Nuori lukija lähestyi toimitusta kirjeellä. Hän ajatteli aloittaa metsästyksen M/39 Ukko-Pekalla tai muulla vastaavalla halvalla 7,62 x 53R-patruunaa ampuvalla kiväärillä.

Legendaarinen otilaskivääri M39 "Ukko-Pekka", Mosin-Nagantin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.  Valmistajina mm. VKT, Sako ja asevarikot. Kuva: Mosin-Nagant,net/Vic Thomas

Legendaarinen sotilaskivääri M39 ”Ukko-Pekka”, Mosin-Nagantin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Valmistajina mm. VKT, Sako ja asevarikot. Kuva: Mosin-Nagant.net/Vic Thomas.

Vastasin hänelle privana seuraavasti: ”Ukko-Pekka M39 alkuperäiskunnossa on totaalisen epäkäytännöllinen metsästykseen. Unohda koko juttu! Liian raskas, liian pitkä piippu.”

”Mosin-Nagant 1891-kivääristä ja sen johdannaisista ’sportteerattuja’ aseita on saatavilla pilvin pimein. Jos menet POHA:n asehuutokauppaan niin saat satavarmasti minimihuudolla eli 50 eurolla aseen. Kunto täysi arvoitus.”

Nykynuoret eivät taida tietää Ukko-Pekasta muuta kuin kovan maineen. Minä saatan olla v. 1964 varusmiespalvelukseen astuneena eräs viimeisimmistä ikäluokista, jolla oli ”oma” Ukko-Pekka. Se oli hieno ase ampua ampumamerkkiä (ja ensimmäistä iltalomaa!), mutta ei sitten niin kiva kanniskella. Vielä tuon jälkeen Ukko-Pekkoja, Pystykorvia ja vanhempiakin malleja on käytetty sotaväen raahaus- ja äkseerauskäytössä, jopa alkuperäisiä ja tosi pitkiä M1891 Mosin-Naganteja.

Metsästys & Kalastus-lehden mietteitä

Erän sisarlehdessä M & K elokuu 2015 oli toimituspäällikkö Jussi Soikkasen artikkeli ”Millä hirvi kaadetaan?” Metsästys & Kalastus on järjestänyt jo kymmenen vuoden ajan kilpailun ”Hirvien 10-kerho”. Tätä kautta lehti on saanut arvokasta tietoa aseista, patruunoista ja tähtäimistä. Jussi Soikkanen hyödynsi tätä tilastotietoa jutussaan. Poimin muutamia kohtia lainauksina.

– ”Hirvet kaadetaan Suomessa liki aina pulttilukkoisella kiväärillä. Vain yksi tai kaksi kymmenestä hirvestä kaadetaan jonkin muun tyyppisellä kiväärillä.” – ”Pulttilukkoisen suurriistakiväärin rakenne on pysynyt periaatteiltaan samana reilun sadan vuoden ajan. Käteensä voi ottaa vaikka 98-mallin Mauserin ja mennä hirvimetsälle.” – ”Hirvikivääreistä kotimaista valmistetta oli v. 2004 yli 80 %. Viisi vuotta myöhemmin luku oli 77 %. Viime vuonna määrä oli 75 %.” – ”Sotapyssyistä muunnellut hirviaseet ovat pääosin kotimaista valmistetta, eikä niiden määrä juuri liikuta prosentteja suuntaan tai toiseen.” – ”Tikka on Suomen suosituin hirvikivääri. Noin 40 % hirvistämme kaadetaan Tikoilla. Sakon osuus on 25 %:n molemmin puolin. Amerikkalainen Remington on ulkomaisista asemerkeistä vahvin ja selkeä kolmonen. Kannoilla tulevat tsekit (CZ + Brno yhdessä). Kolmantena ulkomaisena tulee FN Browning.”

Tikka T3 lienee Suomen ostetuin keskussytytteinen kivääri tällä hetkellä. Tässä puutukkinen Hunter uritetulla piipulla. Kuva: Sako.

Tikka T3 lienee Suomen ostetuin keskussytytteinen kivääri tällä hetkellä. Tässä puutukkinen Hunter uritetulla piipulla. Kuva: Sako.

– ”Näitä seuraavien aseiden merkkikirjo on niin laaja, ettei se voi antaa edes suuntaa. Vipulukkoiset Marlinit kulkevat koiramiesten matkassa. Valmet on ollut hirvimiesten tuplaluodikko, vaikka aseen valmistus päättyi jo 1980-luvulla.”

Sotapyssyt ovat katoava luonnonvara

– ”Näitä [Mosin-Nagant 1891-johdannaisia] oli vuosikymmen sitten 4-5 % hirviaseista. Nyt niiden määrä hirvimetsällä on puolittunut.”

Sama pätee myös tähtäimiin: – ”Avotähtäimet ovat jäämässä syrjään sotilaskiväärien myötä.” – ”Lähes jokaiseen uuteen hirvikivääriin asennetaan optinen tähtäin.” – ”Ajojahtikiikarit ovat suosituimpia, mutta lähes yhtä usein aseen päällä on 3-9 x tai jopa 3-12 x 56 hämäräkiikari.

Mosin-Nagantin lukonkehykseen ei ole helppo istuttaa optista tähtäintä. Lukon kampia on taivuteltu, on asennettu pitkän silmänvälin (EER tai IER) kiikaritähtäimiä tai sivujaloilla seivovia piippulinjasta sivulla olevia. Nämä ratkaisut eivät vedä vertoja nykyaikaiselle pulttilukkokiväärille, jossa kiikaritähtäin on lähellä silmää ja mahdollisimman matalalla.

M & K:n esimerkit

Metsästys & Kalastus on rakentanut tilastojensa perusteella kolme tyypillistä suomalaista hirviasetta vuodelle 2015. Ne ovat seuraavat:

(1) Tikka T3, kaliiperi 308 Winchester, tähtäin Leupold 1,5-5 x 20
(2) Sako A7, 30-06 Springfield, Bushnell 3-9 x 40
(3) Remington 700-sarja, 9,3 x 62, Meopta 3-12 x 56

Eli tässä olisi tyypillisiä kokoonpanoja. Lehden mukaan puolet hirvistä ammutaan 308 Win.-kaliiperilla. Seuraavina tulevat 30-06 Springfield, jolle M & K veikkaa 25 % markkinaosuutta. 9,3 x 62:n käyttöasteeksi arvellaan 15 %. Yhden, kahden prosentin käyttöastetta edustavat kaliiperit 7,62 x 53R, 458 Winchester, 45-70 Government, 6,5 x 55 ”Ruotsin Mauser”, 338 Winchester Magnum ja 375 Holland & Holland Magnum.

Nammo Lapuan huomioita

Lapuan markkinointipäällikkö Erkki Seikkula kertoo yrityksensä kokemuksista: – ”Ylivoimainen ykkönen Suomessa on 308 Win. Sen osuus voi olla jopa 80 %. 9,3 x 62 on hirvimetsällä lisääntyvästi suosittu. Sitä seuraavat 30-06 ja 6,5 x 55SE. 375 H&H Magnumin suosio on kasvamassa. Sen sijaan 7,62 x 53R rupeaa olemaan historiaa. Kyllähän mekin vielä lataamme sitä 12,0 g Megalla ja 8,0 g FMJ:llä harjoituskäyttöön, mutta kun uusia aseita ei enää pesitetä.”

– ”308 Win.:in suosiota voi selittää sekin, että sitä ammutaan paljon SML:n kilpailuissa”, Seikkula jatkaa.

Jussi Soikkanen on samoilla linjoilla: – ”Kotoisen sotilaspatruunan 7,62 x 53:n taru on hiipunut hirvijahdissa samaan tahtiin kuin sotapyssyjen käyttö. Kymmenen vuotta sitten se oli vielä kärkikolmikon jälkeen neljäntenä, mutta tänä päivänä sillä ammutut hirvet lasketaan samoille lukemille kuin 6,5 x 55SE:llä tai 375 H&H Magnumilla kaadetut.”

Suomalaiskansalliset muunnoskaliiperit

Suomalais-venäläinen sotilaskaliiperi 7,62 x 53R (tai 54R) oli jostain syystä pitkään siviileille pannassa. Olen kuullut sellaisenkin teorian, että pelätiin patruunoiden besorgaamista sotaväeltä. Tuon kaliiperin aseisiin tarvittiin 1970-luvulle asti lääninhallituksen erikoislupa. Tänä päivänä se on kaliiperi kaliiperien joukossa. Mutta kun sodan jälkeen sotilaskivääreistä muokattiin metsästysaseita – toimijoina mm. Tampereen Asepaja, Viitasen Asepaja ja lukuisat pienemmät – kaliiperia oli pakko muuttaa. Alkuperäisen patruunan pituus ja kannan mitat haluttiin säilyttää, jolloin lukon sulkupää voitiin pitää ennallaan ja lippaaseen tarvittiin vain vähäisiä muutoksia.

Helpointa oli porata piippu suuremmaksi, jolloin saatiin piipun kunto ja rihlaus neitseellisiksi. Näin syntyivät kaliiperit 8,2 x 53R Finnish ja 9,3 x 53R Finnish. Nämä olivat käypäisiä kaliipereita hirvelle silloin ja ovat vieläkin. Kysymys on vain patruunahuollosta. Sako lataa vielä 8,2:a 13,0 g Hammerheadilla ja 9,3:a 15,6 g Gameheadilla. Mutta kuinka kauan? Näiden aseiden omistajien kannattaisi varata parisataa hylsyä ja opetella itselataamisen salat. 8,2 ja 9,3 mm luoteja kyllä piisaa. Sen sijaan pienemmät muunnoskaliiperit 5,7 x 53R, 6,3 x 53R, 7 x 53R ja 7 x 54 ovat historiaa. Näitä aseita ei kannata ostaa.

7,62 x 53R (tai 54R) kaliiperia kyllä ladataan maailman tappiin. Mosin-Nagant kaikkine variaatioineen on todennäköisesti maailman eniten valmistettu pulttilukkokivääri. Olen nähnyt arvioita 37 ja 44 miljoonan välillä. Vielä vuoden 2015 IWA-näyttelyssä näin tehdasuusia Mosin-Nagant-lukkoisia metsästyskivääreitä Kalashnikov Concernin osastolla.

Siteerattua lehteä M & K elokuu 2015 voi ostaa Metsästys & Kalastuksen toimituksesta.

Sako 85 on metsästyskiväärien aatelia. Kuvassa puutukkinen Hunter-malli. Kuva: Sako.

Sako 85 on metsästyskiväärien aatelia. Kuvassa puutukkinen Hunter-malli. Kuva: Sako.