Tunnettu mustaruutiampuja, asekeräilijä, historioitsija ja metsästäjä Matti Lehto on nukkunut pois 26.11.2022 vakavan sairauden murtamana 77 vuoden iässä. Hän oli syntynyt 14.5.1945 Lemussa, Varsinais-Suomen koilliskulmassa. Siellä hän myös kuoli, ja hänet myös haudattiin Lemun hautausmaahan perhehautaan.

Matti Lehto oli metsästäjä henkeen ja vereen – ja lisäksi mäyräkoiramies. Kuva: Janne Saloranta

Matti teki elämäntyönsä autoalalla, mutta aseet ja metsästys kiinnostivat jo nuoresta pitäen. Hän metsästi alkuun isänsä opastamana vuodesta 1961 Lemun-Askaisten Metsästysseura Jahti r.y:n jäsenenä. Viimeinen hirvijahti tapahtui v. 2022. Siten hirvestystä jatkui 61 vuotta!

Matti oli tämän seuran puheenjohtajana yli 30 vuotta. Lisäksi hän oli Mynämäen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana yli 30 vuoden ajan.

Sitten tuli mukaan SRVA eli suuriistavirka-apu. Matti vietti useita iltoja ja öitä metsissä jäljittäen loukkaantuneita kolarihirviä ja peuroja, joita Lounais-Suomessa todella riitti.

Asekeräily tuli mukaan ikään kuin vahingossa. Matti kävi ahkerasti lähes kaikilla asemessuilla Turusta Ouluun pitäen myyntipöytiä. Mutta usein tultiin kotiin keveämmällä kukkarolla ja täydemmällä asekokoelmalla.

Matti oli asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboan perustajajäsen numero 10 ja myöhemmin yhdistyksen kunniajäsen.

Lopputulema oli suuri asekokoelma mm. teemalla ”suomalaiset metsästysaseet”, mm. Sako, Valmet että Tikkakoski mutta myös aseseppien tekemiä harvinaisuuksia. Tätä kokoelmaa haviteltiin myös ison veden taakse (USA:han), mutta loppujen lopuksi Matti ja Irmeli Lehto päättivät yhdessä, että aseiden on pysyttävä Suomessa. Ne säätiöitiin muutaman muun asehistorioitsijan kanssa.

Matti Lehto oli myös mukana toimituskunnassa tekemässä kirjaa ”Drillinki ja Pystykorva” (Turun maakuntamuseo, Gummerus 2008). Siinä on hienoja Martti Puhakan ottamia valokuvia monista vanhoista aseista. Osa niistä oli Matin kokoelmista. Matti oli myös kirjoittanut kirjaan kapittelin ”Metsästysaseet keräilykohteina”. Hän kertoo siinä oman asekeräilyharrastuksensa alkuajoista.”

Olen kirjoittanut useasta kiinnostavasta vanhasta aseesta ASE-lehden palstoilla. Monet näistä on lainattu Matti Lehdon kokoelmista. Toivomuksen mukaan aseen lainaajaa ei koskaan nimetty. Voinpa vain sanoa, että junamatkat Helsinki-Turku-Helsinki tulivat maisemiltaan hyvin tutuiksi vuosien varrella, ja samoin vuodenaikojen vaihtelut.

Matti Lehto kiinnostui mustaruutiammunnasta muutaman asemessuilta löytyneen aseen myötä. Lajeina olivat pääosin pistoolit. Matista tuli Suomen huippuluokan mustaruutiampuja runsaan harjoittelun, yrityksen ja erehdyksen kautta TSA:n (Turun Seudun Ampujat) riveissä. Matti ampui esim. lajeja Colt, Cominazzo ja Kuchenreuter, mutta myös pitkiä aseita, esim. haulikko, Minié ja musketti.

Matti Lehto oli TSA:n mustaruutijaoston jäsen ja hänen puolisonsa Irmeli Lehto on taloudenhoitaja. Ase- ja ampumaharrastusta on helpottanut, että Matin puoliso Irmeli on myöskin mustaruutiampuja ja ollut mukana esim. Arma Aboan toiminnassa. Irmeli ampui naisten lajeja eli Valkyrie ja Vetterli. Kilpailuissa pari kävi yhdessä samoin kuin monilla suomalaisilla asemessuillakin.

Eräs Matin mustaruutikilpailujen järkähtämätön periaate oli: ”Ammutaan vain alkuperäisaseilla!”

Olin v. 2008 Orivedellä tekemässä juttua mustaruudin SM-kilpailujen 30-vuotisjuhlista. Mukana oli neljä kilpailijaa, jotka olivat olleet jokaisessa koitoksessa 30 vuoden ajan. Matti Lehto oli eräs heistä.

Metsästyksen lisäksi Matti Lehto oli innokas kalastaja.

Irmeli Lehto jatkaa Matin perinnettä pitämällä myyntipöytää monilla Suomen asemessuilla v. 2023.

Irmeli Lehto muistelee: ”Mihin tahansa Matti ryhtyikin, niin hän teki sitä koko sydämellään!”

(Kirjoittaja on Matti Lehdon ystävä lähes 30 vuoden takaa.)