Metsästäjä-lehden 3-2020 numerossa oli artikkeli ”Aseluvan hakeminen metsästysperusteella”. Sen kirjoittajat olivat Seppo Sivula, sisäministeriö, sekä Ilmari Kosonen ja Jussi Kytösaari, poliisihallitus. Kaikki ovat alan ammattilaisia. Esimerkiksi Seppo Sivula on usein ollut estradilla kun on pidetty aselakien uudistusten infotilaisuuksia.

”Metsästys on yhdessä tekemistä”. Kuva: SML

Juttu on puettu muotoon ”Usein kysytyt kysymykset”. Metsästäjä-lehti on nykyisin vapaasti luettavissa verkossa osoitteesta metsastajalehti.fi Myös vanhempia lehtiä on skannattu vuoteen 2006 saakka.

Jutun voi siis katsoa ilmaiseksi netissä kunhan on internet-yhteys. Poimin kuitenkin muutamia paloja, koska niistä kuulee usein kysymyksiä.

• Mitä pitää olla mukana? Mm. ”sotilaspassi, siviilipalvelutodistus, kutsuntatodistus tai todistus palvelusta vapauttamisesta.” Tämä on suhteellisen uutta. Tietenkään tämä ei koske alle 17-vuotiaita eikä naisia.
• Luvanhaku pitää perustella. Artikkelissa sanotaan: ”Perusteluksi ei riitä metsästys valtion mailla, kaikkea sallittua riistaa.” Uskoakseni lupahakemuksen uskottavuutta lisää huomattavasti metsästysseuran jäsenyys ja/tai todistus metsästysoikeudesta jollain alueella. Jos omia maita on, niin vaikka sillä.
• Artikkelissa sanotaan: ”Jos ainoa syy hankkia isokaliiperinen ase on metsästys Afrikassa, perusteluun on yleensä suhtauduttu kielteisesti.”
• Artikkelissa sanotaan: ”Tietyn tyyppiset aseet, joista on olemassa sotilasversio, ovat hallinto-oikeudet katsoneet tarpeettoman tulivoimaisiksi ja tehokkaiksi.” Eli AR:t, AK:t etc. Näille kannattaa hakea lupaa maanpuolustusperusteilla, ei metsästyksellä.
• Itselataavien aseiden 5 vuoden välein tehtävästä harrastuneisuuden todistelusta artikkelissa sanotaan: ”Todistelun muoto tarkentuu myöhemmin. Virallinen ohjeistus ei ole vielä valmiina.”
• Sähköisestä aseluvan hakemisesta sanotaan: ”Hanke etenee, joten todennäköisesti sähköiset lupahakemukset tulevat viimeistään 2024.”
• 15-17-vuotiaiden rinnakkaislupamenettelystä on oma laatikkonsa.

Myös loukkuaseen lupamenettelystä on oma lukunsa. Lopetusaseen pitäisi olla kertalaukeava pienoispistooli tai pienoisrevolveri. Olen aiemmin sanonut että kertalaukeavat pistoolit (Toimintatapa 1) ovat hieman kortilla. Katsoessani lahtelaisen Pyssypuodin tarjontaa, näen siellä seitsemän PAVia hintahaarukassa 30-55 eur ja neljä Drulovia 50-90 eur. Pienoisrevolvereita löytyi viisi hintahaarukassa 30-70 eur.

Olisi toinenkin mahdollisuus. Lohjan Ase ja Osa on muuntanut itselataavia pistooleita kertalaukeaviksi. Tämä on vähän kalliimpi tapa. Hannu Uronen kertoi minulle tyypillisiä hintoja: ”Aihio maksaa satasen ja muutostyö satasen.”

Sen verran voisin sanoa tuosta artikkelista, että vaikka sanotaan ”aselupahakemuksen voi jättää mille tahansa poliisilaitokselle”, varsinainen suullinen hakemus kannattaa jättää oman poliisilaitoksen alueella. Näitä otetaan vastaan vain harvoilla poliisiasemilla. Paras ottaa selville etukäteen.

Pienoiskiväärin uusi määritelmä

V. 2019 aselain 6 §:ään lisättiin pienoiskiväärin määritelmään yksi sana ”enintään”. 3) pienoiskiväärillä kivääriä, jossa käytetään reunasytytteistä enintään .22 kaliiperista patruunaa;

Tämän seurauksena suosituille 17 HMR ja 17 Mach 2 kaliipereille haetaan aselupaa pienoiskiväärille eikä kiväärille. Useimmiten nämä aseet ovat lippaallisia, joten toimintatapa on TT 2.

Hirvikanta

Samaisessa lehdessä sivulla 40 oli kartta Suomen hirvikannasta, jonka arvioidaan olevan 87200 yksilöä. Kartassa näkee selkeästi värikoodeilla, missä mennään tavoitekannan osalta. Kanta on 0-10 % alle tavoitteen vain Uusimaa 1:n (noin Lohja-Vihti) ja Oulu 4:n (noin pohjois-Pohjanmaa) alueilla. Eniten yli tavoitekannan ollaan Lappi 2:n alueella (noin Inari). Enimmäkseen Suomen hirvikartta on vihreä eli tavoitteen mukainen. Artikkelin mukaan kuitenkin naaraita on liikaa.

Villisikakanta

Luonnonvarakeskuksen (LUKE) arvion mukaan Suomen villisikakanta on pienentynyt. Tammikuussa kannaksi arvioitiin noin 1400. Niitä arvioidaan olevan eniten Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa itärajan tuntumassa, mutta havaintoja on Nurmesta myöden.

Kuva: Wikimedia Commons / Valentin Panzirsch

Saalistietoja on tältä vuodelta vajaat 400, mutta villisikoja on jäänyt myös autojen alle. Suomessa on siis varmuudella villisikoja kannaksi asti. Afrikkalainen sikarutto on pelote. Jos se sattuisi tarttumaan maatalouden kesysikoihin, se olisi vakava isku Suomen sikataloudelle.

Toinen asia on että villisika voi olla todella aggressiivinen ja vaarallinenkin. Helsingin Käpylässä ja Tapanilassa ammuttiin kesäkuussa kolme villisikaa, joista yhtä mainittiin ”vauhkoontuneeksi”.

Olen v. 2017 blogissani kertonut, miten villisiat riehuivat Saksan Hampurin miljoonakaupungissa. Toisessa pohjois-Saksan kaupungissa villisiat panivat viinakaupan remonttiin.