi jyrkästi Gunnaria käyttämästä hänen nimeään ilmoituksissaan.

Kiistan puinti jatkui Leo Gunnarin maksullisella ilmoituksella 25.7.1913 Perä-Pohjolaisessa, jossa hän otti kantaa herra K. L. Östringin häntä herjanneeseen ilmoitukseen.

Gunnari selventää ilmoituksessa, että hän ei ole ilmoittanut valmistavansa Östringin myymiä uistimia, vaan Östringin ilmoittamia uusia malleja ”Lohi” ja ”Taimen”, jotka ovat 50 penniä halvempia ja ehdottomasti paremmin valmistettuja.

Samalla Gunnari muistuttaa Östringin kanssa 1910 tekemästään kirjallisesta sopimuksesta, jossa Östring luovuttaa Gunnarille kaikki uistinvarastonsa ja sitoutuu ostamaan Gunnarilta kaikki kaupan pitämänsä uistinlaput.

Gunnarin mielestä Östringillä ei ole siten oikeutta myydä muiden kuin Gunnarin valmistamia uistimia. Koko vuodatuksen voi lukea linkistä.

Östring kuitenkin jatkoi vielä jonkin aikaa uusien uistinmalliensa myyntiä, mutta keskittyi myöhemmin muun muassa kangas- ja pukukauppaan.

Lopulta Kalevassa oli 8.10.1914 ilmoitus, jossa K. L. Östring ilmoitti Oulussa sijainneen Halpahintaisen Kangas, Vaate & Villatavarain komisioonikaupan lakkauttamisesta.

Ilmoitus Kaiku-lehdessä 8.7.1915.

Räsänen laajeni Rovaniemelle

Kello- ja kultatavarain liike Pekka Räsänen & K:ni toimi ainakin jo vuonna 1914 Kemijärvellä A. Stöckelin talossa ja mainosti esimerkiksi Kansan Tahto -lehdessä 11.5.1914 myyvänsä monenlaisen muun tavaran ohella myös uistimia, perhoja, siimoja ym. kalastustarpeita.

Liiketoiminta laajeni Rovaniemelle, kun Pekka Räsänen osti 16.4.1917 norjalaissyntyiseltä Leo Gunnarilta tämän omistaman kulta- ja kellosepänliikkeen.

Omistusmuutoksista ilmoitettiin muun muassa Pohjolan Sanomissa 30.4.1917. Gunnarilla ja Räsäsellä on voinut toki olla yhteistyötä jo tätä ennen.

Omistusjärjestelyistä kertovassa ilmoituksessa ei kerrota mahdollista uistintuotannon oikeuksien siirtymisestä Gunnarilta Räsäselle, mutta niin on yleisesti oletettu.

On siis hyvinkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Räsänen ”peri” Gunnarilta uistimien valmistusvälineitä. Tätä tukee myös tieto, että Räsäsen ja Gunnarin uistimissa oli samanlainen suomukuviointi.

Selatessani Kansalaiskirjastosta vanhoja julkaisuja yhytin Nuori Voima -lehdestä lukijoiden kysymys- ja vastauspalstan, jossa nimimerkki Erkki S–s kysyi: ”Minkälainen uistin olisi sopivin pienehkössä sisäjärvessä?”

Kysymykseen vastasi nimimerkki Varjo seuraavassa numerossa 1.8.1917: ”Lusikkamalli n:o 7, 7,5 cm pitkä, sisäpuolelta kullattu, ulkoa hopeoitu ja kaiverrettu suomusmaiseksi. Valmistaja: Leo Gunnari, Rovaniemi. Olen huomannut paraaksi käytännössä”.

Kyseessä saattoi olla jonkinlainen Räsäsen Seiskan esiaste.

Hämmentäviä kauppoja

Räsäsen Seiskan sukujuurien selvittelyä hämmentää jossain määrin 12.6.1917 tapahtunut yrityskauppa, josta ilmoitettiin Pohjolan Sanomissa 22.6.1917. Siinä ammattikalastaja Heikki Björk myi Pekka Räsäselle keksimänsä lohi- ja taimenuistimen yksinvalmistus- ja myyntioikeuden. Samalla P. Räsänen kertoo, että uistimia on jo saatavana.

Minkälaisia nuo Björkin uistimet sitten olivatkaan, ovat minulle vielä hämärän peitossa, koska en ole löytänyt niistä lisätietoa. Kansallisarkiston vapaasti käytettävä aineisto päättyy vuoteen 1920.

Vanhojen lehtien mainoksissa on aika vähän kuvia, mutta esimerkiksi t:mi F. A. Oulasvirta (entinen Frans Ockenström) mainosti 8.7.1915 Kaiku-lehdessä uistimia, onkia, siimoja, vapoja ym. ongen ja uistimen tarpeita ilmoituksella, jonka kuvassa oli Räsäsen Seiskaa muistuttavan uistimen silhuetti.

Pekka Räsänen kuoli vuonna 1932 vain 42-vuotiaana. Leski Liini Räsänen myi uistimien valmistukseen käytetyt työkalut ja valmistusoikeudet liikemies Väinö Kaarlalle vuonna 1961, minkä jälkeen uistimia valmistettiin alihankintana eri puolilla maata.

Kaarla Yhtymä myi valmistusoikeudet edelleen Kuusamon Uistimelle vuonna 1974.

Kuusamon Uistin on kehittänyt legendaarisesta uistimesta vuosien mittaan laajan mallisarjan. Tätä nykyä mallistoon kuuluvat: 90/28 Helmi, 70/20 Helmi, 70/20 Helmi Ruohikko, 70/10, 70/10 Ruohikko, 50/11 Ruohikko, 50/11 Helmi ja 40/6 Helmi.

Ikisuositun heittomallin (70 mm/20 g) värikirjossa on, Sakke Yrjölän erikoisvärit mukaan laskettuna, peräti 43 vaihtoehtoa.

Lähteet: Suuri Uistinkirja (Timo Hyytinen, Arma Fennica 2008), Kuusamon uistimen tuoteluettelot, Kimmo Korpuan haastattelu ja useat ennen vuotta 1920 ilmestyneet sanomalehdet.

Ari Manninen