YLE Uutiset kertoo 30.10.2020, että Uudellamaalla on sattunut tänä vuonna ennätysmäärä peurakolareita. Tammikuun alusta lähtien 1.130 kappaletta. Se on enemmän kuin koskaan tilastoinnin alettua, kertoo Uudenmaan riistapäällikkö Visa Eronen. Tähän on kaksi loogista selitystä: (1) autojen liikennetiheys on Uudellamalla suuri, (2) täällä on myös paljon riistaeläimiä.

Peurakolareiden määrä on noussut 10 %. Suurin osa tapahtuu läntisellä Uudellamaalla. Pahin seutu on Espoo, jossa kolarien määrä on lisääntynyt 50 %. Syyskuun loppuun mennessä oli Espoossa kirjattu viisi hirvikolaria ja 169 peura/kauriskolaria. Uudenmaan valkohäntäpeurakanta on 18.500 yksilöä. Lisäksi hirvet, metsäkauriit ja villisiatkin pitää laskea mukaan.

Pahimmat alueet

Länsiväylä-lehdessä 4.11.2020 oli kartta, joka kertoi pahimmat alueet. Valitettavasti kartta (© Länsiväylä) oli vain pienehkö.

Vaaranpaikat Espoossa. (c) Länsiväylä

Pahoja teitä ovat Vt 1 eli ”Turunväylä” Kehä III:n ja Kolmperän välillä sekä Leppävaaran ja Kauniaisten välillä, Kt 50/E18 eli ”Kehä III” koko pituudeltaan Espoon alueella, Kt 51 eli ”Länsiväylä” koko pituudeltaan Espoon alueella, Mt 1130 välillä Kurttila-Vitträsk sekä pienemmistä väylistä Finnoontie eritoten Söderskoginpeltojen kohdalla. Tällä pätkällä olen itsekin nähnyt useasti hirviä tiellä. Finnoontie muuttuu Espoon keskuksesta pohjoiseen Espoonväyläksi. Täällä Vantinmäen kohdalla on ollut valkohäntäpeurakolareita.

Metsästyksen ongelmat Espoossa

Olen kirjoittanut valkohäntäpeurojen runsaasta populaatiosta Etelä-Suomessa blogissani 21.6.2020. Näyttää, että tilanne on pahenemaan päin. Metsästyksen lisääminen näyttäisi lähes välttämättömältä. Mutta miten metsästetään Espoossa, Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa? Ja suhteellisen tiheästi asutulla alueella?

Espoon-Kauniaisten rhy:n toiminnanjohtaja Fredrik Eklundh kertoo yllä mainitussa Länsiväylä-lehdessä mm. seuraavaa:

– Espoossa asuu noin 3.400 aktiivista metsästäjää, mutta vain arviolta 300 metsästää Espoossa.

– Riistakannat ovat urbanisoituneet. Tänä vuonna erityisesti kauriit mutta myös peurat ovat tulleet pihoihin. Peurojen ja kauriiden määrä on selvästi lisääntynyt Kehä III:n sisäpuolella.

– Yritämme talviruokinnalla houkutella eläimet paikkoihin, missä metsästys voidaan toteuttaa turvallisesti.

– Ilman metsästystä ongelmat räjähtäisivät käsiin. Kanta kasvaisi ja kolareita olisi yhä enemmän. Ihmiset loukkaantuisivat ja ihmishenget olivat vaarassa. Taloudelliset vahingot suurenisivat.

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki asukasmäärältään (yli 291.000 asukasta), mutta samalla pinta-alaltaan laaja, maapinta-alaltaan 330 km² ja kokonaispinta-alaltaan 528 km². Tämä tarkoittaa että metsiä, puistoja ja peltoja riittää riistan asuinsijoiksi.

Toisaalta Espoossa on tiheästi asutettuja kaupunginosia, joten metsästys pitää olla hyvin tarkoin koordinoitu ja suunniteltu.

Mahdollisen hirvieläinonnettomuuden jälkeen

Autoilijan pitää soittaa hätänumeroon 112 eikä ruveta itse tekemään minkäänlaisia lopetustoimia. Hätänumeron kautta saadaan paikalle nopeasti poliisi tekemään lopetustyön. Tai jos loukkaantunut eläin ottaa ”hatkat”, niin 112 pystyy järjestämään SRVA:n eli Suurriistavirka-avun. Jokaisessa riistanhoitoyhdistyksessä on SRVA-yhteyshenkilö. Tämä pystyy järjestämään loukkaantuneen eläimen jäljestämisen ja lopetuksen, useasti koiraa apuna käyttäen.

Suomen Riistakeskuksen sivuilta: – SRVA-toiminnassa ei ole kyse metsästysoikeuteen sidotusta metsästyksestä vaan eläinsuojelullisista syistä poliisin valtuuttamana suoritettavasta tehtävästä, joka voidaan suorittaa metsästysoikeudesta riippumatta.

Kukaan ei halua hirvieläinkolaria. Se on traumaattista kuljettajalle, aiheuttaa mahdollisesti henkilövahinkoja ja aina autolle materiaalisia vahinkoja. Mutta käsi pystyyn sillä, joka hellää kaasujalkaa kun näkee hirvieläimistä varoittavan merkin? Jokin julkisuuden henkilö – laulaja, joka ajaa öisin – on jossain lehdessä sanonut, että merkin jälkeen hän pudottaa nopeutta vähintään 20 km/h.

Espoon-Kauniaisten rhy:n toiminnanjohtaja Fredrik Eklundh sanoo:

– Kun näen varoituskyltin, lasken ajonopeutta suurimmasta sallitusta sen mukaan, mikä on näkyvyys. Jos perässä on jonoa, ajan bussipysäkille laskien kiirehtijät ohitseni.

Muistellaanpa tangokuningas Sauli Lehtosta (1975-1995). Hän kuoli 20-vuotiaana hirvikolarissa Porvoon moottoritiellä Sipoon Boxissa 8.9.1995. Moottoritiet ovatkin pahimpia eläinkolareiden kannalta koska nopeutta tuppaa olemaan reippaasti. Vaikka reaktioaika pysyy samana, ajoneuvo kulkee 80 km/h nopeudella 22 metriä sekunnissa, 120 km/h nopeudella 33 metriä, eli 50 % enemmän. Eli kolmannes vähemmän aikaa reagoida. Silkkaa matematiikkaa.

Sauli Lehtosen muotokuva by Pauli Ruotsalainen

Lapissa omat kujeet

Nyt koronan aikana on paljon ihmisiä Lapissa etätöissä. Poro on ihan eri juttu kuin villieläimet. Poro on puolivilli kotieläin, joka on tottunut autoihin ja ihmisiin. Niitä on Suomessa yli 200.000 yksilöä. Poro ei väistä eikä pelkää autoa.

Pahin porokolarien vaara alkaa nyt.

– Varsinainen piikki kolareitten osalta on marraskuussa. Silloin on pimeää ja liukasta, näkyvyys heikkoa ja poron havaitseminen haasteellista. Porot siirtyvät niihin aikoihin talvilaitumille, Henna Nurminen sanoo Apu-lehdessä. Nurminen on Porokellon toiminnanjohtaja.

Ja lainaus samasta lehdestä: – Oi, me ollaan kokeiltu kaikkea, mitä ihminen keksii, ja vähän enemmänkin, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Ja edelleen samasta lehdestä: Porot aiheuttavat vuosittain 3.000–5.000 kolaria pohjoisen poronhoitoalueella. Yhden tyypillisen ajoi pudasjärveläinen Ari Pätsi.

– Poroja vain tuli eteen yllättäen oikealta puolen tietä. Auto meni lunastukseen ja kaksi poroa kuoli.

Poroja Ruotsin Lapissa Pajalassa. Kuva: Wikimedia Commons/Mestos