Blogini ”Kanit kuolevat, sakaalit tulevat” poiki pari puhelinsoittoa. Ne koskivat valkohäntäpeuroja. Toinen soittajista kertoi, että hänen seurassaan rupeaa jo olemaan pulaa valkohäntäpeurojen metsästäjistä. Pyyntilupia tulevalle kaudelle myönnettiinkin yli 58.000 kpl (tieto 15.8.2019).

Valkohäntäpeura kotimaassaan Pennsylvaniassa. Kuva: Wikimedia Commons

Tuli mieleen miten takavuosina nuoret kyselivät Reppu-palstalla, miten pääsisi metsästyksen alkuun. Nyt olisi siis tuhannen taalan paikka. Pahaksi onneksi valkohäntäpeura kuuluu metsästyslain silmissä hirvieläimiin. Niiden metsästys vaatii enemmän kuin pienriista, sekä metsästäjältä että aseelta että patruunoilta. Ajattelin lähteä purkamaan kerää asepuolelta. Tai oikeammin patruunapuolelta, sillä patruunalle asetetaan tiettyjä vaatimuksia. Patruuna säätelee osuman tehokkuutta paljon enemmän kuin itse ase.

Valkohäntäpeuran metsästyksessä tarvitaan rihlattu luotiase. Myös haulikon täyteisillä eli ”haulikkoa varten valmistetulla luodilla” saa valkohäntäpeuraa metsästää, samoin kuin metsästysjousella, kun ”jousen jännittämiseen tarvittava voima on yli 180 newtonia ja nuolen kärjen halkaisija on yli 22 mm”.

Metsästysasetuksen 16 § 2 momentissa sanotaan, että (tuli)aseen on oltava n.s. ”pitkä” (uusi ampuma-aselaki, kokonaispituus > 600 mm ja piipun pituus > 300 mm). Käytännössä kaikki tavanomaiset kiväärit täyttävät nämä ehdot.

Patruunavaatimukset valkohäntäpeuralle

Metsästysasetuksen 16a§ 2 momentin kohdassa 2) luetellaan joukko riistaeläimiä. Valkohäntäpeura kuuluu tähän kohtaan, jolle esitetään patruunavaatimuksia: ”…patruunan luodin paino on vähintään 6 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2.000 joulea tai, jos luodin paino on 8 grammaa tai enemmän, osumaenergia on vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 1.700 joulea”. Käytännössä siis kaliiperi määrittää minimiaseen valkohännälle.

Patruunoita hirvelle ja peuralle. Vasemmalta 9,3 x 62, 30-06, 8 x 57 Mauser, 6,5x 55 SE ja 308 Win. Kuva: Wikimedia Commons

Saman pykälän 3 momentissa sanotaan: ”Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia.” Käytännössä luodin on oltava ns. osavaippa. Luodin päässä oleva reikä voi olla tulpattu muovitulpalla ja ulkonäöltään siten teräväpäinen ”spitzer”, mutta luoti laajenee osumasta. Sama pätee umpikuparisiin tai -messinkisiin lyijyvapaisiin luoteihin (esim. Naturalis, Tarvas).

Kun katsotaan Lapuan ja Sakon patruunataulukoita, ensimmäinen 6 gramman ylittävä luotipaino löytyy kaliiperista 243 Win. Luodin halkaisija on 6,17 mm. Kun ruvetaan kasvattamaan luodin painoa, tulee siitä väkisinkin pitkä ”lyijykynä”.

Lapualta löytyy 6,5 g Soft Point ja Sakolta 6,5 g Deerhead. Normalla on 6,5 g Oryx, RWS:llä 6,2 g KS Geschoss, Sellier & Bellotila 6,5 g Soft Point, Winchesterillä 6,5 g Power Max, Federalilla 6,5 g Power-Shok, Remingtonilla 6,5 g Core-Lokt, Hornadylla 6,5 g InterLock jne. Nämä patruunat myös kehittävät vaaditun E100m > 2.000 J osumatehon 100 m päässä. 243 Win.-patruunoita löytyy lähes kaikilta valmistajilta.

6,5 mm halkaisijaisella luodilla tilanne paranee huomattavasti. 8 gramman painoisia luoteja rupeaa löytymään mm. kaliipereissa 6.5 Creedmoor, 6,5 x 47 Lapua, 6,5 x 55 SE, 6,5-284 Norma, 260 Rem. jne. Seuraava luotipykälä onkin sitten 7 mm. Nämä kaliiperit ja kaikki siitä ylöspäin ovat pääsääntöisesti valkohäntäkelpoisia, mutta varmistaudu ennen ostamista.

Kaliiperia ja asetta valitessa kannattaa tarkastaa, että patruunoita on helposti saatavilla. Suomen eniten myyty keskisytytteinen patruuna on 308 Winchester. Siihen löytyy monenlaista luotia, sitä saa monelta valmistajalta, sitä on jokaisen asekaupan hyllyllä. 30-06 on seuraava pykälä, johon saa hieman raskaampaa luotia kuin 308:iin (14,3 vs. 13,0 g). Molemmat edellä mainitut sopivat myös hirvimetsälle.

Takavuosina Reppu-palstalla besserwisser-lukijat puhuivat 308 Win.-kaliiperista halveksivaan sävyyn ”kaaripyssynä”. Tein kuitenkin jutun koillismaalaisesta rajavartijasta, joka oli kaatanut yli 150 hirveä kolmenollakasilla. Ja norjalainen Harald Stenvaag, nyt 66, ampui tällä kaliiperilla 15.8.1990 Moskovassa 300 metrin makuun maailmanennätyksen, täydet 600 pistettä. Se on 60 kymppiä (halkaisija 100 mm) peräjälkeen 300 metrin päästä! Hän kun on asekauppias itse (Stenvaag Våpensenter AS, Nærsnes, Norja), niin hän poimi Lapuan komponentteja hyllystään ja latasi itse maailmanennätyspatruunat. Ehkä nämä pari juttua puhuvat 308:n puolesta.

Yllä on puhuttu amerikkalaisperäisistä kaliipereista. Eurooppalaisia ovat mm. 7 x 57 Mauser, 7 x 64 ja vino pino 8 mm kaliipereita. Luettelosta puuttuu paljon kaliipereita, koska niiden menekki ei ole Suomessa huimaavaa. Yli 30-06 tai 8 x 57 IS (7,92 x 57 Mauser) kaliiperin käyttö valkohäntäpeurajahtiin on mahdollista ja laillista, mutta ei välttämättä järkevää.

Aseet valkohäntäpeuralle

Tuli jo todettua, että lain mukaan vaaditaan rihlattu ”pitkä” luotiase. Käytännössä se on keskisytytteinen kivääri. Sellaisia löytyy toimintatavoilla kertatuli (kertalaukeava taittopiippuinen tai kiilalukko), lippaallinen pulttilukko, suoravetolukko, vipulukko, pumpputoiminen, kaksoiskivääri, yhdistelmäase (haulirihla tai drillinki), itselataava. Kiväärissä saa olla enintään 10 patruunan lipas (= lain tekstissä ”latauslaite”). Itselataavalla toimintatavalla saa valkohäntäpeuran metsästyksessä lippaaseen mahtua enintään kolme patruunaa.

Kahlasin läpi muutaman kymmenen ilmoitusta internetistä etsien valkohäntäpeurakelpoisten aseiden hintoja. Tulokset ovat alla olevassa taulukossa. Ne ovat siis oikeita hintoja uusille aseille, eivät ”ohjehintoja” eikä ”suositushintoja”.

Valtaosin tarjonnan kiväärit olivat lippaallisia pulttilukkokivääreitä (toimintatapa 2, lippaallinen kertatuli). Ilmoituksia löytyi vain kahdesta kertalaukausaseesta (toimintatapa 1), Baikal IJ-18 ja Bergara Take-down. Nämä ovat taittopiippuisia. Ruger No. 1 lienee kuuluisin kertalaukeava kiilalukkokivääri, mutta yksikään ilmoitus ei tuonut sitä esille. Baikal IJ-18 (308 Win.) oli myös katsauksen edullisin ase, 295 euroa. Taisí sisältää jopa kierteitetyn piipunsuun. Edullisin lippaallinen pulttilukko oli Mossberg 100 ATR (308 Win.), 399 eur. Muita alle 700 euron kivääreitä olivat Mossberg 4 x 4, Remington 783, Haenel Jaeger 10 ja Ruger American. Itselataavien kiväärien hinnat alkoivat noin 1500 eurosta.

Yhtään valkohäntäkelpoista yhdistelmäasetta ei tarttunut haaviin. Baikalin haulirihla olisi todennäköisesti edullisin, mutta tarjonta oli nolla. Kaksoiskiväärit ja drillingit eivät mahtuneet 2000 euron hintakaton alle, eivät myöskään suoravetolukkoiset. Ainoat vipulukkoisten edustajat olivat Marlinit alkaen runsaasta 1500 eurosta.

Tikka T3x laminaattitukilla ja rosteriraudoilla on monen kauriin- ja hirvenmetsästäjän toivease. Kuva: Sako

Ilmoituksista kävi selvästi ilmi, että Suomi on Sako/Tikka-maa. Ja ehkä mieluummin vielä Tikka-maa. Eikä siinä mitään, T3 antaa paljon asetta eurolla. Toiset kaksi suomalaista asemerkkiä, Lynx ja Uronen Precision, eivät mahtuneet listoille. Lynx oli yli 2000 euron hintainen ja Urosella ei ollut valkohäntäkelpoista kaliiperia. Kustom-aseita ei luonnollisesti ole kaupan hyllyillä, vaan ne tehdään tilauksesta. Esimerkkeinä Jo-Ki ja Ensio Firearms.

Myös kävi ilmi, ettei valkohäntäkelpoisista aseista ole pulaa Suomen aseliikkeissä. Pula on vain runsaudenpula. Ja valinnan vaikeus.