Kaasutoiminen saattaa olla Suomen aseissa yleisin itselataavan asetyypin toimintatapa. Näitä on Suomessa monta sataa tuhatta. ”Suomalainen” rynnäkkökivääri eli AK-sukuinen kun toimii ruutikaasun paineella. Lisäksi Suomessa on suuri määrä itselataavia metsästyshaulikoita, joista valtaosa (esim. Remington 1100-sukuiset ja sen kloonit) perustuvat kaasutoimisuuteen.

Remington 1100 on eräs maailman eniten valmistettuja itselataavia haulikoita. Kuva: Remington

Tätä ei pidä sekoittaa aselaissa mainittuun kaasuaseeseen (11§), joskin nykyisin puhutaan kaasusumuttimesta eikä -aseesta. Takavuosina puhuttiin kaasupistoolista. Aselain 5§ 2 mom 4)-kohdassa puhutaan kaasupatruunasta, jollaisia kaasuaseella voi ampua. Kaasutoimisella itselataavalla aseella tarkoitetaan järjestelmää, jossa osa patruunan syttymisen aiheuttamasta ruutikaasun paineesta käytetään lataussyklin suorittamiseen. Siis lukon avaamiseen, jolloin tyypillisesti tyhjä hylsy heitetään ulos. Rekyylijousi eli lukon palautusjousi painaa lukon jälleen kiinni. Tässä vaiheessa pesitetään lippaasta uusi patruuna, jos niitä on. Viimeisenä vaiheena lukko lukittuu kiinni (into battery) seuraavaa laukausta varten. Koko tapahtumaan kuluu aikaa vain sekunnin osia.

John Moses Browning

…oli asialla jälleen kerran. Kaupunkilegendan mukaan suuri asesuunnittelija katsoi 1800-luvulla, kuinka makuulla olevan ampujan kiväärinsuun paineaalto pelmuutti ruohoja maassa. Hän sai idean hyödyntää kaasunpainetta. Piipun suupuolelle laitettiin kaasureikä, sylinteri ja mäntä. Mäntä välitti monimutkaisen vivuston kautta lukolle liikkeen, jonka sykli oli yllä kuvatun kaltainen. Browning myi idean Coltille. Seurauksena oli maailman ensimmäinen kaasutoiminen konekivääri, Colt-Browning M1895. Osa vivustosta oli avonaisena ja siihen yhdistettiin myös latausvipu, jolla vedettiin ensimmäinen patruuna pesään. Tämä vipu teki sarjatulella kuopsuttavaa liikettä, josta ase sai nimen Potato Digger (vapaasti suomennettuna perunakuokka). Voit nähdä aseen toiminnan tässä erinomaisessa animaatiossa.

Myöhemmin periaatetta sovellettiin myös kevyempiin yhden henkilön käytettäviin kivääriluokan sotilasaseisiin. Aluksi puhuttiin puoliautomaattikivääreistä (semi-automatic rifle). Tällaisia olivat esim. jenkkien M1 Garand, venäläisten Tokarev SVT-38 ja SVT-40 sekä Simonovin AVS-36 ja SKS ja saksalaisten Gewehr 43 (G43 ja K43). Voit katsoa toimintaperiaatteita tästä.

Mainittakoon, että Aimo Johannes Lahti (1896-1970) yritti ajaa kaasutoimisen aseen asiaa, mutta hänen äänensä ei tuntunut kantavan, koska juuri oli panostettu rekyylitoimisen Lahti-Saloranta-pikakiväärin valmistukseen. Siinä oli ilmennyt valmistusteknisiä ongelmia ihan kotitarpeiksi. Sarjatuotannon vaatimat toleranssit olivat 1930-luvulla suomalaisessa konepajateollisuudessa uutta. Lahden kaasutoimisia Sampo-konekivääreitä L-41 valmistui vain kourallinen.

Rynnäkkökiväärit

Saksalaiset kehittivät noin 1941 lyhyen kivääriluokan patruunan 7,92 x 33 mm Kurz. Tämä oli paremmin hallittavissa sarjatulella ja sotilas pystyi kantamaan kevyempiä patruunoita enemmän. Saksalaiset kehittivät patruunan ympärille aseet MP43, MP44 ja StG44. Jälkimmäinen on lyhenne sanoista Sturm Gewehr, joten käsite rynnäkkökivääri oli syntynyt. Kuitenkin vuoteen 1944 saakka saksalaiset puhuivat Maschinenpistolesta (MP = konepistooli). Hitler hyväksyi SturmGewehr-nimikkeen joulukuussa 1944 – väitetysti propagandasyistä (= ”uusi” ase). MP:t ja StG:t olivat kaasutoimisia aseita.

Näitä joutui myös Mihail Kalashnikovin (1919-2013) käsiin. Hän kehitti oman versionsa sekä aseesta että patruunasta. Venäläinen 7,62 x 39 mm M1943 (7,62-мм патрон образца 1943 года) on tänä päivänäkin Suomen PV:n normi kiväärinpatruuna. ”Suomalainen” rynnäkkökivääri perustuu täysin Kalashnikovin AK:hon (”Avtomat Kalashnikova”).

Amerikkalaisten oma rynnäkkökivääri M-16 (AR-15:n sarjatuliversio) otettiin käyttöön 1967. Nykyään puhutaan AK- ja AR-perheistä. Molemmat ovat kaasutoimisia aseita.

Kaasutoimisuus siviilikäytössä

Keskisytytteiset itselataavat kiväärit eivät ottaneet aluksi tuulta muualla kuin USA:ssa. Sielläkin mallit Remington 740 ja Winchester M100 nauttivat korkeintaan kohtalaista suosiota. Ruger Mini-14 oli jo oikea menestys. AR- ja AK-tyyppisistä aseista siviilimarkkinoilla tuli ilmiö vasta 2000-luvulla. Mutta sitten ne tulivatkin voimalla. Valmet Petra oli AK-perusteinen kaasutoiminen suomalainen metsästyskivääri.

Valmet Petra (n. 1983-1993) oli aikansa legenda. Kuva: Pekka Suuronen

Kaasutoimisia haulikoita on ollut paljon. Remington M1100-haulikoita ja sen johdannaisia (11-87, Versamax, 105 Cti jne.) on valmistettu vuodesta 1963 yli 4 miljoonaa kappaletta. Yksinkertaisen kaasujärjestelmän ja lukkolaitteen vuoksi sitä on hyödynnetty (kopioitu?) kaikkialla maailmassa.

Kaasutoimiset itselataavat pistoolit ovat jääneet kuriositeeteiksi (esim. Wildey, Desert Eagle). Rekyylitoiminta on pistooleissa teollisuusstandardi. Tästä toimintatavasta ensi kerralla.

Lukon toimintaperiaate

Näitä sitten riittää. Niin monta mieltä kuin miestäkin. Voimakkaammat kiväärikaliiperit käyttävät pyörähtävää lukkoa, esim. AK- ja AR-tyyppiset. Tästä animaatiosta näet kuinka AK toimii.

Toisaalta taas Remington 1100-tyyppinen ”kattosulku” on pyhä yksinkertaisuus. Mutta miljoonat aseet ovat todistaneet yksinkertaisen ratkaisun toimintavarmuuden. En ole kuullut aserikoista tai muista. Näitä aseita on maailmalla niin paljon, että ongelma olisi tullut jo ilmi.

Lukkoratkaisuja on paljon johtuen esimerkiksi siitä, että joku on jo patentoitu ja patenttia halutaan kiertää. Toinen motiivi on se ikivanha. Keksijä uskoo pystyvänsä rakentamaan paremman hiirenpyydyksen kuin naapurin Erkki.

Huoltotarve

Periaatteessa kaasutoiminen itselataava ase vaatii enemmän puhdistusta kuin moni toinen toimintatapa. Tämä johtuu ruudin palokaasuista. Vaikka ruudit palavatkin nykyään puhtaasti, syntyy palamisen seurauksena aina palojätteitä, nokea ja sen sellaista. Olen itse ampunut trappia USA:ssa Remington M1100:lla yli 10 tuhannen laukauksen verran. Ei ongelmia. Tosin olin turhan yli-innokas ja purin ja puhdistin aseen aina ratasession jälkeen. Ei olisi tarvinnut, vähempikin olisi riittänyt. Mutta kun oli nuori, innokas ja utelias… Tulipahan ainakin tämä haulikko ja sen toimintatapa perusteellisesti tutuksi.

Yksi varoituksen sana kaasutoimisista aseista yleensä. Joskus aseen lataussykli saattaa jäädä vajaaksi (short stroke). Uusi patruuna ei pesitykään. Useimmiten syynä on likainen tai ”kuiva” ase. Toisinaan syynä on aseeseen liian vajaatehoinen patruuna. Joskus on omistaja ajatellut että ”suurennanpa kaasureikiä hieman”. Tämä on vaarallista. Lisäksi se on yhdensuuntainen tie. Reiän saa suuremmaksi mutta ei koskaan pienemmäksi. Paras jättää reiät koskematta. Über-likaisen reiän voi puhdistaa tarpeeksi pehmeällä puikolla, joka ei vahingoita metallia. Näin karstainen ase on kyllä harvinaisuus.

Mainittakoon, että kuuluisat Vietnamin sodan aikaiset M16-ongelmat eivät johtuneet niinkään itse kaasujärjestelmästä vain viidakon olosuhteista ja laiskasta aseen puhdistamisesta yleensäkin. Sotilailla oli yleisesti huono motivaatio, koska eivät kokeneet sotaa omakseen.