Sallittakoon näinä ankeina aikoina pieni kevennystyyppinen muistelo. Se liittyy takavuosien työnantajaani, Lapuan Patruunatehtaaseen. Firma on kulkenut vuosien saatossa monilla nimillä. Vanhan liiton aseväki muistaa vielä hylsyn kantaleiman V.P.T. (Valtion PatruunaTehdas), jota käytettiin vielä senkin jälkeen kun nimi Lapuan Patruunatehdas otettiin käyttöön.

Ja sitten oli aika 1940-1950-luvuilla, jolloin piekkaripatruunoiden rasiassa luki Valtion Metallitehtaat, sittemmin Valmet. Mutta 22 LR-kantaleimana oli kuitenkin aina ”L”, kunnes tuotantoa ruvettiin siirtämän Saksaan Schönebeckiin. Silloin kantaleimaksi tuli ”X” joka kuvannee napakymppiä. Napakymppi merkitään tuloskorttiin X:nä.

Nykyisinhän yritys on nimeltään Nammo Lapua Oy. Yrityksen omistavat tasan puoliksi norjalainen Nammo AS ja suomalainen Patria Oyj.

Vihtori Kosolan kotilalo noin 1930. Talo on yhä pystyssä ja tunnetaan Herättäjän talona. Arkistokuva.

VPT:n patruunatuotanto alkoi Lapuan kauppalan keskustassa Lapuanjoen varrella, lähellä Lapuan ja Nurmon jokien yhtymäkohtaa. Lähellä on myös Vihtori Kosolan (1884-1936) kotitalo, joka toimi jääkäriliikkeen aikoina etappitalona kunnes santarmit nappasivat Kosolan kiinni ja hänestä tuli kalterijääkäri. Myöhemmin Kosola saavutti kuuluisuutta Lapuanliikkeen ja IKL:n johtohahmona.

Sota syttyy

Talvisota syttyi 1939 ja kesti 105 päivää. Kuitenkin Suomessa ymmärrettiin jo 1940, että ”välirauha” oli juuri mitä nimi kertoi, eli jatkoa vihanpidolle olisi tulossa.

Patruunatehtaan sijainti oli turvallisuusnäkökulmasta huono, sillä sadan metrin päässä tehtaasta Suomen päärata ylittää Lapuanjoen. Tämä sillan pommittaminen katkaisisi Suomen pääradan Helsinki-Oulu. Siltahan oli kuin pommikonemagneetti.

Niinpä hallitus päätti hajasijoittaa Valtion Patruunatehtaan tuotantoa. Eräs osio oli Vaajakosken Kanavuoreen louhittu maanalainen tuotantotila. Se oli tietysti salainen, mutta 100 metriä graniittia olisi kestänyt lentopommituksenkin. Luolatehdas valmistui 1940. Osa VPT:n tuotannosta siirrettiin sinne.

Kanavuori huhtikuussa 2014. Kuva:Wikimedia Commons/Tiia Monto/CC BY-SA 3.0

Rauha solmittiin

…19.9.1944 mutta Lapin sota jatkui vuodelle 1945. Siksi jatkui myös VPT:n toiminta Kanavuoressa. Rauhanomainen tilanne rupesi valtaamaan henkilökunnan ajatuksia ja viinakaupatkin avautuivat. Siihen aikaan tehtiin 6-päiväistä työviikkoa. Lauantaisin tehtiin töitä 13 asti.

Pahaksi onneksi viinakaupatkin menivät kiinni lauantaisin kello 13.

VPT:n pääkonttorissa Lapualla vaikutti konttoripäällikkö L, joka tunnettiin ”hänen hirmuisuutenaan”.

Eräänä lauantai-iltapäivänä konttoripäällikkö soitti Kanavuoren tehtaalle. Puhelimeen vastasi karjalainen porttivahti. Konttoripäällikkö pyysi puhelimeen työnjohtaja A:ta.

– Ei hää oo tääll.

No sitten B?

– Ei hääkää oo tääll.

Entä C, konttoripäällikkö tiuskaisi ja rupesi käymään kierroksilla.

– Ehä tääll oo ennää kettää ku hyä kaik o männeet jo viinakauppaa.

Kuulemma seuraavalla viikolla VPT:n käytävillä pyöri irtopäitä. Kiitän tästä anekdootista entistä työtoveriani ja pitkäaikaista Lapuan työntekijää J:tä.

Kanavuori tänään

Luolissa on vielä elämää ja toimintaa. Tai olisi ilman koronaa. Esimerkiksi sisäampumarata Armoria Training Centre.

Alkuperäisen Patruunatehtaan 1920-luvun tiloissa toimii nyt kulttuurikeskus Vanha Paukku, jossa on kaikenlaista. Siellä on myös patruunatehtaan museo. Suosittelen käyntiä sitten kun elämä normalisoituu ja museot aukeavat. Tehdasrasvan tuoksu on iskostunut tiiliseiniin.

Vanha Patruunatehdas. Täällä toimittiin räjähdykseen 13.4.1976 saakka ja senkin jälkeen. Nyt tiloissa on mm. Patruunatehtaan Museo. Sinne on saatu räjähdyksen aiheuttanut latausrobotti v. 2019. Kuva: Wikimedia Commons/Stryn/CC BY-SA 3.0