Pari vuotta sitten kerroin blogissani että Pispalan maamerkki, Hjorthin v. 1908 rakennuttama haulitorni oli huonossa hapessa. Ja että Tampereen kaupunki satsasi peruskorjaukseen historiallisista syistä. Onhan haulitorni ollut osa Mansen maisemaa jo yli sadan vuoden ajan. Työlle tuli hintaa noin 1,5 meur.

Siinä se taas seisoo entistä ehompana – Pispalan maamerkki, haulitorni vuodelta 1908. Asentajat viimeistelevät haulisulattamorakennelmaa. Kuva: Pekka Suuronen

Satuin käymään Pispalan Pulterissa (suosittelen lämpimästi!) lounaalla juuri sinä päivänä jolloin haulimestarin pöksää nostettiin ylös. Tornin kokonaiskorkeus on Aamulehden mukaan 53,4 m. Onneksi 14.10.2020 ei tuntunut olevan kova tuuli. Noissa korkeuksissa huteran näköisen mobiilinosturin suorituskyky olisi ollut haasteen edessä.

Historiallinen haulitorni

Haulit olivat oleellinen osa metsästyksen tarpeita vielä 1950-luvulle asti. Haulipatruunoiden lataaminen kotona oli sääntö eikä poikkeus. Osaksi tämä johtui mustaruuti-”huusvarnoista”, joille ei enää tahtonut saada tehdaspatruunoita. Mutta husikoiden omistajat siirtyivät paremmille metsästysmaille. Vihtavuori (aiemmin Kemira; Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat) ryhtyi ostamaan haulinsa Neuvostoliitosta. Haulipatruunoiden kotilataus tyrehtyi. V. 1972 Hjorth lopetti haulitehtaan toiminnan. Hjorth olisi purkanut tornin, koska sen kaatuminen asutuksen päälle olisi ollut katastrofi ja Hjorthille suuri taloudellinen riski.

Tällöin Tampereen kaupunki tuli väliin ja ostin tornin, koska siitä oli tullut Mansen symboli ja Pispalan maamerkki. Mutta koi syö ja ruoste raiskaa. Siis oli pakko tehdä peruskorjaus. Urakoitsijaksi valikoitui Forssan Asentajat Oy ja heidän Tammelan (Tampereen) toimipisteensä.

Lokakuussa 2020 haulitorni oli ainakin ulkoisesti jo entisessä punaisessa loistossa katsellen ylhäisestä korkeudestaan Näsijärvelle ja Pispalan yli. Nyt oli haulien pudotusputkikin takaisin paikoillaan vaikka se puuttui vuosien ajan.

Lyijyhaulien tulevaisuus

Hauleja ei ole enää vuosiin pudoteltu tornista. On kehitetty taloudellisempi Bliemeister-menetelmä, jossa haulit vieritetään kaltevaa tasoa pitkin.

Bliemeister-laitteisto kuvattuna Schönebeckissä. Kuva: Pekka Suuronen

Mutta EU on kieltämässä lyijyhaulit. Silloin vanhat menetelmät joutuvat romukoppaan. Tällä istumalla teräs (rauta) tuntuisi edullisimmalta vaihtoehdolta. Sille on jo kehitetty vuosikymmenten ajan tuotantomenetelmiä joilla ei ole yhteyttä lyijyhaulien pudotukseen.

Kupari olisi pehmeänä ja piippuystävällisenä materiaalina hyvä vaihtoehto, mutta se on terästä paljon kalliimpaa. Muista vaihtoehdoista tulemme kuulemaan ja kertomaan, kun ja jos EU:n lyijykielto materialisoituu. Kaavailujen mukaan lyijykielto tulisi myös ratahaulikkolajeihin eli trap, skeet ja sporting. Näissä lajeissa ammutaan vuoden mittaan huomattavasti suurempia laukausmääriä kuin metsästyksessä.

Nyt ollaan mahdollisesti suurehkojen muutosten edessä. Lajien kallistumiseen on syytä varautua. Haulikkolajit ovat olleet jo tähän asti kalleimpien joukossa johtuen suurista laukausmääristä.

Tampereen kaupungin kulttuuriteko

Kävi niin tai näin, haluan kunnioittaa Tampereen kaupunkia siitä että se pelasti Pispalan haulitornin. Vaikka suuri rahareikä samaan aikaan oli Tampereen ratikka, budjettiarvio lähes 300 meur. Ja vähän aiemmin Tampereen rantatunneli, noin 180 meur. Tietysti näihin verrattuna haulitornin kunnostus oli lähes parkkimittarirahoja.

Lainaan hieman vanhaa blogiani:
Vuoden 1918 sisällissodassa Tampere oli hyvin punainen ja taistelut riehuivat kaupungissa ankarina. Kertoman mukaan haulitornikin olisi saanut osuman tykin kranaatista ja seisonut jonkin aikaa kolmella jalalla. Toisen tarinan mukaan Hjorthin haulimestari olisi joutunut sodan jälkeen valkoisten vankileirille, jolta Ilmari Hjorth olisi hakenut hänet pois kertomalla vartijoille: ”Heinänen on liian hyvä mies täällä olemaan.”

Olen kirjoittanut kymmenen vuotta sitten haulien valmistuksen minihistoriikin, joka keskittyy Tampereen Haulitehtaan Osakeyhtiöön eli juuri tähän haulitehtaaseen. Se on arvokas palanen suomalaista teollisuushistoriaa. Voit katsoa blogin ensimmäisen osan tästä, toisen osan tästä.