Helsingin Sanomissa oli 22.8.2016 uutinen, jossa analysoitiin maailman asepopulaatiota v. 2007. HS:n mukaan Yhdysvalloissa oli silloin 89 asetta per 100 asukasta. Samaan aikaan numerot olivat Sveitsissä 46 asetta/100 henkeä, Suomessa 45, Kyproksella 36, Ruotsissa 32 ja Kanadassa 31.

Kuva: Wikipedia Commons / Edward / Houston Gun Show

Kuva: Wikipedia Commons / Edward / Houston Gun Show

Useat tahot, mm. Suomen sisäministeriö, ovat kyseenalaistaneet tämän sveitsiläisen Small Arms Surveyn numerot. Olen takavuosien blogissani torpannut yhtä lailla tämän ”puolueettoman” sveitsiläisen instanssin numeroita. Hesarikin kiirehti korjaamaan nettisivuillaan Suomen numeroksi 45 > 32.

HS:n sivulaatikossa on mielenkiintoisia numeroita. Sen mukaan koko maailmassa olisi 650 miljoonaa yksityisasetta. EU:n alueella aseita olisi 80 miljoonaa. Yhdysvalloissa olisi 300 miljoonaa. Voin ottaa kantaa vain USA:n ja Suomen asepopulaatioon. Pari vuotta sitten NSSF arvioi USA:n ”yksityisaseiden” määräksi 290 miljoonaa. Näin HS:n arvio 300 miljoonaa tuntuu oikealta. Viimeisten neljän vuoden aikana USA:ssa on ollut mieletön aseiden hamstrausaalto. Pelätään ilmeisesti aselakien kiristämistä. Republikaanit ja eritoten Boston Tea Party-liike ovat ruokkineet tätä mielialaa. Kun USA:ssa on tällä kirjoittamalla 321,4 miljoonaa asukasta, tulee siitä 93 asetta per 100 henkeä. Todellisuudessa luku lienee suurempi. N.s. gun show’ssa aseet vaihtavat omistajaa ilman minkään sortin kirjanpitoa. Ainoa tarvittava henkkari on greenback dollar, tarkemmin sanoen tarpeeksi niitä.

Suomessa tiedetään tarkemmin

Suomen asepopulaatio on viimeisimmän Poliisihallituksen ilmoituksen mukaan tilkan alle 1,5 miljoonaa. Suomen väkiluku on virallisen tiedon mukaan 5,472 miljoonaa. Tästä saadaan Elon laskuopin mukaan 27 asetta per 100 ihmistä. Sveitsiläisen raportin mukaan luku olisi 45 (tai 34), joten sen verran tuon sveitsiläisen raportin tarkkuudesta! Aivan ihmeellisesti se kuitenkin elää aina omaa elämäänsä.

Suomen asemäärä vähenee hiljalleen. Asekaupat raportoivat 40 % bisneksen hiipumisesta. Aseet eivät ole nyt pop. Uusia metsästäjiä tulee hiljakseen ja tietysti ase on metsästäjälle välttämätön työkalu. Toinen asealan kannalta huolestuttava trendi on urheiluammunnan hiipuminen. Menestys Riossa olisi voinut olla piristysruiske esim. haulikkolajeihin, mutta niin ei käynyt. Toki Satu Mäkelä-Nummelan 10. sija trapissa on kunnioitettava saavutus. Vesa Törnroos putosi jo trapin karsinnoissa tuloksella 116/125. Tulos ei ole lainkaan huono, mutta kun maailman taso on niin kova kuin se on… Luotiaseilla ampujia ei Suomesta Rioon lähetettykään. Ei ruuti- eikä ilma-.

Ampumaradat deekiksellä

Miksei Suomessa sitten osata ampua? Mitäpä jos ei ole ampumaratojakaan? YLE Uutiset 19.8.2016: ”Yli tuhat ampumarataa on suljettu – Harrastajille ja metsästäjille tilanne paikoin katastrofaalinen”
”Metsästäjien on paikoin vaikea herkistellä liipasinsormea ennen jahtikautta. Ampumaradat ovat karanneet etenkin monien nuorten metsästäjien ulottumattomiin.”

Vuonna 2015 uusia metsästäjiä tuli eniten Uudeltamaalta, 1270. Seuraavaksi eniten tuli Oulun maakunnasta, 829 kpl. Kolmanneksi eniten Lapin maakunnasta, 662 kpl. Kuitenkin tilanne on paradoksaalisesti sellainen, että Uudellamaalla ampumaratatilanne on huonoin.

Suomen Riistakeskuksen apulaisjohtaja Jari Pigg: ”Nuorilla ei ole enää aitan seinää ammuttavaksi, eikä lähipiiristä välttämättä löydy metsästyksen harrastajia. Harjoitusmahdollisuudet ovat vähentyneet niillä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Eniten uusia metsästäjiä leivotaan Helsingin riistanhoitoyhdistyksessä. Tutkinnon läpäisee vuosittain 550 metsälle mielivää. Ratoja metsästysammunnan harjoitteluun ei kuitenkaan ole.”

Nuorille ylivoimainen kynnys?

Juttu jatkuu kertoen nuoren ampujan tuskasta päästä Helsingistä Sipoon ampumaradalle. ”Jesse Myers oli hankalan paikan edessä kun hän pohti, että miten matka Helsingin keskustasta Sipoon Savijärvelle taittuisi.”

– Mulla ei ole autoakaan. Katsoin ensin julkisilla, että pääsenkö tänne, mutta onneksi kaveri haki minut. Puoli tuntia, tunti Helsingistä on aika maksimi, muuten ei enää jaksa lähteä.
– Kyllä tämä siinä rajoilla alkaa olla, , komppaa Jesselle kyydin tarjonnut Lassi Luomala.

”Jos rata olisi lähempänä, miehet kävisivät harjoittelemassa muulloinkin kuin vain sorsastuskauden alla. Nyt oli tarkoitus verestää taitoja, jotta saalis ei tällä kertaa jäisi saamatta.”

Minulla on auto. Sillä matka Espoosta SSG:n radalle on pituudeltaan 59 km pk-seudun poikittaisliikenteessä – joka nyt on täyttä tuskaa kehäteiden mittavien remonttien takia. Matka kestää 1h 15′ – 1h 30′ suuntaansa.

Aseenomistajien ja metsästäjien tulisi mielestäni allekirjoittaa kansalaisaloite.

Kansalaisaloite ampumaratojen puolesta

”Pelasta Suomen ampumaradat”-niminen kansalaisaloite on postattu 18.6.2016. Aloitteen tekijä tulee Muhokselta ja on nimeltään Asko Lampinen. Varaedustaja tulee Hailuodosta. Aloitteen sisällön voit nähdä tästä.

On fakta, että me metsästäjät ja urheiluampujat olemme valitettavan yksin oikeuksiamme puolustamassa. Suomessa on 650.000 aseenomistajaa, mutta joukko on – kumma kyllä – erittäin flegmaattista. Arkadianmäelläkään ei ystäviä liiemmälti ole. Merkittävänä poikkeuksena edustaja Reijo Hongisto (PS, Vaasan vaalipiiri).

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa Suomen äänioikeutettu kansalainen asuinpaikasta riippumatta. Se vaatiin vahvan tunnisteen eli esimerkiksi pankkitunnukset. Aloitteen allekirjoittaminen ei kestä kauan. Minulta meni hommaan pari minuuttia.

Kansalaisaloite Malmin lentokentän säilyttämisestä

Kun ollaan aloiteosastolla ja pankkitunnukset ovat esillä, niin puhutaan vielä Malmin lentokentästä. Kyseessä on Suomen vanhin toimiva lentokenttä ja -asema. Se aloitti toimintansa jo 1936, vaikka vihkiäiset pidettiinkin vasta 1938. Kuuluisa pyöreä terminaali edustaa aikansa funkkistyyliä. Suunnittelijat olivat arkkitehdit Dag Englund, Onni Ermala ja Vera Rosendal. Suomen Museovirasto on luokitellut lentoaseman valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. World Monuments Fund on luokitellut Malmin sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen joukkoon. Modernin arkkitehtuurin merkittäviä kohteita kartoittava ja säilyttävä kansainvälinen DoCoMoMo on ottanut Malmin suojelukohteekseen. Kulttuuriperintöorganisaatio Europa Nostra on valinnut Malmin seitsemän uhanalaisemman kohteen joukkoon. Organisaatio ehdottaa sitä UNESCO:n suojelukohteeksi.

Mutta mitä tekee Helsingin kaupunki? Haluaa rakentaa toimivan lentoaseman paikalle 25.000 asukkaan kivikylän. Vaikka samaan aikaan Helsinki on nielaissut (jotkut sanovat ryöstänyt) 3.000 hehtaarin alueen Sipoolta v. 2009. Se makaa melko lailla autiona.

Lensin itse Malmilta 1970-luvulla. Silloin Malmin operaatioiden määrä (nousut ja laskut) olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Helsinki-Vantaalla. Malmi oli silloin Suomen ylivoimaisesti vilkkain lentokenttä.

Jos olet sitä mieltä, että Malmi pitäisi säilyttää toimivana muistomerkkina, allekirjoita kansalaisaloite LEX MALMI. Voit tehdä sen tästä. Siinä on tällä kirjoittamalla 22.252 allekirjoitusta (päivitys, nyt 32.691!). Tarvitaan vielä 30.000 (päivitys, 18.000) lisää, jotta aloite pääsee eduskuntakäsittelyyn. Prosessi on sama kuin ampumarata-aloitteessakin. Aloite on käynnistettyu 10.8.2016, joten allekirjoituksia on kertynyt ripeään tahtiin. Vireillepanijat ovat Kim Korkkula Rovaniemeltä, Mikko Saarisalo Kirkkonummelta ja Juha Krapinoja Helsingistä. Kyseesä ei ole siis pelkästään pk-seudun asia.

Järjestö MLY (Malmin Lentokentän Ystävät ry) on kerännyt kansalaisaddressin, jossa on jo yli 70.000 allekirjoittajaa. Nämä allekirjoittajat ovat ilmaisseet halunsa lentokentän säilyttämiseksi. Sinäkin voit allekirjoittaa asuinpaikasta riippumatta.

Kuva: Wikipedia Commons / Sky-Foto Molier / Helsingin kaupunginmuseo

Kuva: Wikipedia Commons / Sky-Foto Molier / Helsingin kaupunginmuseo