Viime syksynä ja tänä keväänä YLE esitti uutisohjelmia, jossa vantaalaiset omakotiasukkaat olivat hurjina. Kauriit kuulemma syövät puutarhat aivan paljaiksi kukista ja muista istutuksista. Myös kauriskolarit olivat lisääntyneet huolestuttavasti.

Samaa kuullaan mm. Turun suunnalta. Ja Raaseporista.

Valkohäntäpeuran (Odocoileus virgianus) tarina on kerrottu moneen kertaan mutta vielä kerran uudelleen tässä. Ensimmäisen v. 1934 matkan viidestä peurasta vain yksi uros selvisi hengissä. Tämä on saattanut alkuun yli 100.000 peuran lauman. On ollut oikein alfa-uros asialla! Valtaosin valkohäntäpeurat elävät Vaasa-Jyväskylä-Kotka-linjan lounaispuolella.

Valkohäntäpeura kotimaassan Pennsylvaniassa. Kuva: Wikimedia commons

Peura vai kauris?

Kun peurat tulivat Suomeen, puhuttiin yleisesti valkohäntäpeuroista tai Laukon peuroista, Vesilahden Laukon kartanon mukaan. V. 2008 nisäkäsnimitoimikunta sanoi, että eläintä pitäisi kutsua Odocoileus-suvun mukaan kauriiksi sillä peurat kuuluvat Rangifer-sukuun.

Mutta vanhat tavat eivät hevillä kuole. Se on vähän samaa kuin auton moottorin teho. Kun se on maailman sivu ilmoitettu hevosvoimina, niin eivät kilowatit tahdo ottaa tuulta. Siten puhutaan yhä yleisesti valkohäntäpeuroista.

Länsiväylän mielipidekirjoitus: ”Kauriit ovat kansanterveysriski”

Länsiväylä-lehteä (printti- ja digilehden levikki yhteensä noin 136.000) luetaan Espoossa, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa. Se on valittu 2013 Suomen parhaaksi kaupunkilehdeksi.

17.6.2020 lehdessä oli yllä olevasti otsikoitu mielipidekirjoitus. Kirjoittaja oli Antero Topp, luonto-opas. Voit lukea kirjoituksen tästä.

Kirjoittajalla oli pointteina peurojen isännöimät punkit, niiden levittämä borrelioosi ja puutiaisaivokuume, peurakolaririskit ja mainittu puutarhojen turmeleminen. Kirjoittaja puhuu myös valkohäntäpeuroista vieraslajina. Sitähän ne tietysti ovatkin, mutta olivat aikoinaan toivottu vieraslaji. Suomalaisten immigranttien hyvä hyvyyttään Minnesotasta lahjoittamia. Peura on nykyisin merkittävä riistaeläin. Olen saanut pari kertaa nauttia peurasäilykkeitä, nami-nami!

Länsiväylän kirjoittaja ehdottaa, että ilveksen metsästys pitäisi lopettaa ja antaa ilveksen hoitaa peurakantojen säätely. Minusta tuntuu – mutua vaan, ei ole faktaa – että ainakaan etelä-Suomessa ei ilveksiä ole tarpeeksi tätä tehtävää hoitamaan. Mutta peurakolarit ovat valtavasti lisääntyneet Uudellamaalla. Peura ponnahtaa metsästä tielle sellaisella vauhdilla että Kimi Räikkösenkään refleksit eivät taitaisi riittää kolarin välttämiseen.

Nyt olisi nuorilla ja innokkailla metsästäjillä tuhannen taalan paikka päästä sopivaan metsästysseuraan ja suurriistametsästyksen makuun. Olen kirjoittanut aiheesta tässä ja tässä.

Peurakolari ei ole pääsääntöisesti matkustajille hengenvaarallinen – toisin kuin hirvikolari – mutta ainahan kolari on aineellinen vahinko ja kaikinpuolinen riesa muutenkin. Metsästystä pitäisi lisätä mutta tiheästi asutetussa ruuhka-Suomessa se ei ole niin helppoa. Kaivopuistossa tai Kaisaniemessä on huono järjestää peurajahtia.

Loppukaneetti YLEn uutisesta:

”– Vesilahdella asuu kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä jotka tulevat ajamaan.”
”– Henkilökohtaisesti en pidä metsästämisestä, mutta silti peura on parempi lautasella kuin konepellillä.”
Jouni Minkkinen
Laukon kartanon isäntä