Kävin Tallinnassa. Sataman lähellä olevissa lihakaupoissa tyrkytettiin maistiaisia. Huomattavan paljon oli tarjolla villisikaa. Seuraavana päivänä oli Ilta-Sanomissa juttu, missä tamperelainen opettaja oli ikuistanut neljän possun pesueen juoksevan tien poikki Teiskossa. Siitä taas tuli mieleen SML:n hieno jäsenlehti Jahti, numero 2-2015 ja siinä Juha K. Kairikon juttu ”Haluttu riistalisä ja nelijalkainen ongelma”.

sik-aloitus-jahti

Kun Ilta-Sanomien jutussa puhuttiin harvinaisesta näystä, että Suomessako villisikoja? niin googlasin hieman. Äskettäisiä lehtien lööppejä: ”Henkilöautoilija törmäsi 80 kilon villisikaan Vantaalla.” ”Lasse törmäsi moottoritiellä villisikaan.” ”Ulkoilija säikähti Helsingissä – valtava villisika rymisteli vastaan.” ”Villisika murjoi auton hinauskuntoon.” ”150 villisikaa karkasi tarhasta Kalajoella – varoitus valtatie 8:lla liikkujille.” ”Villisika oli tullut ruokailemaan Ulvilassa valtatie 11:n varrella olevalle riistapellolle.” ”Villisikojen lauma aiheuttaa tuhoa Iisalmessa.” ”Villisika töhötti pihaan Askolassa kesken juhlavalmistelujen.” ”Haavoittunut villisika liikkuu Iisalmessa – älä lähesty.”

Jahti-lehti 5-2016: ”Villisikainvaasio jatkuu itärajalla. Villisika on kovaa vauhtia nousemassa ehkä jopa merkittävämmäksi riistaeläimeksi niin hyvässä kuin pahassa.”

Villisika (sus scrofa)

Eivätköhän nuo lööpit todista että villisika on jo Suomessa. Ja tukevasti. Latinalaisen nimen linkistä löytyy faktaa eläimestä. Yllä mainitussa Juha Kairikon artikkelissa eläinkannaksi arvioitiin 1000-1300. MTV3:n uutisen mukaan (25.2.2016) Suomen villisikapopulaatio on 1500. Samassa uutisessa kerrottiin, että porsaatonta villisikaa saa tuosta päivämäärästä lähtien metsästää läpi vuoden. Eräs motiivi villisian henkipatoksi julistamisessa on afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen rajoittaminen. Rutto on levinnyt jo Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Näissä maissa on todettu tartuntoja sekä kotisioissa että villisioissa. Sikarutto ei tartu ihmisiin mutta voi tarttua kotisikoihin uhaten tätä elinkeinoa.

Lisää lievennyksiä villisian metsästykseen. Perinteisesti keinovalon käyttö on ollut Suomessa metsästyksessä kiellettyä. Mutta kesäkuusta 2016 lähtien sallittiin kiinteän valon käyttö villisian metsästyksessä. Siis valon täytyy olla luonteeltaan pysyvää. Suositellaan, että kiinteä valo asennetaan ruokintakatoksen päälle tai metsästystorniin. Toisaalta luonnonvaraisten villisikojen ruokinta on ollut kiellettyä jo pari vuotta. Valo kannattaa suunnata alaspäin ja valon vihreä väri on todettu tarkoitukseen parhaaksi. Myös supikoiraa saa ampua valoilta.

1.9.2016 täsmennettiin villisian metsästyksen ase- ja patruunavaatimuksia. Luotipatruunoita käytettäessä villisian vaatimukset ovat samat kuin hirven ja karhun metsästyksessäkin. Eli metsästysasetuksen 16 a § (1.9.2016/759) mukaan:

– Luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2.700 joulea tai luodin painon on ollessa 10 grammaa tai enemmän osumaenergia on vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 2.000 joulea. Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenemaan suunniteltua luotia.

Eli mikä käy hirvelle käy myös villisialle. Sillä poikkeuksella, että villisikaa saa metsästää myös haulikon täyteisellä. Tämän patruunan teholle ei metsästysasetus aseta mitään vaatimuksia tai kriteerejä. Se on kummallista. Eikä ampumakoekaan ei ole pakollinen.

”Haluttu riistalisä ja nelijalkainen ongelma”

Väliotsikko on kupattu suoraan Juha Kairikolta. Se kiteyttää kaiken. Villisika on haasteellisempi metsästettävä kuin pupujussi. Villisika on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen, mikä lisää haasteita. Villisikaa on pidetty syötävänä riistaeläimenä, monen mielestä herkullisenakin. Tältä osin innokkaille metsästäjille riittää motivaatiota, varsinkin nyt kun metsästyskautta on avarrettu.

sik-villisika

Ongelma syntyy muille kuin metsästäjille. Juurikaspeltojen omistajat ovat vaaravyöhykkeessä. Villisika kaivaa ravintonsa esiin kärsällään. Pehmeä juurikaspelto (peruna, porkkana, lanttu, punajuuri) on iisi nakki villisialle verrattuna metsään.

Pienehkökin lauma voi tuhota yhdessä yössä suurehkon juurikaspellon. Esimerkiksi perunapeltojen penkit ovat villisikojen vierailtua kuin nostokoneen jäljiltä, kirjoittaa Juha Kairikko Jahti-lehdessä.

Kävin 1988 Cotulla, Teksasissa – aivan Meksikon rajalla – metsästämässä javelinaa (suomeksi pekari), joka on villisian pikkuveli. Kirjoitin reissusta ERÄ-lehteen muististani vetäisten tähän tapaan:

– Metsä oli sen näköinen kuin Hullu-Jussin kuljettaja olisi joutunut mielenhäiriöön.

Ja kyseesä oli autio metsä, missä maa on vuosisatoja pakkaantunut ja tiivistynyt. Voi ajatella, kuinka helppo kohde myöhennetty, istutettu juurespenkki on villisialle.

Onko villisian syöminen turvallista?

Villisian syöminen Tallinasta vakuumipakkauksessa ostettuna tai Riipisen Riistaherkun tai Villisikafarmi Peltosen säilykepurkista nautittuna on nykytiedon mukaan turvallista. Trikiini on siassa ja karhussa elävä ihmiselle vaarallinen loinen. Lihan kuumentaminen yli +70°C lämpötilaan tai pakastaminen alle -18°C pakkaseen yli kuukauden ajaksi tappaa wikipedian mukaan trikiinit.

Toisaalta sikaruton pelko on saanut mm. Tallink-Siljan poistamaan villisikasäilykkeet hyllyistään.

Liikenneongelma

Kun villisikoja ja liikennettä rupeaa olemaan liian paljon samassa paikassa, siitä seuraa ongelma. Olen tehnyt aiheesta blogin 2012, jonka näet tästä. Suosittelen autoilijoita katsomaan ainakin dramaattisen (lavastetun) onnettomuuskuvan. Saksa on tällä osastolla ainutlaatuinen Euroopassa. Maailman nopeimmat autobahnet (valtaosin ei nopeusrajoitusta), maailman nopeimmat muskeliautot (400-600 hv), Euroopan suurin autopopulaatio (yli 60 miljoonaa), tukeva villisikakanta (2,5 miljoonaa)… Tästä tulee vaarallinen cocktail.

Saksa on uniikki Saksa, mutta ainekset tilanteen kehittymiseen ovat Suomessakin. Toistaiseksi Suomen ongelmina ovat olleet hirvet ja peurat, pohjoisessa porot. Ruotsissa arvioidan jo olevan 200.000 villisikaa. Se on potentiaalinen uhka liikenteelle. Nyt tarvitaan metsästäjiä.

Metsästyksen harjoittelua

Jos joku haluaa harjoitella juoksevan villisian ampumista, en voi ajatella Suomessa parempaa paikkaa kuin Sako Shooting Center Lappeenrannassa. Täällä on Suomen ainoa Shooting Cinema (käännös on vielä hakusessa). Täällä saat possuperheen juoksemaan tien yli ja voit ampua niitä oikealla aseella (omallakin). Simulaatio osoittaa, miten nopeita näennäisen kömpelöt eläimet todellisuudessa ovat. Hirvi jää kakkoseksi.

Suomen ensimmäinen ja ainoa Shooting Cinema sijaitsee Lappeenrannassa lentokentän lähellä. Nimi Sako Shooting Center kertoo, että täällä voi myös tutustua Sakon aseisiin ja patruunoihin. Kuva: Pekka Suuronen

Suomen ensimmäinen ja ainoa Shooting Cinema sijaitsee Lappeenrannassa lentokentän lähellä. Nimi Sako Shooting Center kertoo, että täällä voi myös tutustua Sakon aseisiin ja patruunoihin. Kuva: Pekka Suuronen

P.S. 28.12.2016: Artikkeliin on lisätty tietoa.