Länsiväylä 18.10.2017 varoittelee suuresti kohonneesta riskistä hirvieläinkolareista Uudenmaan maakunnassa. ”Kauris tömähtää autoon viikoittain”, lehti otsikoi. 18.10. mennessä oli tapahtunut jo 150 hirvi-, peura- ja kauriskolaria. Vaarallisimpia väyliä ovat lehden mukaan ”säteittäiset valtatiet 1, 3 ja 4, eli Turunväylä, Hämeenlinnanväylä ja Lahdenväylä, joilla liikennettä on paljon ja ajonopeudet ovat suuria.” ”Riskipaikkoja ovat Turunväylän Ämmässuon paikkeilla, Vihdintien Lahnuksessa ja Kehä III:lta erkanevan Lapinkylän seudulla.” ”Kauris on levinnyt Kehä III:n sisäpuolelle ja niin on osittain tehnyt valkohäntäpeurakin.” ”Kauris tulee auton eteen kuin tikkanuoli. Siinä ei ehdi tehdä mitään”, kirjoittaa Länsiväylä. Siteerattuina ovat rhy:n toiminnanohjaajat Vantaan Martti Palokas sekä Espoo-Kauniaisten Fredrik Eklundh.

Hirvi teillä on liikenneturvallisuusriski! Kuva: Wikimedia Commons

Puoli kaupunkia-lehti kertoo myös, että ”hirvikolarien määrä on jälleen lähtenyt lievään nousuun vuoden 2012 jälkeen.”

Pk-seudun alueella on runsaasti hirvieläimiä, mutta myös runsaasti asutusta. Tämän ja takavaaran vuoksi metsästys on rajallista verrattuna erämaa-Suomeen. Siitäkin huolimatta, kaatolupia on myönnetty lisääntyneesti Uudenmaan maakuntaan tälle vuodelle: 2.484 hirvelle ja 6.652 peuralle ja kauriille. Koko maahan on myönnetty 404 poikkeuslupaa ilvekselle, eli ilveskantakin on lisääntynyt. Ilves on harvemmin osapuoli eläinkolareissa.

Tyttäreni asuu Kirkkonummen Masalassa. Hänellä on koiria joita pitää ulkoiluttaa metsissä. Hän on törmännyt useasti sekä hirviin, peuroihin että kauriisiin. Seudun eläinkanta vaikuttaa teihin VT 1 (Turunväylä), KT 51 (Jorvaksentie) ja ennen kaikkea Sundsbergintiehen, joka yhdistää KT 51:n ja KT 50:n (Kehä III:n). Kaikilla näillä on vilkas liikenne. Sundsbergintie on kuitenkin peuravaarallisin, sillä metsä ulottuu aivan tien reunoihin. Espoosta mainittakoon Finnoontie Söderskogin kartanon maiden kohdalla. Olen itse nähnyt täällä hirviä tiellä.

Kannattaa myös muistaa, että hirvieläin ei väistä mitään. Kun se on päättänyt ylittää tien, se myös päätöksensä pitää. Ei siis missään nimessä pidä yrittää ajaa ylittävän eläimen etupuolelle, vaan kiertää takakautta. Kauriin ja peuran tapauksissa tämä on akateemista, sillä tavan ihmisen reaktioaika ei riitä tekemään mitään päätöstä. ”Kauris tulee auton eteen kuin tikkanuoli.”

Poro on oma juttunsa. Se on Lapin kielellä pösilö. Se vain nuoleskelee suolaa keskellä tietä. Ei väistä mitään, ei välitä mistään mitään, eikä toisaalta kyllä rupea säntäilekään niin kuin villimmät lajikumppaninsa.

Suomen vaarallisin eläin on hirvi

…otsikoi Tiede-lehden toimittaja Marko Hamilo Tiede-lehden numerossa 9/2011. Vv. 2000-2009 hirvikolareissa kuoli 76 ihmistä, peurakolareissa kaksi. V. 2010 törmättiin hirveen 1.302 kertaa, peuraan tai kauriiseen 2.732 kertaa, poroon 3.749 kertaa.

Liikenneturvan mukaan hirvionnettomuuksissa kuoli vv. 1993-2015 yhteensä 127 ihmistä. Pahin vuosi oli 2005, 12 kuolonuhria. Ei ole viisasta dissata tätä mahdollista ongelmaa.

Hirven vaarallisuus on sen massa, joka voi olla 200-700 kiloa. Valkohäntäpeura on 35-70 kg, metsäkauris 15-35 kg, metsäpeura 60-250 kg, poro 60-100 kg. Tyypillisesti kauris-, peura ja porokolareissa syntyy kuollut eläin, mutta ihmisen kannalta vain peltiruttua. Toki sekin on kallista ja poro-onnettomuuksista tulee paperisotaa. Poroja on Lapissa jopa 200.000, joka kannattaa muistaa kun siellä päin ajelee. Poronhoitoalueet alkavat Simosta, Ranualta ja Kuusamosta.

Metsäkauriita arvioidaan olevan mantereella 20.000 ja lisäksi Ahvenanmaalla 10.000. Metsäpeuroja on vain tuhatkunta. Valkohäntäpeuroja on noin 70.000 ja hirviä runsaat 80.000 yksilöä. Kaikki luvut ovat tietysti arvioita, mutta perustuvat johonkin, esim. kolmiolaskentaan.

Hirvieläinonnettomuuksien suurin riskiaika on syys-loka-marraskuu. Ja kellonajallisesti auringonnousu ja auringonlasku, ja niissä +/- 1 tuntia molemmissa päissä.

Hirvi on iso eläin. Kuva: Wikimedia Commons

”Haluatko ampua niin kuin James Bond tai Al Capone?”

Tällaista raflaavaa otsikkoa esittelee reklaamisivusto ”Kaikki Viron syksyyn”, jota voi lukea mm. Helsingin Uutisissa. Asialla on Tactical Shooting-ampumarata osoitteessa Nölva 9, Tallinna. Paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Reisisadamasta, Lennusadam-museosta ja Kalamajasta länteen, Paljassaaren lahden juurella.

– Ampumaradallemme voi tulla ampumaan ilman aseenkatolupaa tai aikaisempaa ampumakokemusta. Riittää, että haluat kokeilla ampumista tai sitä, miltä erilaisilla aseilla ampuminen tuntuu. Kokeneet opettajamme opettavat sinua ja neuvovat vieressä koko ajan, kertoo Martin Bahovksi ampumakeskuksesta ja Tactical Shooting-ampumaradalta. Edellytys on, että tulija on selvin päin. Ei siis passaa vetää pakkasnestettä laivamatkalla.

Mikäs siinä ettei voisi Tallinnassa käydä ampumassa. Hinnat alkaen 50 euroa. Mutta muistettakoon, että Suomessakin voi käydä kokeilemassa ammunnan jännitystä, ilman asetta ja aselupaa. Paikkoja pk-seudulla ovat esimerkiksi West Shooters ja Osuva Tähtitorninmäellä sekä Albertinkadulla, ja Ruutisavu Vantaalla.

Myös ”provinssissa” on paikkoja, joista esimerkkinä Armoria Training Center Jyväskylän kieppeillä. Ja tietysti on mainittava Suomen ainoa Shooting Cinema Lappeenrannassa, Sako Shooting Center. Tästä enemmän blogissani.

Antaa paukkua vaan. Kaikki ammunnasta kiinnostuneet eivät kuitenkaan ole dorkia kuten Las Vegasin sekopää ja psykopaatti.