Olet jo suorittanut metsästäjätutkinnon, maksanut riistanhoitomaksun (”metsästyskortti”), saanut aseluvan ja sopiva metsästysasekin on jo hankittu. Mutta sitten pitäisi vielä löytää metsästysseura.

Tyypillinen hirvenmetsästyslava Suomessa (Utajärvi). Kuva: Sepp Vei/Wikimedia Commons/CC0

Seuran jäsenyys ei ole pienriistan metsästyksessä aivan välttämätöntä, mutta se on suotavaa. Tietysti jos satut olemaan ”omistavaa luokkaa” eli sinulla on omia maita ja metsiä, niin maanomistajalla on Suomessa metsästysoikeus omilla maillaan, kunhan muut luvat ovat kunnossa. Poikkeuksena on suurriista, jonka metsästys on Suomen Riistakeskuksen säätelemää, siis esimerkiksi metsäkauris, valkohäntäpeura, hirvi, saksanhirvi, karhu, susi. Nämä pyyntiluvat jaetaan metsästysseuroille, ei yksittäisille metsästäjille.

Seurat ovat tyypillisesti vuokranneet alueen maanomistajilta metsästysmaita. Seuran kautta saat siis metsästysoikeuden tietyille alueille. Lisäksi saat seuran kokeneemmilta metsästäjiltä arvokkaita vinkkejä ja vihjeitä.

Metsästysseuraan liittyminen

Metsästysseurat ovat useimmiten rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka ovat perustamisensa alussa laatineet omat sääntönsä. Joskus nämä säännöt on laadittu hieman ajattelemattomastikin. Mutta yhdistyslain mukaan seuran sääntöjen mukaan on mentävä.

Mieleen tulee eräs naispuolinen entinen työkaverini, joka oli edellisellä asuinpaikkakunnallaan kuulunut hirviporukkaan ja oli myös kaatanut hirviä. Tällä uudella paikkakunnalla hän pyrki metsästysseuraan. Mutta siellä olikin säännöissä pykälä: ”Seuran jäseneksi pyrkivällä täytyy olla varusmiespalvelus suoritettu.” Tällä säännöllä suljettiin lähes automaattisesti naispuoliset metsästäjät seurasta pois.

Useat yhdistykset ovat laittaneet säännöt avoimesti esille nettiin. Ellei ole, on pyydettävä nähtäväksi säännöt, jolloin voi tutkia, onko hakija ”kelpoinen” kyseiseen seuraan ja ovatko seuran säännöt muuten hakijan ajatusten mukaiset.

Toinen sääntö jota näkee usein, on että hakijan pitää olla paikkakuntalainen. Tällöin seura on halunnut tietoisesti pitää metsästysporukan ”oman kylän piirissä”.

Tyypillisesti seuralla voi olla liittymismaksu. Katsotaan, että seura on jo tehnyt vuosien varrella työtä ja investointeja, esim. metsästysmaja, lahtivaja, sopimukset metsästysmaista tms. Katsotaan että ”valmiiseen pöytään istuvien” pitää maksaa oma osuutensa jo tehdystä työstä.

Liittymismaksu voi olla huomattavakin. Lisäksi on tyypillisesti vuotuinen jäsenmaksu, joka vaihtelee suuresti. Jotkut seurat myyvät ”vierasjahteja”, joskus ulkomaisillekin. Tällä kartutetaan seuran kassaa. Seuraan liittyminen ei näin ollen ole metsästämisen ehdoton ehto. Mutta suositeltavaa se toki on. Jos on valmiiksi metsästysseuran jäsen kun hakee aselupaa, se on ehdottomasti plussaa. Se osoittaa, että aseluvan hakija on tosimielellä liikkeellä.

Esimerkkiseura (1)

Otan esimerkkiseuraksi Paakkolan Metsästysyhdistys ry:n Paakkolan kylästä Tervolan kunnasta Lapin maakunnasta, Kemijoen varrelta. Vain siksi että se on laittanut esimerkillisesti toimintansa julkiseksi nettiin. Seura on perustettu 1963 ja siinä on noin 80 jäsentä. Metsästysalue on noin 5000 ha Tervolan kunnan eteläosassa. Seuralla on kaksi ampumarataa ja se järjestää mm. ampumakokeita. Jäseneksi pyrkivän on oltava joko maanomistaja Paakkolassa tai sidosryhmäläinen tai asuttava Paakkolassa.

Tämän seuran liittymismaksu on 90 eur, vuotuinen jäsenmaksu on 30 eur. Hirviporukan liittymismaksu on 180 eur. Pienriistan vieraskortti on 10 eur per päivä, vieraskausikortti 60 eur.

Paakkolan Metsästysseura rahoittaa toimintaansa mm. myymällä hirvenlihaa. Lapissa kun on voimakas hirvikanta.

Suomen Metsästäjäliittoon (SML) kuuluvia metsästysseuroja on n. 2.700 joiden kautta SML:oon kuuluu n. 145.000 metsästäjää.

Esimerkkiseura (2)

Ampumaseuran jäsenyys on plussaa aselupaa haettaessa. Ampumaseuran jäsenyys on usein helpompi rasti kun metsästysseuran jäsenyys.

Ampumaseuran jäsenyyden etuna on ampumaratojen käyttöoikeus, tarvittaessa ampuma-asekouluttajan todistus (=todiste harrastuksen jatkumisesta) sekä ”viisaammilta” saadut neuvot ja niksit.

Otan esimerkiksi erään Suomen suurimmista ampumaseuroista, Sibbo Skyttegillen (SSG). Se on perustettu 1961 ja sillä on noin 1.140 jäsentä. SSG:lla on suuri keskusampumarata Sipoossa Öljytien varrella. Siellä voi harjoittaa kaikkia haulikkolajeja, kivääriä, riistamaalia, siluettia, mustaruutia, practicalia ja ampumahiidon ammuntapuolta.

SSG on voittanut useina vuosina Pohjolan maljan, joka perustuu jäsenten vuoden aikana tekemiin suorituksiin. Kuuluja SSG-jäseniä ovat mm. Mopsi Veromaa (trap), Marko Nikko (kiväärisiluetti) ja Kim Leppänen (haulikkopractical). SSG:n liittymismaksu on 250 eur aikuiset, 0 eur nuoret (alle 21 v). Vuotuinen jäsenmaksu on 60 eur (aik) tai 20 eur (alle 21 v).

SSG:n radalla järjestetään ampumakokeita metsästäjille ja kaikenlaisia kilpailuja rata-ampujille.

Suomen Ampumaurheiluliitolla on yli 300 jäsenseuraa Hangosta Sodankylään. Niitä voi etsiä esim. tästä. Jäseniä on n. 34.000.

Ampumakoe

Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa ei pääsääntöisesti tutkita metsästäjän ampuma- ja aseenkäsittelytaitoa. Poikkeuksena on muutama suurriistalaji, jotka vaativat hyväksytysti suoritetun ampumakokeen:

1. Metsäkauriskoe on metsäkauriin metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
2. Hirvi- ja peurakoe on hirven, valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran ja villisian metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
3. Karhukoe on karhun metsästystä varten suoritettava ampumakoe.

Hyväksytty karhukoe vastaa metsäkauriskoetta sekä hirvi- ja peurakoetta. Hyväksytty hirvi- ja peurakoe vastaa metsäkauriskoetta.

Suden tai ilveksen metsästykseen ei tarvita ampumakoetta.
Kokeita järjestävät riistanhoitoyhdistykset loppukesästä ja alkusyksystä. Voit tutkia paikkoja ja aikoja esim. tästä. Yleiset ohjeet ampumakokeeseen osallistuvalle esim. tästä.

Ampumakoe maksaa 20 eur per suoritus. Jos ei mene kerralla läpi, niin taas maksaa 20 euroa jne. Eräs muistelo eräästä ampumakokeesta on tässä.

Ampumakokeessa ammutaan neljä laukausta riistakuvioon, joka on joko hirvi tai karhu. Seuraavalla kerralla käsittelen ampumakokeen suoritusta, maalikuvioita sekä kokeessa aseelle ja patruunoille asetettavia vaatimuksia.