Metsästyslain 33 § kertoo pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä seuraavasti:

”Metsästyksessä on yleisesti kielletty seuraavien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttö: … 4) yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa; …”

Mutta nyt on annettu poikkeuslupa. Siteeraan Lännen Mediaa ja Suomen Tietotoimistoa:

”Suomen Riistakeskus on antanut Itä-Suomeen poikkeusluvan ampua villisikoja metsästyslaissa normaalisti kielletyillä tavoilla, sillä afrikkalaisen sikaruton (ASF) pelätään leviävän Venäjältä Suomeen. Asiasta uutisoi Lännen Media.

Metsästämisen tehostamiseksi aseisiin saa kiinnittää valovahvistimet ja pimeänäkölaitteet. Myös supikoiria saa metsästää samoilla keinoin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sanoo, että ministeriö haluaa tehostettuja toimia villisian metsästykseen, koska sikaruton uhkataso on korkea. Hänen mukaansa tavoitteena on, että villisikakanta ei kasva tai jopa pienenee.

Villisikoja voi ampua poikkeusmenetelmin tänä vuonna tuhat kappaletta ja supikoiria nykylain mukaan 5.000 kappaletta. Poikkeuslupaa voi käyttää enintään sata henkilöä.”

Mistä laitteita?

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen (1991) markkinoille ilmestyi entisen NL:n militääritavaraa, mm. pimeänäkölaitteita, katselukiikareita ja kiikaritähtäimiä. Näiden maahantuonti Suomeen ei ole ollut kovinkaan systemaattista, mutta niitä on näkynyt esimerkiksi Haminan Gun Show’n itänaapurin kauppiaspöydillä. Tekniikka perustuu valonvahvistukseen tai infrapunasäteilyn vahvistamiseen. Tyypillisesti näkökenttä on vihreä tai harmaanvihreä, niin kuin action-leffoissa on totuttu näkemään.

Samaan tekniikkaan perustuu brittiläinen NiteSite (”night sight”), joka lienee Suomessa parhaiten saatavilla. Mm. Retkitukku, Kärkkäinen sekä Ase ja Erä harjoittavat netissä postimyyntiä. NiteSite asennetaan olemassa olevan kiikaritähtäimen päälle. Kyllähän näillekin laitteille hintaa tulee noin 500 eurosta ylöspäin, mutta nyt se on laillista. Mutta vain mainittujen eläinten metsästyksessä!

Supikoirasta henkipatto

Olen kupannut otsikon Kirkko ja Kaupunki-lehdestä, joka on pk-seudulla ilmestyvä lehti. Tuo henkipatto-nimike tuo mieleen nuoruuden texwillerit! Hallituksen esitys HE 286/2018 muuttaisi metsästyslakia ja -asetusta siten, että supikoiran pyydystämiseen ei enää tarvittaisi metsästyskorttia. Samoin muutoin kielletyt pyyntivälineet kuten yönäkölaitteet, valonvahvistimet, elektroniset houkutusäänet ja keinovalo tulisivat sallituiksi. Tämä kaikki on alkanut EU:n vieraslajiasetuksesta 1143/2014.

Samaan kastiin joutuisivat myös pesukarhu, rämemajava, piisami ja minkki. Tänään Radio Suomen ohjelmassa eläinsuojelijat esittivät huolensa, että miten aseeton ei-metsästäjä lopettaa eläimen, esimerkiksi supikoiran, joka on sentään kookas nisäkäs. Siteeraan Kirkko ja Kaupunkia:

”Minulle lähetetään toisinaan ilmoituksia pihapiirissä liikkuvasta tai ulkorakennuksen alla majailevasta supikoirasta, josta ihmiset haluavat eroon, kertoo Vantaan ympäristösuunnittelija Jarmo Honkanen.

– Olen huolissani siitä, seuraako uudesta asetuksesta eläinsuojeluongelmia, koska supikoiraa vihataan. Toivoisin, että supikoirajahtiin lähtisi vain ihmisiä, jotka osaavat lopettaa eläimen asianmukaisesti. Kaupunki ei tarjoa lopetuspalvelua, toteaa Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen.

Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja, valvontaeläinlääkäri Päivi Lahti näkee tilanteessa riskejä.

– Eläinsuojeluasetus säätää, että lopetuksen saa tehdä vain sen osaava henkilö. Yleensä tämän on taannut metsästäjätutkinto, jota ei enää vaadita supikoiran lopettamiseen. Tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa pitää kuitenkin välttää.”

Niinpä niin. Nykyautot ovat niin vähäpäästöisiä, että kaasuttaminenkaan ei taida enää onnistua.

Samalle henkipattolistalle on joutunut Suomessa myös eksoottinen uusi nimi:

Kultasakaali

Koiransukuinen Canis aureus on jo levinnyt Aasiasta Viroon. On ajan kysymys, milloin se tulee Suomeen.

Kultasakaali. Kuva: Wikimedia Commons

Sakaalin serkusta kojootista (Canis latrans) minulla on muistoja, sillä olen kolme kertaa käynyt metsästämässä (tai oikeammin yrittämässä) kojootteja USA:ssa: Teksasissa, Coloradossa ja Wyomingissa. Kojootti on hieman sakaalia kookkaampi ja ulkonäöltään enemmän sutta (Canis lupus) muistuttava.

Yhden ainoan kerran pääsin laukaisemaan, mutta se oli Coloradon vuorilla, jossa pystykorkeusero oli arviolta 100 metriä. Laukaus meni yli ja kojootti lähti isoa kovaa. Veikkaan, että kultasakaalistakin tulee hyvin haasteellinen metsästettävä. Mutta siis kultasakaaliakin saa metsästää yllä mainituilla muussa metsästyksessä kielletyillä apuvälineillä.