Surullisen kuuluisa EU-direktiivi määräsi Suomen muuttamaan aselainsäädäntöä. Seurauksena tuli vuoden 2019 aselaki niin kuin tulemme sen muistamaan. Siinä tuli ikään kuin kylkiäisenä erityinen sääntö itselataavalle asetyypille. Sellaisen aseen ”uudet luvat” vaativat uusimista viiden vuoden jälkeen myöntämisestä ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Kun lakiteksti julkistettiin, se yllätti monet. Siis kaikki itselataavat aseet, pistoolit, haulikot, kiväärit, pienoiskiväärit, pienoispistoolit…

Ruger Mark IV edustaa puhdasoppista massasulkuista itselataavaa asetta. Kuva: Ruger

Monen mielestä lakiteksti oli vahinko, lapsus tai aivopieru. Mutta ei jäädä nyt sitä pohtimaan. Tarkoituksenani on valottaa muutaman itselataavan toimintatapaa ettei pelkästään toimintatapaa demonisoitaisi turhaan. Eli yrittää lokeroida itselataavia aseita muita vaarallisemmiksi. Jos haluaa toisen tappaa, niin siihen riittää vaikka tyyny, kuten äskettäin saimme lukea Etelä-Pohjanmaalta. Toisaalta, eräs toimittaja on kuvaavasti sanonut, että Suomen yleisin tappoase on punakahvainen Mora-puukko. Ja yleisin tapposyy on riita siitä, kuka otti Gambinasta viimeisen huikan.

Itselataava tarkoittaa aselain 7 § 3)-kohdan mukaan:  3)itselataavalla kertatulella toimintatapaa, jossa ampuma-ase latautuu ja virittyy jokaisen laukauksen jälkeen automaattisesti aseessa syntyvän energian tai siihen liitetyn energialähteen avulla ja jossa aseella voidaan laukaista yhdellä liipaisimen painalluksella vain yksi patruuna kussakin patruunapesässä;

Kansanomaiset nimitykset puoliautomaatti, puolari, semi-automatic… jääkööt niiksi kansanjutuiksi. Puhun tässä blogisarjassani itselataavista toimintatavoista (self loading operation).

Massasulku (blow back) toimintatapana

Itselataavia toimintatapoja on useita. Näistä massasulku (blow back) on yleinen itselataavissa pistooleissa ja pienoiskivääreissä. Wikipedian animaation ilmeisesti Rugerin pistoolista voit katsoa tästä. Englanninkielinen wiki-versio on kattavampi ja sen voit katsoa tästä.

Massasulku perustuu lukkokappaleen massaan (painoon), rekyylijousen (lukon palautusjousen) ja hylsyn kitkan patruunapesässä yhteisvaikutukseen. Näiden tarkoituksena on jarruttaa ja vastustaa lukon avautumista. Tämä avautumisvoima syntyy patruunan laukaisusta. Mitä voimakkaampi patruuna, sitä suurempi on tarvittava lukon massa. Tämä rajaa käytännössä kaliiperin ylärajan noin 9 x 19 Lugeriin (Parabellumiin). Esimerkiksi Suomi-konepistooli on puhdas massasulkuinen ase, joka käyttää juuri tätä patruunaa. Mutta niinpä ase painaakin lähes viisi kiloa, josta lukon osuus on 450 g. Käytännössä siis puhtaan nykyaikaisen massalukon kaliiperi on alle tuon 9 x 19-patruunan.

22 Long Rifle (est. 1878!) lienee maailman eniten valmistettu luotipatruuna ja se soveltuukin ihanteellisesti massalukkokäyttöön. Patruuna on suhteellisen mieto, C.I.P.-maksimipaine on 1700 bar (piezomenetelmällä) ja luoti on suhteellisen kevyt (standardiluoti painaa 2,59 g). Hylsy on suora, siis ilman kartiomaisuutta tai pullonkaulaisuutta, mikä on edellytys massasulun käyttöön.

Tällä ”ikivanhalla” patruunalla ammutaan olympialaisten kultamitalit 25 ja 50 m pistoolilajeissa ja 50 m kiväärilajeissa. Pistooleissa toimintatapana on yksinomaan massasulku. Kivääripuolella radoilla käytetään pulttilukkoa, ampumahiihdossa lähes yksinomaan suoravetolukkoa.

Maailmalla tunnettuja itselataavia massasulkuisia 22 LR-pistooleita urheilukäyttöön ovat mm. Rugerin ”Markit”, Coltin, Browningin, High Standardin ja Smith & Wessonin monet mallit. Lisäksi on isompikaliiperisista sotilaspistooleista tehty 22 LR-massasulkuisia ”look-a-likeja” kuten 1911:sta, Hi-Powerista, SIG-Sauerista, Berettasta ja Glockista. Oikeita kilpailuluokan pistoolimerkkejä ovat mm. Walther, Feinwerkbau, Pardini, Steyr, Morini, Benelli, Matchguns… Nämä kaikki käyttävät 22 LR-patruunaa ja massasulkuperiaatetta.

Itselataavia massasulkuisia kivääreitä on paljon. Tunnettuja ovat amerikkalaiset brändit Ruger, Marlin, Remington, Browning ja Mossberg, johtuen siitä että jenkit rakastavat itselataavaa toimintatapaa. Myös sotilaskivääreistä AR ja AK on tehty massasulkuisia look-a-likeja.

Puhtaan massasulkuisen toimintatavan etuja ovat yksinkertainen rakenne, luotettava toiminta (oikeilla patruunoilla), edulliset valmistuskustannukset ja helppo huoltopurku puhdistusta vasten (yleensä!).

Haittapuolia taas ovat hylsyjen sylkeminen moniin suuntiin (toki muutkin itselataavat tekevät näin), ronkelointi aseen puhtauden ja voitelun suhteen ja melko tiukat patruunavaatimukset (ei saa olla liian lussu eikä liian kuuma). Ensimmäinen ei suorita latausliikettä, toinen tekee sen liian rajusti ja saattaa särkeä aseen ja/tai aiheuttaa hylsyrikon. Jälkimäinen on aina ampujalle huolestuttavaa, kun hylsynsirpaleet lentävät lähellä ampujan kasvoja.

Jos puhutaan avoimesta lukosta ampuvista aseista (esim. Gevarm), on mahdollisuus että ase hyppää ”laukalle” eli sarjatulelle. Siinä on haittapuolta kerrakseen. Tästä syystä Gevarmit ovat jopa kiellettyjä joissain maissa.

Hidastettu massasulku (delayed blowback)

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, kun kyse on aseiden suunnittelusta. Jo aikojen alussa kehiteltiin keinoja hidastetusta massasulusta, jossa voidaan ampua kovempia patruunoita. Keksittiin keinoja viivyttää lukon aukeamista muutamilla sekunnin osilla, että hylsyn paine kerkiää laskeutua turvalliselle tasolle ennen lukon aukeamista. Näiden rakenne on usein monimutkaisempi (lue: kalliimpi valmistaa), minkä vuoksi niitä nähdään tyypillisesti poliisi- ja sotilasaseissa. Näitä on nähty myös erilaisissa konetuliaseissa. Eräs muoto (lever delayed blowback) voidaan nähdä tästä yksinkertaisen ja selkeän animaatiom muodossa.

Kymmeniä hidastettuja massasulkujärjestelmiä ei ole mahdollista esitellä 7000 merkin blogin puitteissa, eikä se ole mielekästäkään, koska näitä näkee suhteellisen harvoin urheilu- ja metsästysaseissa. Kerron kuitenkin eräästä tavasta, koska (a) siihen liittyy omakohtaisia muistoja, (b) ratkaisutapa oli omintakeinen ja (c) kirjoitin siitä printti-ERÄänkin. Ase oli AMT (Arcadia Machine and Tool) AutoMag II. Sen käyttämä 22 WMR patruuna on suunniteltu kiväärille ja hitaasti palavalle ruudille, mutta jostain syystä AMT päätti suunnitella sille pistoolinkin.

22 WMR on hiukan tuhti puhtaalle massasululle, joten AMT päätti hidastaa hylsyn ulosvetoa poraamalla pieniä koloja patruunapesään. Laukaistaessa hylsyä pullahti hieman näihin koloihin jarruttaen ja hidastaen hylsyn ulosheittoa. Ammuttuun hylsyyn tuli ”finnejä”, mutta se ei haitannut koska 22 WMR on reunasytytteinen patruuna eikä sitä voi jälleenladata.

Pistooli oli koppavan näköinen, josta syystä sitä käytettiin Hollywoodin leffoissakin. Ja oli toinenkin syy eli sillä ampuminen oli spektaakkeli. Kiväärinpatruunaan suunnitellusta ruudista suuri osa paloi lyhyemmän pistoolinpiipun ulkopuolella. Suuliekki oli kuin ketun häntä ja laukauksen ääni hirmuinen. Mutta rekyyli ei ollut lainkaan suhteessa muuhun mekkalaan, vaan pistooli oli mukava ammuttava. Tämä innoitti minut raamatulliselle tuulelle, kun kirjoitin ERÄ-lehteen: ”Ääni on Jaakopin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.”