Suomen Sotilas-lehdessä 19.4.2018 oli Juha Särestöniemen ansiokas artikkeli nimeltään ”Ampuma-asedirektiivin kansallinen täytäntöönpano etenee sammutetuin lyhdyin”. Otsikko on vallan osuva. Sisäministeriö ei ainakaan tule saamaan vuoden 2018 tiedonjulkistamispalkintoa radiohiljaisuuden vuoksi. Toisaalta, kysymyksessä on varsin kiusallinen paletti asioita, joissa on Suomen kannalta harvinaisen voimakkaasti etupuoli ja takapuoli. Ehkä pitäisi lainsäätäjääkin ymmärtää.

Toimittaja Särestöniemi esitti 14 kysymystä sisäministeriön johtavalle asiantuntijalle Johanna Puirolle. Kopioin Suomen Sotilas-lehdestä mielenkiintoisimmat tavallista metsästäjää tai urheiluampujaa koskettavat. Reserviläisten – joilla on esimerkiksi ressukivääri, vaikkapa kiinalainen AK – kannattaa perehtyä tarkemmin Suomen Sotilas-lehteen. Sen artikkeleita voi lukea ilmaiseksi netissä.

Lipasongelma

Olen kirjoittanut runsas vuosi sitten blogin, jossa kerroin ”lipasmiinasta”. Eli jos suurikapasiteettisen lippaan hallussapidosta tehtäisiin aselain rikkomus tai peräti rikos, niin silloinhan syntyisi riski henkilön aselupien menettämisestä. Näitä suurikapasiteettisia lippaita on tullut esimerkiksi deaktivoitujen Suomi-konepistoolien tai Emma-pikakiväärien myötä. Pääkaupunkiseudun toimijat ovat myyneet näitä kymmeniä tuhansia viime vuosina. Lisäksi ainakin yksi toimija on myynyt ”rynkyn muovilippaita” ihan suveniiriksi intin käyneille.

Suomen Sotilas-lehdessä kerrottiin, että ”osasta suuria lippaista on muokattu koriste-esineitä, esimerkiksi seinäkelloja”.

Johanna Puiron vastauksia

…toimittaja Juha Särestöniemen kysymyksiin:

4. Monissa Deko-aseissa (esim. Suomi KP) on lipas kiinnitettynä paikalleen, koska se on ollut koriste-esine. Miten tullaan menettelemään näiden osalta?
Vanhoja dekoja koskee grandfathering clause, uusien kohdalla lipaskin on dekottava.

5. Suuria lippaita on Suomessa kymmeniä-, jollei jopa satojatuhansia, sillä niitä on myyty mm. muistoesineinä, yms. Mitä tullaan tekemään näille lippaille?
Asia on pohdinnassa.

6. Osasta suuria lippaita ja muita aseenosia, jotka nyt muuttuvat luvanvaraisiksi, on muokattu koriste-esineitä (esim. kelloja rumpulippaista, pullonavaajia lukoista, yms). Mitä näille tullaan tekemään? Ja miten määritellään, että alkuperäinen käyttötarkoitus on muuttunut niin paljon, että sitä ei enää lasketa aseen osaksi?
Tämä edellyttää viranomaisilta tiedotusta, jotta muuttunut tilanne on kaikkien tiedossa.

7. Kohdan 6. Mainitut koriste-esineet saattavat johtaa tilanteeseen, jossa niiden omistaja ei tiennyt kyseessä olevan aseen osa (esim. rumpulippaasta rakennetussa kellossa saattaa olla vain maalatut numerot ja koneisto piilotettuna lippaan sisään, mutta koneisto poistamalla lipas on edelleen käyttökelpoinen). Miten tällaisia tapauksia on ajateltu tulkita?
Ks. vastaus kysymykseen 6.

8. Kohtien 5 ja 6 mukaiset esineet eivät aikaisemmin ole olleet minkäänlaisen säilytysmääräysten piirissä. Miten käsitellään tilanteita, joissa henkilö tietää omistavansa tällaisia, mutta on ne hukannut (eli saattaa löytää ne myöhemmin, tai olla löytämättä)?
Jos esineet löytyvät, kannattaa omistajan muistaa armovuosisäännöt ja toimittaa nämä esineet poliisille.

10. Direktiivin kansallinen sovittaminen on kestänyt varsin pitkään ja siitä on tiedotettu erittäin niukasti. Mikä on ollut vaikein asia (tai vaikeimmat asiat) direktiivin soveltamisessa?
Asedirektiivin täytäntöönpanossa olemme tehneet työtä löytääksemme tasapainoisen ratkaisun asedirektiivin A-luokkaan sijoitettujen ampuma-aseiden luvittamiselle asedirektiivin tarkoittamissa poikkeustapauksissa.

14. Millaisen viestin haluat kertoa aselain tuomista muutoksista huolestuneille kansalaisille, joita se koskee, tai jotka olettavat sen koskevan heitä itseään?
Seuraavaksi asedirektiiviä koskeva hallituksen esitys luonnos lähtee lausunnolle. Luonnos julkaistaan sisäministeriön internet-sivuilla ja samalla ilmoitetaan osoite, jonne jokainen voi lähettää näkemyksensä ja mielellään toki myös konkreettiset parannusehdotuksensa hallituksen esitysluonnoksesta. Lisäksi järjestämme sidosryhmille kuulemistilaisuuden, joten mahdolliset huolenaiheensa voi myös eri ampumaharrastusta edistävien yhdistystenkin kautta välittää hallituksen esityksen valmistelijoille. Vasta tämän lausuntokierroksen jälkeen hallituksen esitys viimeistellään ja viedään valtioneuvoston istunnon kautta eduskuntaan.

Suomen Sotilas-lehteä ja toimittaja Juha Särestöniemeä lainaten:

(lainaus alkaa) Vastausten perusteella luvassa on erikoinen muutos, erityisesti lippaiden osalta. Ajatuksena vaikuttaa olevan lippaiden kerääminen pois kansalaisilta. Onko tässä kuitenkin unohdettu perustuslain ja oikeusvaltion periaatteet omaisuuden suojaa kohtaan? Oikeusvaltiossa kansalaisen omaisuutta ei saa pelkästään ottaa pois, vaan se pitää lunastaa. Lippaiden lukumäärä huomioiden, kyseessä on hyvin merkittävä rahallinen summa, siinäkin tapauksessa, että yksittäisen lippaan korvaussumma olisi pieni. Lisäksi muokattujen aseenosien osalta, joista osa voi olla luokiteltavissa jopa taide-esineiksi, korvaus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Siksi on varsin erikoista, että asia on vasta pohdinnassa, kuten Johanna Puiro vastaa kysymykseen 5. Lakia säädettäessä pitäisi kuitenkin olla vaikuttavuusanalyysi olemassa. Vaikka eihän sitä direktiivinkään osaltakaan ehditty tekemään.

Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu vanhojen dekoaseiden osalta, joissa sovelletaan grandfathering clausea, eli vanhalla luvalla saa jatkaa entiseen malliin. Dekoaseita on hyvin erilaisilla luvilla, joita on myönnetty eri aikoina. Näistä kaikissa ei ole edes mainittu omistajaa, ja lisäksi osa vanhoista dekoaseista on vain poistettu aserekisteristä, koska se ei deaktivoinnin myötä ole enää ase. Tällaisten osalta grandfathering clause on vähintäänkin mielenkiintoinen, joita varmasti selvitellään Puiron mainitsemassa esitutkinnassa. Dekoaseiden tapauksessa kuitenkin tiedottaminen on varmasti toimivaa, sillä aika suurella varmuudella voidaan olettaa ihmisten tunnistavan dekoase sellaisen nähdessään. Kaikkien aseen osien osalta tilanne ei kuitenkaan ole lähellekään niin selvä. Tämän artikkelin kuvamateriaalista löytyy kuvia koriste-esineistä, jotka on tehty luvanvaraisiksi muuttuvista ampuma-aseen osista. On hyvä huomioida, että tällä hetkellä nämä eivät ole kiellettyjä tai luvanvaraisia, vaan enemmänkin koriste- tai käyttöesineitä. Moni tällaisista on sellainen esine, että asiaa tuntematon ei välttämättä edes ymmärrä kyseessä olevan luvanvarainen tai jopa kielletty esine. Kuitenkin tällaisen löytyessä yksilön hallusta voi joutua syytteeseen ampuma-aserikoksesta, tai ainakin siihen mainittuun esitutkintaan.

Ampuma-aserikos on kuitenkin vakava rikos ja siitä tuomion saadessaan, tai edes syyteprosessiin joutuessaan (joka voi olla jopa vuosien koettelemus) kansalaiselta takavarikoidaan kaikki ampuma-aseet, lisäksi hänen turvallisuusluokituksensa kokee dramaattisen muutoksen. Muun muassa turvallisuusalan ja ilmailualan ihmisillä saattaa olla edessä töiden päättyminen, vaikka tuomiota ei olisi edes julistettu. Lisäksi kansainvälistä liiketoimintaa tekevien on turha selittää, että tuomio tuli seinällä raksuttavasta lautaslippaasta tehdystä kellosta, koska sellaista pidetään täysin absurdina selityksenä.

Kuinka asiassa tulee käymään, siitä päättää eduskunta viime hetkillä ennen kesätaukoaan. Sisäministeriö kouluttaa jo poliiseja uuden aselain vaikutuksista, vaikka lakiesitys on sisäministeriön tiedotteen mukaan tulossa vasta viikolla 25, eli juuri ennen Juhannusta. Huhuja on kuitenkin liikkunut, että jotain tietoja saatettaisiin julkaista jo tänään (19.4.2018). Niiden huhujen todenperäisyys selvinnee pian. (lainaus päättyy)

No huh-huh. Olivatkohan Norja, Islanti ja Sveitsi viisaita kun eivät liittyneet EU:iin? Ja teinköhän minäkään viisaan päätöksen äänestäessäni liittymisen puolesta? Tietysti takana on hyvä ajattelu, mutta tuskin se ajattelu poistaa Pariisin terrori-iskuja. No, onhan EU:lla hyvätkin puolensa. Se jakaa pers’aukisille maanviljelijöille (kuten Björn Wahlroos ja Antti Herlin) tukiaisia.