Tällä otsikolla kulkee Suomen asekirjoittajien primus motorin eli Timo Hyytisen uusin teos. Otsikon teksti oli hienosti valittu, sillä aivan turhan usein kuulee eritoten vanhan liiton ihmisten suusta termin ”suomalainen sotilaskivääri”.

Jos ajatellaan suunnittelua, niin kivääri on belgialais-venäläinen. Jos taas ajatellaan, missä kivääriä on valmistettu, niin vaikka missä. Suomen sotilaskiväärin ensimmäisen aallon aktioita on valmistettu ainakin Venäjän Tulassa, Izhevskissä ja Siestarjoella; Ranskan Chatelleraultissa, New Yorkin Ilionissa ja Massachusettsin Chicopee Fallsissa.

Jos taas ajatellaan, että Suomessa aseeseen tehtiin suuria muutoksia, niin toki Suomellakin on osansa. Kyseessä on todella kansainvälinen sotilaskivääri. Lisäksi se on todennäköisesti maailman eniten valmistettu pulttilukkokivääri. Olen nähnyt arvioita 37 ja 44 miljoonan valmistuneen yksilön välillä. Lisäksi se on varmasti maailman pitkäikäisin. Näin vuoden 2015 IWA:ssa juuri perustetun Kalashnikov Groupin osastolla Mosin-Naganteja. Kysyin esittelijältä, ovatko nämä tehdasuusia. ”Kyllä ne ovat”, kuului vastaus. Eli silloin asekonstruktiolla oli ikää 124 vuotta. Mosin-Nagant kun on vuosimallia 1891.

Mainettaan merkittävämpi ase

Maailmalla Mosin-Nagant tuppaa jäämään toisen kuuluisuuden eli Mauser M98:n varjoon. Mutta Mosin-Nagant 1891 valmistui 7 vuotta ennen Mauseria ja oli maailman ensimmäinen suuressa mittakaavassa valmistettu savuttomalle ruudille suunniteltu makasiinikivääri. Sille suunniteltiin oma patruuna, reunakantainen 7,62 x 54R Russian, niin kuin sen nimi nykyään kuuluu CIP-taulukoissa.

Hyytisen kirja aloittaa kertomalla, miksi Suomen sotilaskivääriksi tuli Mosin-Nagant 1891 eikä joku muu. Kyseessä olivat talodelliset syyt. M1891:ä saatiin sisällissodan aikana suuria määriä sekä punakaartilta että aseista riisutuilta venäläissotilailta. Hyytinen kuvailee aseiden saantilähteitä ennen kuin päästään itse asetekniikkaan.

Muutamia ”suomalaisia” malleja

Tällaisiahan ovat mm. M28 ”Pystykorva”, M28-30 ”Suojeluskuntakivääri” ja M39 ”Ukko-Pekka”. Näistä on kerrottu myös tekniikkaan liittyviä tietoja, mutta ei ehkä niin paljon kuin olisin itse (tai jokin asediggari) odottanut. Onneksi on kerrottu M28-30:n suuri saavutus, eli Malmilla suoritetut ammunnan MM-kisat v. 1937. Silloisten sääntöjen mukaan kilpailujen isäntämaa toimitti aseet ja patruunat. M28-30 sai maailman kilpailijoilta hyväksyviä nyökytyksiä.

Mainittakoon, että eräs sveitsiläinen Emil Grünig putsasi tällä kiväärillä palkintopöytää melko tehokkaasti. Hänen pojanpoikansa Daniel Grünig toimii tänä päivänä CEO:na yrityksessä nimeltä Grünig+Elmiger, jonka kaikki kilvan ampujat varmasti tuntevat.

Kirjassa on runsaasti valokuvia ja erilaisia leimoja, joista mahdollisesti Mosin-Nagantin omistava pystyy järkeilemään oman aseensa historiaa. Sääli vain, että aseiden leimojen kuvat ovat samoja huonoja vuodesta vuoteen, teoksesta toiseen. Jonkun pitäisi vihdoin purra luotia ja ottaa digitekniikkaa avuksi. Siis ei enää valokuvaa vaan digitaalinen kuva siitä, minkälainen leima aseen lukonkehyksen päällä on parhaimmillaan eli uutena ollut.

Kirjan faktat

Suomen sotilaskivääri-kirjassa on 223 sivua formaatissa 222 x 270 mm. Kirja on kovakantinen ja sidottu. Toteutus on mustavalkoinen Arma Fennican tyyliin. En löytänyt teokselle juoksevaa Arma Fennica-numerointia. – Taidetaan olla jo lähellä kuuttakymmentä teosta, Timo Hyytinen kertoi minulle äskettäin Hamina Bastion Gun Show’ssa.

Hinta Arma Fennicalta tilattuna on 59 euroa.
http://www.armafennica.fi/