Kun kuulin autoradiosta että Shinzō Abea on ammuttu kotitekoisella aseella, ajatukseni hyppäsivät heti 3D-tulostettuun aseeseen, josta olin kirjoittanut 6.6.2022. Että joko se nyt tapahtui? Kun pääsin kotiin tietokoneen äärelle, asia selvisi. ”Haulikko” oli kaksi putkenpätkää jotka oli teipattu ”jeesusteipin” tapaisella laudanpalaseen. Siihen oli sitten kiinnitetty pistoolimuotoinen perä ja jonkinlainen laukaisulaite. Veikkaan, että suomalaiset kersatkin ovat joskus rakennelleet vastaavia ”tussareita” 1940-1950-luvuilla. Mustaa ruutia, välitulppaa ja vaikka pieniä kiviä. Tietenkin ilman ajatusta ampua niillä ketään. Onpahan ollut nuoren mielen kokeilun halua, ”miten uppoaa lautaan”.

Silminnäkijän mukaan toisesta laukauksesta oli tullut kipinöitä ja savua. Voi olla että ponneaine oli mustaruutia. Olettaisin että itselataus Japanissa on vähäistä, jonka vuoksi savutonta kanisteriruutia lienee huonosti saatavilla.

Abea ammuttiin kerran niskaan ja toisen kerran rintaan. Viimeinen laukaus oli kuolettava. Ilta-Sanomien kuvassa 9.7. nähdään, miten ampuja oli Aben, Japanin huippupoliitikon, takana asehihnan ja aseen kanssa.

Tarkoitan että tekijä on päässyt aivan liian lähelle. Tapauksen jälkeen olen lukenut suuren määrän artikkeleita eri maista. Yleinen konsensus on, että (1) Japanissa ei juurikaan ole pistooleita (”käsiaseita”), (2) aseväkivalta on Japanissa erittäin harvinaista, (3) poliittiset murhat ovat äärettömän harvinaisia. Ehkä näistä syistä Aben vartiointi on ehkä ollut aika lepsua. Japanin poliisikin on myöntänyt tämän jälkikäteen. Jopa ”pistoolimallisen aseen” tunnistaminen on epäonnistunut.

Ampumisen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kuvasta näkee että turvamiehet taklaavat ampujan tehokkaasti. Näyttäisi että turvamiehet olivat myös pistoolein aseistettuja.

Shinzō Abe (67) oli kaksinkertainen ja Japanin pitkäaikaisin pääministeri. Hänen kasvonsa tulivat suomalaisillekin tutuiksi, onhan Japani maailman talousmahtina Nro. 3 useammankin lähteen mukaan. Siten Abe esiintyi usein erilaisilla foorumeilla. Hänen tuuhea, musta tukkansa ja usein esiintynyt hymykare kasvoilla muistetaan Suomessakin.

Abea saattoi kutsua ammattipoliitikoksi. Hänen vastaanottonsa ei ollut ristiriidatonta, ja mahdollisesti sen vuoksi entinen (lyhytaikainen) laivaston sotilas Tetsue Yagami (n. 41) teki tekonsa. Edellinen poliittinen murha Japanissa tapahtui v. 2007 kun Nagasakin pormestari Iccho Ito ammuttiin kuoliaaksi. Ampuja oli organisoiduin rikollisryhmän (Yakuza) johtava jäsen.

On ehdotettu, että Yagami olisi löytänyt aseen piirustukset internetistä.

Tapahtui Ruotsissa

Ruotsin kuuluisin tapaus oli tietysti pääministeri Olof Palmen (1927-1986, ikä tekohetkellä 59) murha 28.2.1986 Tukholman keskustassa. Palme oli sosiaalidemokraatti eikä siten oikeiston mieleen.

Palmen murha jäi selvittämättä ja sen vuoksi on poikinut lukuisia teorioita, mm. Netflix-sarjan. Kaksi aikanaan vakavasti murhasta epäiltyä (Christer Pettersson ja Stig Engström) ovat jo kuolleet. Tutkintaa periaatteessa jatketaan, koska murha ei Ruotsissakaan vanhene koskaan (since 2010).

Ruotsin poliisin mukaan toistaiseksi 133 ihmistä on tunnustanut murhanneensa Olof Palmen (!!!).

Mahdollista Suomessa?

Uskoakseni lukijoissani on myös nuorempaa sukupolvea. Siksi pieni historian pläjäys.

Tunnetuin poliittinen murha Suomessa (tosin Venäjän alaisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa) tapahtui 16.6.1904 Senaatin portaikossa (nykyisin Valtioneuvoston Linna). Siis aivan Senaatintorin (Suurtorin) laidalla Helsingissä. Nuori virkamies ja Suomen itsenäistymisen aktivisti Eugen Schauman (1875-1904, teon hetkellä 29) ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia (1839-1904, teon aikana 65) kolme kertaa. Bobrikov kuoli kirurgisessa sairaalassa seuraavana yönä. Schauman ampui itsensä välittömästi Bobrikovin jälkeen.

Seuraava tapahtui itsenäisessä Suomessa 14.2.1922. Helsingin Etu-Töölössä osoitteessa Nervanderinkatu 11 sisäministeri Heikki Ritavuorta (41) ammuttiin kolme kertaa, johon hän kuoli. Ritavuoren puolue oli kansallinen edistyspuolue. Ampuja oli valuuttakauppias Ernst Tandefelt (46), joka kutsui Ritavuorta ”punikkiministeriksi”, koska tämä ajoi punavankien armahtamista sisällissodan jälkeen.

Osoitteessa Nervanderinkatu 11 on muistolaatta. Tämä on itsenäisen Suomen ainoa poliittinen murha. Elokuvia aiheesta on tehty mutta ne ovat elokuvia.

Seuraavassa tapauksessa ei verta vuodatettu, mutta ainekset olivat. 14.10.1930 entinen presidentti K. J. Ståhlberg (1865-1952) ja hänen vaimonsa Ester siepattiin Kulosaaresta. Asialla oli Lapuan Liike. Pariskunta kyyditettiin Helsingistä Joensuuhun mistä piti olla jatkoyhteys rajan yli Neuvostoliittoon. ”Muiluttajat” heiluttelivat pistooleita pariskunnalle ja pakottivat heidät laulamaan ”isänmaallisia lauluja”.

Suunnitelma meni mönkään mm. runsaan alkoholinkäytön vuoksi ja Ståhlbergit jätettiin Joensuuhun. He palasivat 16.10.1930 tavallisella aamujunalla Helsinkiin, missä ex-presidenttipari sai suuren vastaanoton.

Näin nykyaikana

Presidentti Mauno Koivistolla (1923-2017) oli kesämökki Inkoon Tähtelässä. On sellainen anekdootti, että rouva Tellervo Koivisto olisi sanonut ”Manulle” että hän tarvitsee vähän jauhoja ja hiivaa pullan leipomiseen. Koivisto siitä polkupyörän selkään. Turvamiehet hätiin, että kyllä he voivat hakea. Koivisto siihen, että ”minä haluan mennä polkupyörällä”. ”Manu” sitten pyöräili kyläkauppaan ja Saab turvamiehineen tuli perässä mateluvauhtia.

Tämä ei ole anekdootti koska olin itse Espoon Gigantissa ostamassa jotain, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö astui liikkeeseen. Hän neuvotteli myyjän kanssa pitkään ja poistui sitten. Mahdollisesti ostopäätös tuli tehtyä ja tuote toimitettaisiin hänelle. Kainalossa ei ainakaan ollut mitään.

Myyjä tuli palvelemaan minua ja pyyteli anteeksi viivästystä. ”Kun tuli yllätysasiakas sisälle”. En nähnyt mitään tummapukuisia miehiä tummissa laseissa ja nappikuulokkeilla, mutta ehkä niitä oli lähistöllä.