Tunnettu amerikkalainen luodinvalmistaja Sierra Bullets on lähettänyt tietoiskun ”Does Temperature Affect Point of Impact” eli vaikuttaako lämpötila osumakeskeispisteeseen. Useimmat meistä vastaavat tähän, että ”totta kai se vaikuttaa”. Mutta harva on sitä tutkinut. Nyt Sierra on tehnyt pienimuotoisen kokeen, jonka tulokset näkyvät kuvassa.
Sierran kokeessa kuumennettiin patruunoita lampun alla sekä jäähdytettiin niitä pakastearkussa. Patruunoiden lämpötila mitattiin infrapunamittarilla. Kyseessä ei ollut siis koe ulkoilman lämpötilan vaikutuksesta vaan patruunoiden lämmön. Tuulettoman maanalaisen ampumaradan sekä aseen lämpötilat olivat vakiot 70°F (+21°C). Kokeessa käytetty kaliiperi oli 308 Win. Luoti oli 175 grs (11,34 g) Sierra Match King. Kokeen suoritti ja jutun kirjoitti Tommy Todd, Sierran ballistikko. Hän otti luodit suoraan tuotantolinjalta ja latasi ne käsilatauslaitteella. Hylsyn, ruudin tai nallin merkkiä ei kerrottu, mainittiinpa vain että tällä latauksella päästiin parhaaseen tarkkuuteen. Ampumamatka oli 200 jaardia (183 m). Ammuttiin 10 laukauksen kasoja jousitetusta penkistä eli ase sai rekyloida normaalisti. Piippu oli raskas (halkaisija 34,3 mm) koepiippu.
Tulokset tulkattuna suomeksi
Huoneenlämpötilassa (70°F/+21°C) olevat patruunat lähtivät 2500 fps (762 m/s) ja printtasivat 26,4 mm kasan. Pakastetut (25,5°F/-4°C) patruunat lähtivät 2451 fps (747 m/s). Kasan koko oli 29,2 mm. Kuumenneet patruunat (130,5°F/+55°C) näyttivät numeroita 2596 fps (791 m/s) ja 22,0 mm. Kuumennetuissa patruunoissa ei näkynyt ylipaineen merkkejä, eli näillä komponenteilla kuumuuskaan ei näyttänyt tekevän patruunoista vaarallisen ”hottiksia”. Painearvoja Sierra ei ilmoittanut.
Kun huoneenlämpötilaiset patruunat otetaan referenssiviivaksi, jäähdytetyt patruunat kävivät suunnilleen samalle viivalle, mutta kuumennetut patruunat kävivät alle. Valitettavasti Sierra ei antanut asteikkoa, kuinka paljon alle. Kuumennetut patruunat printtasivat tiukemman kasan kuin normaalilämpöiset tai kylmät. Tämä on vastoin yleistä ajattelumallia. Niinpä testin tulos kirvoitti pitkän liudan kommentteja. Voit lukea niitä (englanniksi) tästä. Useimmat keskustelijat viittaavat piipun värähtelystä johtuviin ilmiöihin.
Omasta mielestäni olisi ollut relevantimpaa saattaa sekä aseet, patruunat että ympäröivä ilma (ja vaikka ampujakin!) tiettyyn lämpötilaan. Tämä olisi ollut metsästäjälle kiinnostavampaa, mutta tuulettomat 200 jaardin radat ovat maailmassa harvemmassa. Lapuan Arizonan testikeskuksessa (Mesa) tällainen olisi löytynyt ja sieltä löytyisi helposti +45-50°C mutta ei millään opilla pakkaslukemia.
Muuttujia piisaa
Ballistiikkaan perehtyneet tietävät, että lämpötila (ilma, ase, patruunat) on vain yksi muuttuja, joskin melko tärkeä. Ilmanpaine ja kosteus vaikuttavat myös. Tuuli vaikuttaa eniten. Tämän merkityksellisyyteen taas vaikuttavat tuulen nopeus ja suunta, luodin muoto, B.C. eli ballistinen kerroin, paino, painopiste ja nopeus. Lopputulokseen vaikuttaa eniten ampumamatka. Matkan pidentyessä kaikki tekijät vaikuttavat kasan kokoon suoraan verrannollisesti. Eli 500 m matkalta sadan metrin 20 mm kasa leviää 100 millimetriin. Metsästystilanteessa tulee vielä muuttuja, ammutaanko vaakasuorasta tasosta kulmassa ylös- tai alaspäin.
Kuten tiedetään, rihlatussa luotiaseessa luoti saatetaan pyörivään liikkeeseen, jolla sitä pyritään hyrrävoimalla stabiloimaan. Pyörimisnopeus (ja sitä kautta luotia repivät keskipakoisvoimat) ovat huikeat. Jos luoti on niin sanotusti yli- tai alistabiloitunut, se vaappuu eli viipottaa lentäessään joko peräpuolesta tai kärkipäästään. Oikein pahasti epästabiloitunut luoti tulee maaliin kyljittäin. Puhutaan avaimenreikäilmiöstä (keyhole effect).
Berger Bullets nauttii kovaa mainetta tarkkuusampujien keskuudessa. Berger on tehnyt videon, joka kertoo havainnollisesti, miten luodin lento ei ole lainkaan sellaista suoraa viivaa, mitä jotkut ajattelevat sen olevan. Näet videon tästä. Enää ei kannata sanoa, että ”lentää suoraan kuin luoti”. Kun luoti lentää kaarta niin kuin tynnyrin sisäpuolella, paitsi ettei edes symmetrisesti, ja mahdollisesti vielä viipottaa mennessään!
Bergeriltä tulee lisäksi sellainen suomalaiselle hirvestäjälle harmittava tieto, että luodin tarkkuus paranee (eli luoti stabiloituu) noin 200 metrin lennon jälkeen. Yhden MOA:n patruunasta tuleekin pidemmillä matkoilla vaikkapa ½ MOA:n patruuna. Sen sijaan on yleistä tietoa, että milloin tahansa luoti käväisee transsoonisella alueella (eli ylittää tai alittaa äänen nopeuden), se on luodin tarkkuudelle myrkkyä. Eli pitkän matkan metsästyksessä on katsottava, että luodin nopeus pysyy suunnitellulla ampumamatkalla ylisoonisena (yli äänen nopeuden), noin 330 m/s. Esimerkiksi Sakon 308 Win. 11,7 g Arrowhead II-luodilla pystyy Sakon ballistiikkalaskurin mukaan 460 m/s-nopeuteen vielä 600 metrissä. Joten no hätä tuossa kaliiperissa. Jostain 300 Win. Magista puhumattakaan.
Käsitteiden viidakko
Kun oikein pahasti uppoudutaan ulkoballistiikkaan (ja ampumamatkat pitenevät), tulee esille kaikenlaisia käsitteitä kuten hyrrävoima, hyrräpoikkeama, prekessio, nutaatio, Magnus-efekti, Poisson-efekti ja Eötvös-efekti. Tavallisen metsästäjän ei kannata vaivautua. Sitä paitsi, näihin voi vaikuttaa vain itselataaja. Tehdaspatruunoilla metsästäjän sen sijaan kannattaa paneutua patruunoiden valintaan.
Ensin valitaan riistalle sopiva luoti. Esim. hirviluodeissa on paljon mielikuvia, kokemuksia ja naapurin Erkin testimoniaaleja. Kun on valittu sopiva luoti, olisi hyvä satsata ainakin rasialliseen (20 kpl) paria tai kolmea brändiä. Sitten koeampumaan niitä penkkituelta ja mahdollisimman häiriöttömissä olosuhteissa. Luodinnopeusmittari kertoisi, kuinka tasalaatuisia patruunat ovat, mutta se ei ole välttämätön tarvike. Hirvestäjän, joka ampuu pääosin sataan metriin, ei tarvitse miettiä vaikkapa Coriolis-ilmiötä, joka vääntää luodille pyörimisliikettä myötäpäivään.
Lapualla on useita suurriistan metsästykseen sopivia kaliipereita ja patruunoita. Kuvassa 30-06 Mega. Kuva: Lapua
Tärkeintä on, että tähtäimet tulevat kohdistettua hollilleen ennen metsästyskautta. Ja sitä ennen tarkastetaan tähtäinjalustan ja tukkiruuvien tiukkuus.
Sako 9,3 x 66 on suomalainen, Sakon kehittämä suurriistakaliiperi, vaikkapa hirvestykseen. Tunnetaan myös nimellä 370 Sako Mag. Kuva: Sako
