…otsikoi Seura-lehti ja jatkaa: ”Uusi aselaki vaatii aseen käyttötarpeen sekä ikääntyvän aseenhaltijan kunnon todistamisen”. Todennäköisesti oli ihan sattumaa, että Seuran nettisivulla uutisen yläpuolella oli Pihlajalinna-terveyskeskuksen ilmoitus.
Lainaus Seuran tekstistä: ”Sairaalta aseet pois. Tähän asti poliisi on halutessaan voinut hakea ihmiseltä aseet pois, mikäli on ollut syytä epäillä, että hän ei enää niitä käytä tai tarvitse. Nyt uudessa laissa tämä harkintamahdollisuus poistuu. Poliisi määrätään peruuttamaan aseluvat heti, kun ihminen ei enää täytä luvansaannin ehtoja. Lupien menettämiseen voi johtaa esimerkiksi metsästyksen ja ampumaratakäyntien loppuminen. Lakiesityksessä sanotaan ensimmäistä kertaa suoraan, että yksi lupien peruutussyy voi olla aseenomistajalla todettu muistisairaus.
Haulikko on Suomen yleisin tuliase. Sitä käytetään sekä metsästyksessä että rata-ammunnassa. Kuva: Fabarm
Muistisairauden astetta ei tosin määritellä mitenkään. Jatkossa iäkkäiden ihmisten pitää joko todistaa käyvänsä yhä metsällä, tai varautua luovuttamaan suosiolla aseensa valtiolle.”
Vallan kolmijako-oppi
Ranskalainen filosofi, kirjailija ja lainoppinut Montesquieu (1689-1755) esitti v. 1748 kirjassaan Lakien henki kolmijako-oppinsa: ”…lainsäädäntövallan, päätäntävallan ja tuomiovallan pitää olla eri ihmisten [tai organisaatioiden, toim. huom.] käsissä.” Montesquieun mukaan ”hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista”.
Niin kuin minä tulkitsen Seuraa, tästä tulee Suomessa ongelmia. Tai tietysti riippuen, kuka toteaa muistisairauden. On suuri riski, että poliisi rupeaa yhdistämään tuomiovaltaa ja päätäntävaltaa. Sitähän tehdään esimerkiksi liikenteessä alvariinsa.
Olen ensimmäisten joukossa myöntämään, että muistisairailla ei pitäisi olla aseita. Jos rupeaa radalla tai metsällä muistelemaan että ”…oliko tämä nyt varmistin vai liipaisin?”, niin on piru merrassa. Tämä on tietysti kärjistetty heitto, mutta analogian voisi ottaa siitä, kun jarrupoljin ja kaasupoljin menevät autonajossa sekaisin. Näitä on todistettavasti tapahtunut esimerkiksi Floridassa, jossa on USA:n eläkeläisten keskittymä. Mutta kuinka määritellään dementikko tai muistisairas? Jos unohtaa hanskat kaupan kassan kaukaloon? Tai ei muista suuressa parkkihallissa, minne auto jäi? Kuka muistisairauden asteen määrittelee? Millä kriteerillä?
Kivääriä voidaan käyttää sekä metsästykseen että rata-ammuntaan. Tässä vanha konkari Winchester M52-pienoiskivääri. Kuva: Wikimedia Commons
Olen siinä iässä, että joudun ajokorttia uusittaessa todistelemaan täyspäisyyteni mm. piirtämällä kellon ”kymmentä yli kymmenen” ja suorittamaan päässälaskutoimituksia.
Apropos, tässä yhteydessä en malta olla livauttamatta nykyajan nuorisolle, jolle ei näemmä enää päässälaskua opeteta. Olin jokunen vuosi sitten Kokkovuoren ampumaradalla kisoissa. Ostin makkaran 1,50 euroa ja Jaffan 2,00 euroa. Annoin noin 15-16-vuotiaalle neidolle viitosen. Hän otti puhelimen esiin ja rupesi suorittamaan laskutoimituksia että paljonko vaihtorahaa. Mitenköhän hän pärjää 70 vuoden iässä? Ajokortin lääkärintarkastuksessa?
Metsästysaseen osalta on melko selvää, että kun ei enää omista ”metsästyskorttia” (eli riistanhoitomaksut ovat jääneet suorittamatta), aseluvan metsästysperuste ei ole enää voimassa. Aseluvan ampumaurheiluperuste on vähän vaikeampi tapaus. Missään ei ole nähdäkseni sanottu, että pitää kuulua johonkin ampumaseuraan (vaikka se on hyväksi). On ampumaratoja, joilla saavat käydä seuraan kuulumattomatkin. Tyypillisesti ratamaksut ovat vain sitten hieman korkeammat. Olen ollut lukemattomia kertoja ampumaradalla yksin, sekä Suomessa että USA:ssa, ja ne ovat olleet parhaita sessioitani. Saan määrätä oman rytmini ja ohjelmani itse. Tauluille voin mennä silloin kun sopivalta itsestä tuntuu.
Tällä kirjoittamalla ei grandfathering clause-aselupien haltijoiden tarvitse pitää ampumaratapöytäkirjaa, mutta sellainen saattaa väijyä kulman takana. Tästä tulee mieleen juttelu Espoon aselupaviranomaisen kanssa ampumaratapöytäkirjasta takavuosina. Hän sanoi: ”Minä uskon paljon enemmän sellaista koirankorvilla olevaa sinistä A5-vihkoa, joka on täynnä rasvaisia sormenjälkiä kuin siistiä aa-nelosta, joka on tietokoneella ja MS Excelillä tehty.”
Seuraa aselain etenemistä
Tässä on yksi blogi uudesta aselaista, tässä toinen ja tässä kolmas . Viimeisimmässä luonnoksessa ehdotetaan voimaantulopäiväksi 1.12.2018, mutta saattaa tulla vähän kiirutta siihen kerkiämiseksi. No, onhan vielä kuukausi aikaa. Toisaalta, oikeustajuni mukaan pitäisi kansalaisille antaa kohtuullisesti aikaa aina kun uusia lakeja pannaan voimaan.
Pistoolia voidaan Suomessa luvallisesti käyttää ainoastaan urheiluammuntaan. Tässä FWB 93 vakiopistooli. Kuva: Feinwerkbau
Jos tuntuu siltä, että ammunnat on ammuttu ja metsästykset metsästetty, niin kannattaa harkita omaehtoista aseista luopumista. Poliisin huutokaupassa hinta on aina pääsääntöisesti surkeampi kuin omaehtoisessa kaupassa.
Mielestäni vallan kolmijako-oppi ei toimi Suomessa kunnolla senkään takia, että Poliisihallituksella ja Sisäministeriön virkamiehillä on sekä lainsäädäntövaltaa että toimeenpanovaltaa. Heillä on myös oletettavasti erivapaus saada tietoa lakiesitysten sisällöstä ennen muita kansalaisia.
Epäilen että jotkut kansanedustajat tulevat äänestämään HE 179/2018 puolesta, vaikka ovat sitä vastaan, koska pelkäävät seuraavan hallituksen teettävän vielä huonomman esityksen. Kansanedustajien lainsäädäntövalta saattaa olla siis käytännössä vain huonoista esityksistä vähiten huonojen valitsemista. Voisi sitä toki äänestää kaikille esityksille ”EI”.
Konkreettinen esimerkki siitä miten HE 179/2018 rikkoisi sellaisenaan rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta.
Jos lippaan omistaja on erehdyksessä hukannut lippaan ennen ns. latauslaitteita koskevan lain voimaantuloa, niin hän ei välttämättä kykene luovuttamaan sitä kuuden kuukauden siirtymäaikana. Laissa ei ole velvoitettu pitämään siitä samalla tavalla huolta, kuin ampuma-aseista ja niiden oleellisista osista. Tällöin laki tekisi hänestä hallussapitorikollisen sellaisen laiminlyönnin perusteella, joka on ollut tekohetkellä laillista. Asiaan toki vaikuttaa se, tulkitaanko esineen olevan henkilön hallussa jos hän ei tiedä missä se on.
Muistisairaat eivät käsitykseni mukaan ole yliedustettuina väkivaltarikostilastoissa.
Arvelen että merkittävin vaara joka liittyy heidän hallussa oleviin ampuma-aseisiin on se, että niitä saatetaan varastaa, jos ne johonkin unohtuvat.
Siinä mielessä itselataavat irtolippaalliset aseet ovat suurempi riski, koska ne ovat halutumpia laittomilla markkinoilla kuin esimerkiksi tavalliset taittopiippuiset haulikot.
Ainakaan pelkät lippaat ilman niiden kanssa yhteensopivia ampuma-aseita eivät aiheuta käytännöllisesti katsottuna minkäänlaista vaaraa vakavasti sairaidenkaan hallussa. Harmia ne voivat kuitenkin aiheuttaa rikossyytteiden ja aselupien menettämisten muodossa, jos HE 179/2018 menee sellaisenaan läpi.
HE 110/2018 tarkoitus on pidentää aikaisemman lain siirtymäaikaa, koska lakia ei muuten voitaisi noudattaa. Siksi se on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä joulukuuta 2018.
HE 179/2018 on eri esitys. Sillä on tarkoitus laittaa täytäntöön uusi asedirektiivi.
Edelleenkin siinä on mielestäni suurin vika se, että se säätäisi useimpien ampuma-aseiden lippaiden hallussapidon pääsääntöisesti laittomaksi ja myös ampuma-aserikokseksi, vaikka tuliasedirektiivi ei sitä välttämättä vaadi. Direktiivissä lukee ns. latauslaitteiden hallussapidon osalta ainoastaan seuraavasti.
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että B luokkaan kuuluvan ampuma-aseen
hankinta- ja hallussapitolupa peruutetaan, jos havaitaan, että henkilöllä,
jolle mainittu lupa on myönnetty, on hallussaan latauslaite, joka sopii
asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai lippaallisiin kertatuliaseisiin ja jonka
a) kapasiteetti on yli 20 patruunaa; tai
b) kapasiteetti on yli 10 patruunaa, jos kyse on pitkistä ampuma-aseista,
paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa 6 artiklan mukaisesti tai
hänelle on myönnetty lupa, joka on vahvistettu tai uudistettu taikka jota on
jatkettu 7 artiklan 4 a kohdan mukaisesti.”
Uusien kapasiteettirajat ylittävien lippaiden hankkiminen keskisytytteisiä itselataavia ampuma-aseita varten on eri asia, kuin ennen lain voimaantuloa hankittujen esineiden hallussapito.