Tällä monimerkityksellisellä otsikolla on ilmestynyt näyttelijä-kirjailija-käsikirjoittaja-ohjaaja Jari Nissisen (s. 1964) romaani v. 2018. Samasta aiheesta on Lahden kaupunginteatterissa esitetty vuodesta 2013 myös Nissisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää nimikkeellä Suomi-konepistooli. Molemmat kertovat Suomen tunnetuimmasta asekonstruktööristä, Aimo Johannes Lahdesta (1896-1970).
Lahdesta on tehty ainakin neljä kirjaa. Ensimmäinen oli muuramelaisen toimittajan Maire Vaajakallion (1923-2008) kirja Asesuunnittelijana Suomessa (Gummerus, Jyväskylä 1970). Hänen miehensä Antamo Vaajakallio oli Valmet Tourulan tehtaiden tekninen piirtäjä.
Pk-seudun helmet-kirjaston ainoa kappale on kadonnut, joten kirja on divarikamaa. Vuonna 2000 ilmestyi ASE-lehden kustantamana päivitetty painos, jossa Sotamuseon johtaja emeritus Markku Palokangas on tehnyt lukuisia muutoksia ja hankkinut uuden kuvituksen. Tätä on helmetin listoilla kaksi kappaletta, Helsingin Munkkiniemessä ja Espoon Sellossa. Kirja on myös ostettavissa ASE-lehden kautta hintaan 51 euroa + postikulut. Näitä teoksia voidaan pitää elämänkertoina.
Kolmas kirja, Jyväskylän dynamon Timo Hyytisen kirjoittama Aimo Lahden asekeksinnöt (2013, ISBN 978-952-5687-21-7, sidottu) on saatavilla sekä helmet-kirjastoissa (6 kpl) että suoraan Arma Fennicalta hintaan 49 eur + postikulut 6 eur. Tämä on puhdas asekirja, joka keskittyy Aimo Lahden aseisiin.
Ja nyt on sitten ilmestynyt tämä romaani Lahtiase (Docendo, 2018, ISBN 978-952-2915-15-3, esim. Adlibris 31,50 eur). Niitä on helmet-järjestelmässä 18 kpl ja myös ostettavissa kirjakaupoista. On tähdennettävä, että romaani on romaani ja siten fiktiota. Kirja on mukavaa luettavaa, joskin erittäin voimakkaasti dramatisoitu. Myös herää kysymys, että kuinka paljon kirjassa on fiktiota, kuinka paljon faktaa, ja mihin tietoon nuo mahdolliset faktat mahtavat perustua.
Kirjalle on kertynyt mittaa 393 sivua. Onhan siinäkin tarpeeksi, mutta omasta mielestäni ohuiksi aiheiksi jäivät Suomi-konepistoolin synnyttäminen Tikkakosken kautta ja Aimo Lahden myöhemmät elämänvaiheet. Jälkimmäiset olivat sekä myrskyisiä että surullisia. Mutta kirjailija on kirjailija ja maalaa sellaisen kuvan kuin haluaa ja sopivaksi näkee.
Tästä linkistä pääset YLE:n Elävän arkiston neljään videoon, joissa puhutaan Aimo Lahdesta henkilönä ja Suomi-konepistoolista aseena. Videoilla esiintyvät Maire Vaajakallio, Esko K. Lahti (veljenpoika), Markku Palokangas ja Martti Mäkinen (entinen Tikkakosken tehtaan työntekijä ja rintamaveteraani).
Tekniikka etenee vääjäämättä. Suomi-konepistooli ajoi aikoinaan asiansa, mutta oli sekä raskas että tyyris valmistaa. Minulla on ollut onni kokeilla Uzi-konepistoolia, jonka suunnitteli Uziel Gal (1923-2002). Lisäksi minulla on ollut kunnia tavata tämä vaatimaton suunnittelija. Uzi hakkaa Suomi-kp:n kaikilla osa-alueilla. En ihmettele, että U.S. Secret Servicen agentit kantoivat Uzia viittansa alla.
Ase on edelleen tuotannossa sekä Israelissa että muissa maissa.
Mielenkiintoisia nämä sotilasasehistoriikit, vaikka eivät eräilyyn suoraan liitykään. Katsoin jokin aika sitten netistä videoita ja artikkelia PPSH-40 -konepistoolista. Rumpulipas lienee Suomen kopiojälkeläinen. Tuo 7.62 Tokarev patruuna oli tuntematon minulle, mutta kuulemma ko. patruuna ollut parempi läpäisykyvyssä kuin nuo ”kaimansa” 9-milliset.
Suomi-kp:n rakennussarjoja lienee edelleen suuren veden takana. Näistäkin olisi kiva lukea joskus artikkelia.
Olen lisännyt linkin, josta pääsee neljään mielenkiintoiseen videoon:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/02/10/suomi-konepistooli
Tokarev SVT-40 patruuna on 7,62 x 54R Russian, joka on melko lailla sama kuin 7,62 x 53R Finnish. Se on oikea kiväärinpatruuna kun 9 mm Parabellum on pistoolinpatruuna. Onhan niissä tehoissa huima ero, mutta niin on rekyylissäkin ja painossa.
Tarkoitin oikeastaan PPSH41 -konepistoolia, ja oheista patruunaa (tosin sotaoloissa tehoeroista puhuminen lienee akateemista) https://fi.wikipedia.org/wiki/7.62×25_mm_Tokarev
Toisaalta kun katsoi tuon uuden Tuntemattoman sotilaan elokuvan, tuli mieleen seuraavaa:
Varmaan 9 mm:n patruunoiden teho laski, kun ulkona oli -30 astetta pakkasta. Talvisaikaan vihollisilla lisäksi paksut palttoot päällä.
Ahaa. Kun tuossa Elävän Arkiston linkissä Markku Palokangas puhui ja hypisteli Tokarev-kivääriä, niin ajatus lipsahti SVT-38/SVT-40/AVT-40-kiväärien puolelle.
Ei se mitään. Muuten järkevää silloisella Neuvostoliitolla oli tehdä saman kokoisia 7.62 piippuja kivääreihin ja konepistooleihin.