Inertialukko kuulostaa uudemmalta keksinnöltä kuin aikaisemmin esitellyt rekyyli-, kaasu- ja massasulkutoiminnat. Vaan ei ihan näin ole. Ruotsalainen insinööri Carl Axel Theodor Sjögren (1857-1920) kehitti inertialukkoisen kiväärin ja haulikon. Patenttipäivämääriä on vuosille 1900, 1903 ja 1905. Hänen alkuperäinen ideansa oli kivääri, jota hän ajatteli Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Britannian sotaväen aseeksi. Itselataava sotilaskivääri oli 1900-luvun alussa ennen kuulumaton juttu. Ehkä liian edistyksellinen kentsujen sulatettavaksi, sillä vastahan oltiin saatu repertterikiväärit Lee-Metford, Krag-Jørgensen, Mannlicher, Mosin-Nagant ja Mauser käyttöön. Itselataava sotilaskivääri oli mahdollisesti liian paljon edellä aikaansa.

Sjögren-haulikko viime vuosituhannen alkupuolilta. Kuva: Wikimedia Commons

Kerrotaan, että Sjögren-sotilaskiväärin koekappaleita valmistettiin eri kaliipereissa ehkä vain kymmenkunta kappaletta. Valmistaja oli AB Svenska Vapen och Ammunitionsaktiefabriken Tukholmassa. Tämä yritys lopetti toimintansa noin 1920. Samalla periaatteella toimivia haulikoita valmistettiin enemmän. Ruotsalainen asekauppias A. Karlson (Metall- & Maskinaktiebolag, Vasagatan 7, Stockholm) tilasi kööpenhaminalaiselta valmistajalta Tøjhusafdelningen af Haandvaabenværkstedene Kjøbenhavn noin 5.000 Sjögren-haulikkoa. Nämä toimitettiin Tukholmaan vv. 1908-1910, josta ne ovat kulkeutuneet kaikkiin maailman ääriin. Muutamia on säilynyt Suomessakin. Britanniassa esimerkiksi haulikkovalmistaja Cogswell & Harrison toimi maahantuojana ja laittoi haulikkoon oman nimensä.

Sjögrenin haulikossa raskas lukkokappale liikkuu täysin avonaisena johteittensa varassa lukonkehyksen päällä. Kun ase laukaistaan, lukko lentää vauhdilla suoraan kohti ampujan naamaa hylsyn pituuden matkan verran. Vaatii kovaa kanttia ampua tällaisella aseella. Voikin olla että Sjögren-haulikon suosio kuoli tähän. Video ampumisesta löytyy tästä.

Inertian periaate

Taas kaivamme esiin Sir Isaac Newtonin (1642-1726) ja hänen kolme lakiaan. Mekaniikan ensimmäinen peruslaki eli jatkavuuden laki tai liikkeen jatkavuuden laki (myös Newtonin I laki tai inertialaki) kuuluu: ”Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä vakionopeudella tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoisia voimia.” Inertia-nimitystä käytetään myös massan hitaudesta. Kappale haluaa pysyä paikallaan eli se vastustaa siihen kohdistettuja ulkopuolisten voimia. Inertian kaava on F = ma, jossa F = voima, m = massa ja a = kiihtyvyys. Esimerkiksi, jos maassa olevaa kappaletta potkaistaan samanlaisella voimalla, niin mitä raskaampi kappale, sitä sitkeämmin se haluaa pysyä paikallaan, eli kiihtyvyyden ”a” arvo pienenee.

Potkaise maassa paikallaan olevaa tennispalloa, niin se lähtee aika haipakkaa. Potkaise maassa olevaa kuulantyöntäjän kuulaa, niin… tai tarkemmin ajatellen, jätäkin kokeilu väliin. Jalalle kävisi huonosti ja kuula pysyisi lähes paikallaan. Inertian periaate selviää tästä animaatiosta, samoin kuin muutkin Newtonin lait.

Inertialukko perustuu aseen rekyylin kokoon puristamaan hyvin jäykkään ja lyhytliikkeiseen jouseen. Tämän jousen puristaa kokoon lukon osa, joka haluaa pysyä paikallaan kun ase perääntyy rekyylistä. Tätä voidaan kuvata energia-akuksi, joka aiheuttaa lukon aukeamisen, mutta hienoisella viiveellä. Lukko aukeaa vasta kun patruunapesän paine on laskenut turvalliselle tasolle.

Kun lukko on tullut taka-asentoonsa, rekyylijousi palauttaa lukon takaisin eteen. Se siipaisee matkallaan mukaan tuoreen patruunan ja pesittää sen. Inertialukkoa pidetään nopeampana ja luotettavampana kuin kaasutoimista itselataavaa rakennetta. Tässä eräs syy inertialukon suosioon mm. practical-lajissa.

Bruno Civolani ja Benelli

Bolognalainen asesuunnittelija Bruno Civolani etsi jostain käsiinsä vanhan inertialukon periaatteen ja Sjögrenin patentit. Hän esitti ilmeisesti italialaiselle Benellille yhteistyötä, koska patenttia ovat hakeneet v. 1967 yhteisesti Bruno Civolani ja Paolo Benelli. Benellejä oli kahta sukuhaaraa, joista Urbinon Benellit valmistivat aseita ja Pesaron Benellit moottoripyöriä. Renzo Pasolini (1938-1973) oli Benelli-prätkien mannekiini mm. Imatran ajoissa 1960-luvulla.

Bruno Civolani älysi koteloida lentävän lukon pois ampujan silmistä niin kuin esimerkiksi kaasutoimisissa haulikoissa on tehty.

Benelli Raffaello oli eräs Benelli-perheen ensimmäisistä inertiatoimisista haulikoista. Kuva: Benelli

Inertialukon kuuluisin brändi tänä päivänä on Benelli, mutta ilmeisesti patenttien vanhenemisen vuoksi inertialukkoja näkee nykyisin muillakin valmistajilla. Benelli-haulikot ovat leimallisesti inertialukkoisia, vaikka nykyään ohjelmassa on myös päällekkäispiippuisia haulikoita sekä pulttilukkokivääreitäkin. Benelli-haulikon toimintaperiaate näkyy tästä.

Lainatakin saa

Edellä on esitetty neljä itselataavan aseen toimintaperiaatetta. Nämä ovat yleisimmät mutta muitakin prinsiippejä on. On myös mahdollista, että näitä perustoimintatapoja yhdistellään. Eritoten näin tehdään suurikaliiperisissa ja kovarekyylisissä sotilasaseissa, missä halutaan hidastaa toimintaa suurten pesäpaineiden vuoksi. Mutta urheilu- ja metsästysaseissa nämä neljä toimintatapaa ovat valta-asemassa.