Minulla on hallussani Veli Niemisen (1886-1936) kirjoittama Ampujan käsikirja (Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, 1926). Nieminen oli suomalainen ampuja, voimistelija ja olympiamitalisti. Hän voitti Lontoossa 1908 joukkuevoimistelun pronssimitalin. Antwerpenin olympialaisissa 1920 hän voitti joukkuepronssia 300 m sotilaskiväärin makuuasennolta. Hän sai arvosijoituksia ammunnassa vielä Pariisin 1924 olympialaisissa, mutta ei mitaleita.

Antwerpenin olympialaisissa Suomi sai kaikkiaan yhden joukkuehopean ja kaksi joukkuepronssia. Pariisissa Suomen Konrad Huber (1892-1960) sai haulikossa hopeaa ja Lennart Hannelius (1893-1950) kuvioammunnassa pronssia.

Viimeiset suomalaisten ammuntalajeissa saavuttamat olympiamitalit ovat olleet 2008 Pekingissä Satu Mäkelä-Nummelan (s. 1970) kulta trapissa ja Henri Häkkisen (s. 1980) pronssi ilmakiväärissä.

Veli Nieminen oli maisterismies, asesuunnittelija, kilvanampuja ja siviiliammatiltaan SOK:n aseosaston päällikkö. Hän oli myös Ampujain Lehden (1926-, nykynimeltään Urheiluampuja) ensimmäinen päätoimittaja 1927-1934. Otsikon teos Ampujain käsikirja oli pitkään ampumaurheilun referenssiteos. Samoihin aikoihin ilmestyi maisteri, päätoimittaja, kirjailija Yrjö Ylänteen Metsästäjän käsikirja, joka oli taas metsästyspuolen auktoriteetti pitkään. Yrjö Ylänne oli ERÄn sisarlehden Metsästys ja Kalastus päätoimittaja vv. 1921-1968, lähes 50 vuoden ajan!

Poimintoja Ampujan käsikirjasta

Eräästä syystä jouduin avaamaan Ampujan käsikirjan jälleen kerran. Tarjoilen tässä muutamia Veli Niemisen ajatuksia lähes 100 vuoden takaa:

”Kiväärin hoitamisella tarkoitan kaikkea tällaista huolenpitoa enkä ainoastaan piipun useinkin järjetöntä nuohoamista.”

”…varsinkaan sotilaskivääriä ei saa turhanpäiten hajottaa ja taas koota. Olen… tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että kiväärin käynti muuttuu huomattavasti purkamisesta. Voi huoletta laskea, että 30-50 purkamisen jälkeen ammuttua patruunaa menee tavallaan hukkaan.”

”…oikea ampuja ei ryhdy kunnossa olevaa kivääriä huonoin työkaluin ja puuttuvin taidoin pilaamaan, kuten veistelemään ja ruusailemaan tukkia, viilailemaan laukaisupintoja, lyhentelemään jousia, muuttelemaan iskun pituutta, viilailemaan tähtäimen matka-asteikkoa, herkistämään liipaisinta, protsaamaan patruunatilaa tai kolvaamaan piippua. Tähän tapaan voisi jatkaa miltei loputtomiin.”

”Tästä syystä onkin aivan hyödytöntä alkupuhdistuksessa hangata ja rassata piippua armottomasti. Vasta noin 12-15 tunnin kuluttua alkupuhdistuksen jälkeen piippu on siinä kunnossa, että sen voi todella puhdistaa. Jos silloin tarkastaa piippua, huomaa öljyn joukkoon kihonneen punaista ruostetta. Tämä sisältää juuri niitä syövyttäviä aineita, joiden poistaminen on puhdistuksen tarkoitus.”

”Ampumataito on luonnonlahja, siitä ei pääse mihinkään. Kaikilla ei ole näkö yhtä hyvä, kaikkien hermo- ja ruumiinvoimat eivät ole samanlaiset. Jokainen ei voi saavuttaa maailmanennätystä, mutta jokainen voi kehittyä ampujaksi.”

”Venäläisessä 3-linjan kiväärissä on tukki koivua. Tyydyttävä raaka-aine muuten, mutta sillä on se paha vika, ettei se pysy kyllästettynäkään paikoillaan jouduttuaan kosteuden pariin.”

”Englantilaiset… pitävät edelleen kiinni suorasta kaulasta, mutta amerikkalaiset ja etenkin saksalaiset ovat suorittaneet pitkäaikaisia kokeita pistooliperällä, ja ovat yleensä… siirtymässä siihen tai sen muunnoksiin.”

”…jokainen millimetri, jonka [tukin] harja laskee takaosastaan alaspäin, on pahasta. Kaikkein paras on harja silloin, kun se on ihan yhdensuuntainen luotilinjan kanssa.”

”Usein näkee radalla varsin kauniiksi poleerattuja tukkeja ampujain kiväärissä. Vaikutus on jokseenkin sama kuin kiiltonahkahansikkaat kivimiehen kourissa. Ainoa kunnollinen tukin käsittelyaine on pellavaöljy ja sekin mieluummin raakana.”

”Sylinterilukkojen varmistimista on mausermallissa 98 käytetty ehdottomasti yksinkertaisin ja paras. …lukuisista tehdyistä muunnoksista jokainen on isäänsä huonompi.”

”Tapaus vapaussodan ajoilta. Upseerille oli annettu tehtäväksi sotilasjoukon harjoittaminen. Vereviä ja voimakkaita olivat miehet olleet, mutta yksikään heistä ei alussa pystynyt varmistamaan ja varmistuksesta poistamaan 3-linjan kivääriä, vaikka oltiin lämpimässä tuvassa.”

”98-mallisessa mauserissa… [patruunalipas] on sangen pienessä tilassa kyeten kuitenkin sisällään pitämään viisi patruunaa. Patruunat ovat puoliksi rinnakkain ja niin varma on lippaan toiminta… Samaa ei voi sanoa venäläisestä 3-linjan kivääristä. Kaikki muu voisi siinä aseessa hyvällä tahdolla sietää, mutta ei patruunalipasta kantapatruunoineen eikä varmistinta.”

”…Mauserin liipaisinkoneisto… toimii joko etuvetoisena tai ilman sitä. Alkuvedon saa huoletta vetää loppuun ja varsinainen laukaisuliike on hyvin lyhyt. Tällaisessa järjestelmässä on se suuri etu, että liipaisin saa koskea sivullisiin esineisiin, vieläpä jonkun verran niihin tarttuakin vireessä olevan kiväärin silti laukeamatta.”

”…tulkoon monelle… muistutukseksi, ettei ole paikallaan ladata mauserlukkoista asetta niin, että työnnetään patruuna piippuun ja sitten riuhtaistaan lukko kiinni. Ulosvetäjän kynnen syrjä on hyvin jyrkkämäkinen ja nousee vaikeasti hylsyn takareunan yli. … Kivääri on aina ladattava lippaan kautta. Ammuttua hylsyä on helppo käsitellä, mutta vaaratonta ei ole huonoilla vehkeillä poistaa laukeamatonta, tiukalle juuttunutta patruunaa.”

”3-linjan kiväärin laukaisukoneisto… on ilman alkuvetoa. Tämä puute tekee laukaisemisen pitkäksi ja epävarmaksi, vaatien ampujalta suurta harjaantumista, ennenkuin edes yhtä ainoata kivääriä voi kunnolla laukaista.”

”Haulikkomiehet, toisin sanoen savikiekkoampujat, kyllä väittävät, että ammuttavan maalin tulee kokonaan näkyä… ja eiköhän kivääriammunnassa ole asia aivan sama?”

”Rata-ammunnassa… kyllä oikeamittainen rengasjyvä… on jyvien isäntä. Mutta yleisjyvänä metsästys- ja sotilaskivääreissä voidaan sitä kyllä arvostella. Ei tarvitse olla kovaakaan sumua, kun rengasjyvä on jo ihan mahdoton. Samoin… yletön valokin vähentää sen hyvyyttä. Hämärässä se menee ensimmäisenä sokeaksi.”

”[Patruunan] heikoin kohta on luodin ja hylsyn liitos. Hylsy laajenee vapauttaen luodin, joka alkaa työntyä piippuun. Ellei patruunatilan kaulaosassa ole tilaa hylsyn suun laajentumiselle, täytyy paineen vielä kasvaa huomattavasti, jotta luoti väkisin lähtisi liikkeelle. Jos taas laajentumistila on suuri, ehtii kaasu patruunatilan välttämättömän ylipituuden takia ennen hylsyn tiivistymistä patruunatilan ja hylsyn seinämän väliin, jopa siinä määrin, ettei tiivistymistä synnykään vaan hylsy mustuu. Olen saanut tämän onnistumaan niin täydellisesti, että seinien välille on muodostunut suurempi paine kuin hylsyn sisään, ja hylsy on painunut lytyille.”

Ja 309 sivua lisää Veli Miettisen jutustelua.

Kommentteja

Tässä muutamia poimintoja vanhasta kirjasta. Lukija voi itse pohtia, mikä on vielä kuranttia asiaa ja missä nykyampujat ajattelevat toisin. Eikä jäänyt vissiin epäselväksi, että Veli Nieminen ihannoi Mauseria yli kolmen linjan kiväärin.

Jos ihan nuorimmille ei aukea käsite ”3-linjan kivääri”, niin sillä tarkoitetaan Mosin-Nagant M1891:ä, josta muokattiin aikoinaan ”suomalaisia sotilaskivääreitä” M/91-24, M/27, M/28, M/28-30, M/39 ja vielä M/85 (7.62 Tkiv 85, valmistajana Valmet Tourula ja Asevarikko 1 Kuopio), joka lienee yhä PV:n kalustoluettelossa. Samoin sama perusase oli vielä vuosi sitten esillä IWA:ssa Kalashnikov Groupin osastolla, toki reippaasti modernisoituna. M1891 lienee maailman toiseksi eniten valmistettu keskisytytteinen kivääri. Arviot vaihtelevat rajusti välillä 15-37 miljoonaa, johtuen laajoista lisenssointijärjestelyistä. Paljon on myös valmistettu piraatisti. Tietysti AK-47 ”Kalashnikov” johdannaisineen on ylivoimainen kivääripainosten kuningas, yli 100 miljoonaa. Ja täällä piratismi on todella kukoistanut.

Mosin-Nagantilla ei ole tiettävästi Suomessa maahantuojaa.

Mauser 98 taas on Gewehr 98 (G98, Gew98 tai M98) on mallinimensä ilmoittamana vuonna käyttöönotettu saksalainen kivääri, jota sitäkin eri variaatioineen valmistettiin siellä sun täällä. Vaikka se tuli markkinoille 7 vuotta Mosin-Nagantin jälkeen, sitä nimitetään ”kaikkien pulttilukkokiväärien äidiksi”. Tämänkin kiväärin valmistusmääristä on vain arvioita, mutta ehkä 10-15 miljoonaa. Tämäkin ase on yhä valmistuksessa. Mauser Jadgdwaffenin omistaa nyt L & O Holding (Lüke & Ortmeyer Group). Aseet valmistetaan Baijerin Isnyssä. Suomen maahantuoja on NorDis Lapualla. Hintapuolella pitää varautua vähintään kolmen ja puolen tonnin rahanmenoon.

Ampujan käsikirja

Kirja on todella kortilla näinä päivinä. Sitä voi katsella esimerkiksi museoviraston kautta tai finna.fi sivuilla. antikvaari.fi sivuilla on pari kappaletta hintahaarukassa 50-70 eur. Teoksen harvinaisuus voi osaltaan selittyä sillä, että Kariston käyttämä paperi oli aikakautensa ”kananpaskapaperia” ja sidonta oli liimaselkäistä.

Voin luopua omastani ERÄ-lehden P.S.-palstan lukijoille hintaan 45 eur + postikulut 4 eur. Sidonta on vielä ehjä ja kaikki sivut ovat tallella. On luopumisen aika sekä ampumisesta että kirjoista.