2000-luvun alussa uutisoitiin ns. citykanien lisääntymisestä pääkaupunkiseudulla. Kerrottiin että nämä ovat syntyneet luontoon joutuneista lemmikkikaneista (Oryctolagus cuniculus). Nämä lisääntyvät tunnetusti ripeästi, sillä poikueita syntyy 3-4 vuodessa ja yhteen poikueeseen kuuluu 3-10 poikasta. Kania pidetään vieraslajina. Wikin mukaan ”vieraslaji on eliölaji, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan ihmisen sinne joko tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana”. Wikin mukaan myös termiä ”tulokaslaji” on käytetty samassa merkityksessä. Riistakeskuksen mukaan kyseessä on kuitenkin lainsäädännöllisesti kaksi eri asiaa.

Villikani eli citykani. Kuva: Wikimedia Commons

Kanien ja minkkien saapumista Suomen nisäkäseläimistöön voidaan pitää vahinkona tai huolimattomuutena, ei suunnitelmallisena. Supikoira taas on tullut itärajan yli ilman passia ja viisumia, lupia kyselemättä. Samoin on ilmeisesti tekemässä viimeisin puheenaihe, kultasakaali. Riistakeskus toteaa sen olevan tulokaslaji jolloin se on luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu. Riistakeskuksen mukaan ”kultasakaali tulisikin nopeasti siirtää riistalajiksi, jotta sen kantaa voidaan hallita”.

Yllä mainittuja neljää vieras- ja tulokaslajia ei katsota hyvällä. Riistakeskus on liittänyt supikoiraan ja minkkiin epiteetin ”haitallinen vieraslaji”. Kultasakaalia ei ole vielä listattu.

Supikoira (Nyctereutes procyonoides). Kuva: Espoon kaupunki

Kaikkia vieras/tulokaslajeja ei katsota pahalla silmällä. Tunnetuimpia positiivisia ”tuontituotteita” on valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus). Tarina on usein kerrottu mutta toistetaan vielä kerran. Amerikansuomalaiset lahjoittivat Suomelle kahdeksan peuranvasaa, neljä urosta ja neljä naarasta, jotta Suomeen saataisiin uusi riistaeläin. Osa kuoli matkalla, osa perillä Laukon kartanossa Vesilahdella. Uroksista jäi eloon vain yksi, jonka suvunjatkaminen tuotti tulosta v. 1937. Seuraavana vuonna osa peuroista karkasi ja loputkin laskettiin vapauteen. 1948 peuroja tuotiin USA:sta lisää. V. 2017 Luonnonvarakeskus arvioi kannaksi jopa 98.000 yksilöä metsästyskauden jälkeenkin.

Valkohäntäpeurasta on tullut merkittävä riistaeläin. Riistakeskus arvioi että huippuvuonna 2010 saalis oli 25.400 yksilöä. Metsästysseurat ruokkivat peuroja mm. omenoilla, porkkanoilla, punajuurilla ja viljalla. Nisäkäsnimitoimikunta ehdotti v. 2008, että eläintä pitäisi rotuloogisista syistä kutsua valkohäntäkauriiksi. Kuitenkin esimerkiksi voimassa olevassa metsästyslain 5 §:ssä puhutaan yhä valkohäntäpeurasta. Nimitys valkohäntäkauris ei ole ottanut tuulta.

Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus) latinalaisen nimensä ympäristössä eli Virginiassa, USA:ssa. Vasemmalla on valkopilkullinen vasa eli ”Bambi”. Kuva: Wikimedia Commons

”Kanihysteriaa”

Näin voimakkaasti voitaisiin luonnehtia tunnelmia pk-seudulla 2000-luvun jälkipuoliskolla, kun villikanit rupesivat valloittamaan Helsingin puistoja, puutarhoja ja siirtolapuutarhapalstoja. Näinä aikoina pudotettiin metsästysasetuksen 16a §:ssä metsästysaseen suuosumaenergian vaatimusta 150 joulesta 100 jouleen. Tämä mahdollisti mm. aliäänisten (subsonic) patruunoiden käytön. Nimitin tämän epävirallisesti Lex Kaniksi. Kaneja metsästettiinkin jonkin verran Helsingissä luvan päälle ”ammattirankkureiden” toimesta. Saalis vietiin Korkeasaaren eläintarhaan petoeläinten murkinaksi. Kanipyyntiä tehtiin myös kesyhillereiden eli frettien kanssa. Helsingin kaupunki maksoi frettien omistajille pyyntihommista.

Espoossa jännitettiin milloin kanit ylittävät Laajalahden. Muualla jännitettiin Kehä III:n rajan ylitystä. Molemmat tapahtuivatkin. Mutta sitten kanikannan kasvu rauhoittui, kääntyi jopa laskuun. Syyksi arveltiin metsästyksen lisäksi epidemian luonteinen tappava RHD-virus. Puhuttiin kanien joukkokuolemasta. Länsiväylä-lehti raportoi, että espoolainen huoltomies löysi talon pihamaalta 14 kuollutta kania. Sairauden lisäksi myös huuhkajat, ketut, kärpät, supikoirat ja haukat ovat kurittaneet kanikantaa. Tapiolassa 40 kanin yhdyskunnasta hävisi yli puolet.

Sakaali, kuuma peruna

Kultasakaalin (Canis aureus) osalta ei voida vielä puhua hysteriasta, sillä varmoja havaintoja Suomesta on tällä kirjoittamalla vasta kaksi. Kultasakaalia on havaittu Virossa vuodesta 2013, joten arvellaan olevan vain ajan kysymys, milloin siitä tulee tekijä Suomessa. MMM:n Luonnonvarakeskus katsoo kultasakaalin tulokaslajiksi, joka on rauhoitettu. Toista katsantokantaa edustaa mm. kansanedustaja (kesk), maa- ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari. Hän katsoo, että kultasakaali pitäisi poistaa Suomen luontoon kuulumattomana. Eläinsuojeluväki tietysti sallisi kaikkien kukkien kukkia.