Uusi aselaki astui voimaan 15.7.2019 niin kuin tässäkin blogissa on kerrottu. Ihan tavan tallaajalle ja Pekka Perusmetsästäjälle tai Unto Urheiluampujalle ei dramaattisia uutuuksia tullut, mutta jotain pientä kuitenkin. Isoista lippaista on puhuttu niin paljon, että jätän tällä kertaa väliin. Riittää sanoa, ettei lipasjuttu koske haulikoita eikä pienoiskivääreitä.

Tavallisen metsästäjän kiväärissä ei ole yli 10 patruunan lipasta ellei ole Valmet Petra-ihminen. Eikä tavallisessa urheilupistoolissa ole yli 20 patruunan lipasta. Ja vielä sitten, jos olisi yli 20 patruunan 22LR-lipas, ei silläkään väliä koska 22 LR ei ole keskisytytteinen patruuna. Practical-ampujilla voi olla haulikoita, joissa on pidennetty putkilipas (Toni Systems), mutta vaikka patruuna on keskisytytteinen, ase ei ole kivääri. Koirankouluttajilla saattaa olla paukkupistooleita, joista nyt sitten on – rakenteesta riippuen – tullut ampuma-aseita. Tunnetusti ampuma-ase vaatii aseluvan.

Eräs mielestäni merkittävä muutos oli jako lyhyisiin ja pitkiin aseisiin (aselain 6a §). Onneksi tämä meni niin päin, että minimimittoja ei kiristetty vaan toisin päin. Nyt kiväärissä ja haulikossa saa olla lyhimmillään 301 mm pituinen piippu ja aseen kokonaispituus lyhimmillään 601 mm. Noin lyhyt piippu tuskin hurmaa muita metsästäjiä kuin repun kanssa jotostelevia. Jotkut practical-ampujat saattavat hankkia lyhytpiippuisemman aseen, joka voi olla käytännöllinen joillain radoilla ja stageilla.

Lyhyen aseen mitat tulevat EU:sta. Lex ”katkaistu haulikko” syntyi joskus 1980-luvulla, muistaakseni virolaisten kultaryöstäjien toimiessa ”muusana”, ja silloin piipun minimipituudeksi määrättiin 400 mm. Uusi aselaki ”laillistaa” joitain bullpup-tyyppisiä aseita, mutta ne eivät koskaan olleet Suomessa mikään tekijä, vaikka Valmet sellaisiakin värkkäili. Wikin mukaan vain pari tuhatta valmistettiin ja nekin taisivat mennä kaikki jenkkeihin.

Asealan elinkeinonharjoittajan (vanhat) luvat on haettava uudelleen

Poliisin ja sisäministeriön neuvova tiedotus uudesta aselaista on niin hiljaista että korvaan koskee. Poliisin sivuilta (Poliisi.fi >> luvat >> ampuma-aseluvat) löytyy vasemmasta sivupalkista tiedote ”Ampuma-aselain muutoksen (voimaan 15.7.2019) keskeiset vaikutukset luvanhaltijoille ja luvanhakijoille”. Tietysti lain henki on sellainen että ”kansalaisen pitää tietää”. Ja jos ei tiedä, niin ”pitää ottaa selvää”. Mutta aika hiljaisesti on poliisi tästä tiedottanut.

Asetalo Oy:n Timo Huikkala joutunee hakemaan uudestaan elinkeinolupaa. Syy: Hän on toiminut alalla jo ennen vuotta 2010! Kuva: Pekka Suuronen

Tiedotteessa kerrotaan suurilippaisten aseiden muuttuneen ”erityisen vaarallisiksi ampuma-aseiksi” (ERVA), lisäksi on luvut ”Asealan elinkeinoluvat ja elinkeinon harjoittaminen”, ”Sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus ja reserviläistoiminta” sekä ”Ampuma-aseiden hävittäminen”. Näistä ensimmäinen ja kolmas luku koskettavat eniten ns. reserviläisaseiden omistajia. Toinen luku koskettaa ase-alan elinkeinon harjoittajia. Laitan sen tähän sanasta sanaan:

”Ennen 1.1.2010 myönnetty asealan elinkeinolupa tai muu sellainen lupa, joka oikeuttaa harjoittamaan asealan elinkeinoa, on uusittava. Uusiminen tapahtuu ilmoittamalla vuoden kuluessa lain voimaantulosta Poliisihallituksen Asehallintoon aikeensa jatkaa elinkeinotoimintaa. Ilmoitukseen liitetään alkuperäisen luvan kopio ja ampuma-aseasetuksen 10 § mukaiset tiedot. Jos toiminta jatkuu ennallaan, uusi lupa annetaan maksutta. Jos luvan sisältöön (esimerkiksi toiminnan laajuuteen) halutaan tehdä samassa yhteydessä muutoksia, se käsitellään uutena lupana, joka on maksullinen. Ellei ilmoitusta tehdä edellä mainitussa määräajassa, se raukeaa, eikä toimintaa saa enää harjoittaa.

Kaupan lisäksi jatkossa luvanvaraista on myös aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kaupallinen vaihto, säilyttäminen ja vuokraaminen. Myös Suomen sisällä tapahtuvan siirtämisen tai valtion rajat ylittävän siirron, tuonnin ja viennin järjestäminen kuuluu tämän luvan piiriin.”

Luen tämän niin että poliisihallituksen tarkoituksena on siivota rekisteriä. Takavuosina oli tavallista, että peräkylän osulakin hankki patruunoiden myyntiluvat. Paikallisille saatiin myytyä sorsapatruunat palveluna, ja kesäasukkaille piekkarin paukkuja pilkkaan ammuntaa ja rastaiden kurittamista varten. Tällaisten ”pienkauppojen” ja muidenkin on nyt herättävä uusimaan lupansa. Hakemukseen on olemassa valmis monikohtainen lomake, joka löytyy välilehden ”Lomakkeet” alta. Aikaa on 14.7.2020 asti.

Muuten, samasta paikasta löytyvät myös perustelulomakkeet, joita käytetään aselupaa haettaessa: Perustelut metsästys, Perustelut ampumaurheilu ja Perustelut ampuma-aselain mukainen lupa (eli muut perustelut kuin metsästys tai ampumaurheilu). Lomakkeet ovat sekä pdf- että doc-muodossa. Docin voi täyttää tietokoneella, mutta se täytyy (toistaiseksi) viedä printattuna pollariasemalle. Sähköinen haku ei tule toteutumaan vielä 1.3.2020, niin kuin aiemmin oli luvattu.

Ampuma-aseiden hävittäminen

Tämä neljäs luku koskeekin kyllä sitten kaikkia 650.000+ aseluvan haltijoita:

”Kun ampuma-ase halutaan hävittää (romuttaa), se on toimitettava poliisille hävittämistä varten. Muita tapoja ampuma-aseen hävittämiseksi ei ole. Jos hävitettävästä aseesta halutaan jättää osia käyttöön, poliisi merkitsee ne asetietojärjestelmään.”

Australiassa ja Tasmaniassa on tuhottu massiivisia määriä aseita, eritoten itselataavia kivääreitä.

Maaseudun pienet kauppiaat

Kun puhuin elinkeinolupien yhteydessä ”peräkylien osuloista”, niin ei se vitsi ollut. Eikä missään nimessä halventavassa mielessä sanottu. Takavuosina kun olin itse alalla, minulla oli muutama sellainen asiakas. He saattoivat ostaa vain laatikon (500 kpl) tai pari piekkarin patruunoita. Se riitti kylän väestölle ja kesämökkiläisille vuodeksi. Paikkakunnan markkinat oli tyydytetty.

Eräs edesmennyt merkittävä asekauppias, Heikki Taipalus, aloitti juuri näin. Hän piti Kauhajoen Ikkeläjärvellä isältään perimää maalaiskauppaa, jossa myytiin ihan kaikkea. Heikki kiinnostui ammunnasta, mutta lähimpään patruunakauppaan tuli matkaa. Niin hän hankki kauppaansa patruunoiden myyntiluvat. Ampumakaverit tulivat hakemaan ja kyselivät aseitakin. Niin Heikki hankki myös aseiden kauppaluvat ja ryhtyi hankkimaan niitä kotimaasta ja ulkomailtakin. Tällaisesta alkoi Heikki Taipalus Ky, josta kasvoi Suomen merkittävin kilpailuaseiden erikoisliike, myynti- ja maahantuontiliike. Hän kunnostautui myös käyttöohjeiden laatimisessa sekä loi uutta ammattisanastoa. Tämän linkin sivulta 28 voit lukea Heikki Taipaluksesta.

Loppukevennys

Olin Feinwerkbaun maahantuojan palveluksessa myyntipäällikkönä. Feinwerkbaun omistaja Reiner Altenburger tuli käymään Suomessa. Hän esitti toiveensa käydä jossain hyvässä Feinwerkbauta myyvässä liikkeessä. Lupasin viedä hänet parhaaseen sellaiseen. Lähdimme kauniina kesäpäivänä ajelemaan kohti Ikkeläjärveä.

Kun oltiin ajettu kymmenen minuuttia eikä ympärillä näkynyt muuta kuin petäjiä, kuusia ja korpea, Altenburgerin oli pakko avautua: ”Are you sure we are on the right road?”