Olemme valitettavasti saaneet lukea UKK:n kansallispuistossa tapahtuneesta metsästysonnettomuudesta, jossa metsästäjän luoti osui polkupyöräilijään. Tämä menehtyi paikan päällä. Osanottoni molemmille ja heidän omaisilleen.

Tämä metsästysonnettomuus on hyvin friikki, vaikka yksityiskohtia ei ole vielä kerrottu. Mikä kaliiperi, mikä ampumaetäisyys, mikä tilanne, mikä korokulma, mikä näkyvyystilanne jne? Oliko kyseessä kenties kimmokeluoti puusta tai oksasta? Aikanaan kuulemme. Se verran tiedämme toistaiseksi että metsästäjä on ollut metsäkanalintumetsällä ja että hänellä on ollut metsästysoikeus alueella (eli on paikallisia, koska kansallispuistossa eivät muut saa metsästää). Aseluvat ovat olleet kunnossa.

Metso on monen metsästäjän unelma.

Menehtynyt pyöräilijä on ollut laillisella ja varta vasten tarkoitukseen rakennetulla pyöräreitillä. Metsähallitus tiedottaa, että ”tapaus on äärimmäisen harvinainen ” ja että ”retkeilemään on yhä turvallista lähteä”. Minä komppaan Metsähallitusta.

Emme tällä kirjoittamalla tiedä, onko lintua ammuttu ylös puuhun. Jos on, niin se johtaa vanhaan muisteloon.

Kärsämäen onnettomuus

Tämä oli vielä UKK:n onnettomuutta friikimpi. Lokakuussa 1999 tapahtui niin ikään lintumetsällä onnettomuus, jossa muistaakseni ampujalle ei edes säädetty rangaistusta. Se oli niin mahdottoman epätodennäköinen. Lisää traagisuutta aiheutti, että koko seurue oli sukua keskenään.

Ampuja oli seurannut teertä ja ampui sitä puuhun yläkulmalla 30-kaliiperisella kiväärillä – todennäköisesti 7,62 x 53R tai 308 Win.

Ampuja pääsi hollille, ampui teertä ja osuikin. Teeri putosi kuolleena puusta. Mutta kun luoti oli kokovaippa (FMJ) niin kuin lintumetsällä käytetään, se lävisti teeren ja jatkoi matkaansa noin kaksi kilometriä. Se saavutti nuotiolla kahvitelleen sukulaisseurueen ja osui ampujan pikkuveljen selkään. Tämä menehtyi.

Tapaus on kerrottu mm. IS numerossa 11.10.1999.

Tiedä taustasi

Tämä on sellainen hokema, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta asetoimittajana haluan ottaa tämän esiin.

Silloin kun ERÄn keskustelupalsta oli vielä vilkas (jopa übervilkas) eli aikaan ennen internettiä, niin muistan besserwisserien puhuneen 308 Win.-kaliiperista ”kaaripyssynä”. Vihjaten, ettei lentorata ole heidän mielestään tarpeeksi laakea.

Norjalainen Harald Stenvaag ampui 308 Win.-kaliiperilla 1990 Moskovassa ”ISSF 60 laukausta makuulla”-lajin maailmanennätyksen (täydet 600, eli 60 kymppiä 300 metrin matkalta). Ja myöhemmin haastattelin Oulussa kainuulaista rajavartijaa, joka oli ampunut tällä kaliiperilla 160 hirveä. Eli siinä besserwissereille pohdittavaa.

Blogissani 27.6.2014 ”Kiväärin kohdistamismatkasta” laitoin esille pari Norman ballistiikkalaskurista poimittua käppyrää. Valitettavasti Norman ballistiikka oli tätä kirjoitettaessa huollon alla, mutta katsoin sekä Lapuaa että Hornadya. Tuossa blogissa tarkastelin 500 Nitro Expressiä ja 6 XC:tä rinnan. Silloin 6 XC oli aikansa hot rod, mutta sittemmin on tullut mm. 6mm ARC (Advanced Rifle Cartridge).

Laakean lentoradan etsintä

Urheiluampujat ja myös metsästäjät hakevat laakeampia lentoratoja. Tarkkaan ottaen urheiluammunnassa sillä ei olisi niin väliä, koska ampumamatka on useimmiten vakio. Pois lukien joku Field Target-laji. Metsästyksessä tilanne on toinen. Vaikka etäisyysmittarit ja mittaavat kiikarit ovat halventuneet, aika harvalla metsästäjällä näitä vielä on.

Tässä ovat metsästäjän toiveet ja metsästysturvallisuus vastakkaisilla puolilla pöytää. Kun kaliiperia pienennetään ja lähtönopeutta kasvatetaan niin vaara-alue kasvaa. Kun ammutaan ylöspäin esim. latvalintua, niin luoti lentää useita kilometrejä.

Esimerkiksi tuossa blogissa 6 XC:n luoti vaakasuoraan ammuttaessa lensi noin 530 m ennen maahan putoamistaan. Katsoin Lapuan 308 Win. 9,72 g Lock Basen arvoja, joka voisi olla tyypillinen lintupatruuna. Tehdaslataus lähtee 850 m/s. 800 m päässä luoti on pudonnut vasta alle 3 metriä piippulinjasta, se kulkee vielä yliäänisesti 346 m/s ja sillä on energiaa 581 J. Taatusti hengenvaarallisesti ja reippaasti yli 2-luokan riistavaatimusten.

Kiväärin luoti ei todellakaan lennä ”luotisuoraan” niin kuin monet kuvittelevat.

Hornadyn taulukot menevät pitemmälle. 1600 m päässä 30-kal. A-Max on pudonnut vajaat 7 m piippulinjasta, mutta sillä on vielä tappava energia. Aseen piippua ei tarvitse paljoakaan nostaa jotta 7 m pudotus tulee kompensoitua. Jos ammutaan 45° korotuskulmalla mikä latvalinnustuksessa helposti toteutuu, on luodin kantama helposti yli 5000 m.

Kukaan ei voi tietää mitä 5 km:n päässä on paitsi ehkä Pohjanmaalla.

Ampumatornit

Kävin kesällä Ahvenanmaalla. Ampumatorneja näkyi laajalti koska saarilla on valkohäntäpeuroja ja myös hirviä. Samoin niitä näkee Ruotsissa ja Saksassa yleisesti. Olen myös Teksasissa kerran kiivennyt aika korkealle javelinan metsästyksessä. Korkeasta tornista näkee laajemmin ja pitemmälle, mutta pääasia on, että riistalaukaus suuntautuu aina alaspäin. Yksinäinen lintujen kyttääjä ei tietenkään voi tällaista tornia hyödyntää, kun hän etsii maastosta teeriä tai metsoja.

Muisteloita USAsta

Kävin takavuosina metsästäjäkoulutuksen New Yorkin osavaltiossa. Olihan se sellainen puoliheppoinen yhden päivän juttu, mutta parempi sekin kuin ei mitään. On monta osavaltiota, missä ei tarvita mitään tutkintoa. Ja on monta osavaltiota, missä metsästysaseen voi ostaa niin kuin lapion rautakaupasta.

New Yorkin valtio oli silloin USA:n toiseksi väkirikkain (nykyisin 19 milj. asukasta). Haluttu riistakohde oli whitetail deer (Odocoileus virginianus), eli juuri sama valkohäntäpeura, mikä aiheuttaa hienoisia paineita nyt Etelä-Suomessa. Niitä oli metsissä silloin paljon, ja lihaa pidettiin vallan herkullisena.

Metsästyskoulutuksessa painotettiin, että ympäristön kannalta turvallisin tapa olisi jousimetsästys, toiseksi turvallisin buckshot-haulipatruuna (haulin halkaisija 6,1-9,1 mm), kolmanneksi turvallisin haulikon täyteinen (slug) (luodin paino 25-32 g) ja neljänneksi sitten 30-30 Win. kivääri.

Tässä siis huomioitiin seudun omat vaatimukset. Asuin Capital District Arealla eli pääkaupunkiseudulla. Ja New Yorkin valtion pääkaupunki ei ole New York City vaan Albany, NY. Eli ylävaltiota (upstate). NYCin ja Albanyn väli on 240 km. Alue on melko tiheästi asutettu.

…ja Sallasta 15 vuoden takaa

Voit lukea tästä tuoreesta MTV:n uutisesta.

Metsästäjäliitto on ottanut terävän kannan, jonka voit lukea tästä. Kannattaa avata ja lukea linkit.

Eritoten nämä ”tyhjäksi luultu ase laukesi vahingossa – mies kuoli” keissit pitäisi saada kitkettyä pois. Täysin turhia juttuja. Pulttilukkokivääri on turvallinen kun lukko on auki. Pumput, itselataavat ja taittopiippuiset aseet vaativat enemmän huomiota. Itselataavat pistoolit ovat vaarallisimpia. Vaikka lipas irrotetaan, patruunapesässä voi olla (ja todennäköisesti on) elävä patruuna. Luistia pitää ”räkätä” monta kertaa, mutta sekään ei tuo 100 % varmuutta. Monet pistooliampujat työntävätkin pikkusormensa patruunapesään varmuuden vuoksi.