MTV 3:n uutiset uutisoi 8.9.2021, että aselupaviranomainen (poliisihallitus) on peruuttanut aselupia kiihtyvällä tahdilla:

• 2019 3428 peruutusta
• 2020 4821 peruutusta

Valtaosin peruutuksia on tehty ikäihmisiltä. Esimerkiksi Lounais-Suomen alueelta on löydetty 20 aselupaa, joiden haltijat asuvat hoivakodissa. Länsi-Uudellamaalla (Espoossa, Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa) tehtiin myös hoivakotiselvitys. Saldona 28 peruutettua aselupaa ja haltuunotettua asetta.

POHAn ylitarkastaja Reima Pensala pelkää ”unohdettujen aseiden” joutuvan rikollisten käsiin.

Onhan se järkeenkäypää, että jos on hoivakodin asukki, niin tuskin sitä tulee enää metsästettyä tai käytyä ampumaradalla. Mutta kun se luopumisen tuska on niin ankara juttu! Oli se sitten aselupa, ajokorttiluokka, lentolupakirja, laskettelu, tennis, polkupyöräily tai jopa murtsikkahiihto jos balanssi ei enää riitä ladulla pysymiseen. Tai jos näkö ei enää riitä postimerkkeilyyn. Tai jos vartalo ei enää taivu lempiauton kropaamiseen. Esimerkkejähän riittää.

Aseissa on se tärkeä pointti että niitä kontrolloi aselaki jota valvoo poliisi. Ja poliisilla on vehkeet kontrolloida. Noin v. 2014 aselupaseminaarissa poliisin edustaja ilmoitti että heillä on työkalut ”ajaa aserekisteriä ristiin”. Toinen tapa ilmoittaa tämä olisi ”lisätä ajoon suodattimia”. Eli aloitetaan kategoriasta ”ennen 1935 syntyneiden aseluvat…”. Ja niin edelleen. Poliisilla on pääsy monenlaisiin rekistereihin.

Suomen ase- ja omistajatilanne ei ole paljoa muuttunut viime vuosista. Pyörein numeroin Suomessa on 1,5+ miljoonaa tuliasetta, 600+ tuhatta aseenomistajaa, 300+ tuhatta metsästäjää, 30+ tuhatta urheiluampujaa. Aseiden määrän ja metsästäjien määrän näennäistä epäsuhdetta ei kannata kummeksua. Intohimoinen metsästäjä tarvitsee vähintään kolme asetta riistalajien mukaan.

Mutta voi tästä sellaisenkin johtopäätöksen vetää, että aseiden omistajat ja aselupien haltijat ikääntyvät vauhdilla. Olen ymmärtänyt, että nuorten kiinnostus ruveta metsästämään tai hankkia ampuma-ase on ollut pitkään vähenemään päin. Kaupungistuminen eli urbanisaatío lienee suuri osatekijä.

Uudet aseluvat ovat määräaikaisia, eli tietyin välein harrastuneisuus on todistettava. Mielestäni vanhoissa aseluvissa (ennen 2011) ei ole todisteluvelvoitetta. Tosin poliisin nettisivuilla sanotaan, että ”aselupa peruutetaan kun ampumaharrastus on päättynyt”.

Tämä ei ole virallista tietoa, mutta kuvittelisin että voimassa oleva ”metsästyskortti” olisi todiste metsästysharrastuksen jatkumisesta. Samoin voimassa oleva ampumaseuran jäsenkortti saattaisi olla todiste urheiluammunnan puolella. Viimeistään ampumapäiväkirja jonka seuran ampuma-asekouluttaja on todistanut oikeaksi – sen luulisi riittävän.

Mitään yläikärajaa aseluvalle ei ole aselaissa tai -asetuksesssa kirjattu. Muistaakseni olen joskus kirjoittanut enonkoskelaisesta hirvestäjästä, joka oli 95-vuotias.

Toisaalta on todettava, että aselupaviranomainen on aikamoinen despootti. ”Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin”. (Juudean maaherra Pontius Pilatus n. 2000 vuotta sitten Raamatun mukaan.) Tavallisen pulliaisen ei juuri kannata sönkätä viranomaisen päätöstä vastaan. (Aselaki 45 d §.)

YLEn uutisoinnin mukaan poliisilaitokset tekevät näitä tarkastuksia omaan tahtiinsa ilman keskusohjausta. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen tviitti: ”Poliisihallituksessa ei ole valmistelussa esityksiä aselupien määräaikaisuuden laajentamiseksi. Turvallisuuden näkökulmasta pyrimme edelleen helpottamaan kansalaisten mahdollisuuksia luovuttaa poliisille hävitettäväksi niin sanotut turhat aseet”.

Luvallisista aseista kolmasosa, eli 500.000, on yli 60-vuotiailla. Yli 81-vuotiailla aseita on yli 80.000, POHA kertoo.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kuva: Pekka Suuronen

Seppo Kolehmaisesta sivuhuomio. Meriittejä ovat mm: Poliisipäällystön virkatutkinto, poliisiammattikorkeakoulun rehtori, kasvatustieteiden maisteri, valtiotieteiden maisteri, oikeustieteiden lisensiaatti, ex-moottoripyöräpoliisi ja ex-Karhu-ryhmän jäsen. Hän sekä kalastaa että metsästää. Lähtöisin Pohjois-Karjalasta.

Aseista kannattaa luopua ajoissa

Olen kirjoittanut aiheesta tässä ja tässä.

Asehuutokaupoissa on rautatavaraa POHA:n varastoissa yllin kyllin ja liikaa. Huutokaupoissa on huudettavaa ylenpalttisesti ja suuri osa aseista jää alle minimihuudon 50 eur. Ne aseet joutuvat sulatukseen. Niistä tehdään proosallisesti vaikka rautanauloja.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos on mahdollisuutta realisoida ase nyt, ennen ajolähtöä, se kannattaa tehdä NYT! Mutta on muistettava, että asekauppojen hyllyt notkuvat jo vaihdokkeja. Kysynnän ja tarjonnan tilanne vaikuttaa hintaan.

Aseluvan hinta on 90 euroa eli varsin tukeva. Tämä saattaa myös jäähdyttää uuden aseen hankintaintoa.

Poliisin virallinen kanta

…käy ilmi poliisin nettisivuilta (poliisi.fi):

Milloin aselupa voidaan peruuttaa?
Jos et enää tarvitse ampuma-asetta, pyydä poliisilta luvan peruuttamista.
Poliisi voi peruuttaa lupasi, jos
• ampumaharrastuksesi on päättynyt
• lupa ei ole enää työsi vuoksi välttämätön
• ase on kadonnut tai anastettu
• käyttäytymisesi ja elämäntapasi osoittavat, että olet sopimaton pitämään hallussasi aseita
• syyllistyt rikoksiin
• käyttäydyt väkivaltaisesti
• syyllistyt ampuma-aserikkomukseen tai -rikokseen tai rikot lupaehtoja.

Se korutont’ on kertomaa!

Entä nuoremmat?

Eli metsästäjäksi haluavat ja aspirantit. Metsästäjä-lehteen on tehty vallan hyvä yhteenveto, tekijöinä Seppo Sivula (sisäministeriö), Ilmari Kosonen ja Jussi Kytösaari (poliisihallitus).

https://metsastajalehti.fi/

Aseluvan hakeminen metsästysperusteella

Kiinnostaako metsästys? Entä mitkä ovat metsästyksen kustannukset? Tässäpä aihe seuraavaan blogiini. Pysy kanavalla!