EU on muistanut ulkomailla käyviä metsästäjiä Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kautta kiertokirjeellä Dnro SYKE-2014-L-409, jonka alku kuuluu seuraavasti:

Urosleijona Keniassa, Masai Marassa. Kuva: Wikimedia Commons/Swissfrog

Urosleijona Keniassa, Masai Marassa. Kuva: Wikimedia Commons/Swissfrog

EU on tehnyt muutoksia komission asetukseen (EY) N:o 865/2006 koskien kuuden (6) erityistä huomiota vaativan CITES-lajin metsästysmuistojen tuontia EU:n alueelle. Tuontiehtoja on tiukennettu osin lajeihin kohdistuvan merkittävän laittoman kaupan vuoksi, osin koska metsästysmuistojen vienti ei ole kaikkien maiden populaatioiden kohdalla kestävää. Muutosten arvioidaan tulevan voimaan loppuvuodesta 2014. Nämä lajit ovat (suomeksi) leijona, afrikannorsu, virtahepo, isosarvikuono/leveähuulisarvikuono, jääkarhu ja argaali (keskiaasialainen lammaslaji).

Toimeenpanoasetuksen muutoksen tultua voimaan vaaditaan näiden kuuden lajin metsästysmuistojen tuontiin aina CITES-tuontilupa viejämaan myöntämän CITES-vientiluvan lisäksi. CITES-tuontiluvan on oltava voimassa ennen kuin metsästysmuisto saapuu EU:n alueelle.

Uhanalaisten lajien suojelua

Metsästysmuiston eli trofeen maahantuontia voi tutkia SYKE:n sivustoilta. Tietoa löytyy osioista Luontoympäristökeskus ja Lajien suojelu.

SYKE on Suomen CITES-toimija. CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on kansainvälinen villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva sopimus, jonka ensimmäinen versio allekirjoitettiin v. 1963. Suomi liittyi CITES-sopimukseen v. 1976. 180 maata on ratifioinut (hyväksynyt) sopimuksen. CITES pitää päämajaa Washington D.C.:ssä USA:ssa.

Tällä erää CITES-sopimuksen alla on 35000 eläin- ja kasvilajia, joiden kauppa ja/tai käyttö on säädelty. Ne on jaettu kolmeen liitteeseen (Appendix) uhanalaisuuden mukaan. Liite 1:ssä on 1200 lajia (esim. Aasian leijona, leopardi, jaguaari, Afrikannorsu). Liite 2:ssa on 21000 lajia (esim. Amerikan mustakarhu, vuoristoseepra, valkohai, eräs mahonkilajike). Liite 3:ssa on paikallisia kaupan rajoituksia vaativia lajeja noin 170.

Eläinlajien lisäksi luettelossa on kaloja, kilpikonnia, puita ja kasveja. Myös linnunmunat saattavat kuulua CITES-määritteeseen.

Kannattaa selvittää etukäteen

SYKE:n yllä mainitussa kiertokirjeessä neuvotaan:

– – –

Suunnitellessasi jahtia, rahtia tai trofeen tuontia ota yhteyttä Suomen CITES-viranomaiseen tiedustellaksesi onko kyseiselle lajille ylipäätään mahdollista saada tuontilupa Suomeen, ja minkälaisella hakumenettelyllä, sillä sääntely voi muuttua nopeastikin.

Jo tuontiluvan hakuvaiheessa on esitettävä viejämaan myöntämän CITES-vientiluvan kopio (samantyyppinen käytäntö kuin esim. ruskeakarhun tuonnissa Venäjältä). Tuontilupapäätös voi olla myös kielteinen.

Henkilökohtaiseksi metsästysmuistoksi tuotuja esineitä ei saa EU:n alueella myydä tai muulla tavalla hyödyntää kaupallisesti ilman CITES-lupaviranomaisen myöntämää todistusta.

– – –

Suomalaisesta riistasta CITES-lajeihin kuuluu karhu, susi ja ilves. Metsästäjiä varten on suomenkielinen CITES-saitti: http://www.ymparisto.fi/cites/metsastajat

(c) Wikimedia Commons Svetovid

(c) Wikimedia Commons Svetovid

Muukin tuonti voi olla hankalaa

9/11:n jälkeen lentomatkatavarat ovat joutuneet kovaan syyniin. Käsimatkatavaroissa kiellettyjen esineiden ja nesteiden luettelo on mittava. Matkustajat ovat pikku hiljaa opetelleet luetteloa kantapään kautta, mutta yhä näkee maailman lentokenttien turvatarkastusten yhteydessä laareja, joissa on satoja kertakäyttösytkäreitä tai kynsisaksia. Nämä ovat matkustajien luovuttamia.

Omalta kohdalta mieleen on jäänyt tapaus Amsterdamin kentältä, jossa jouduin konepistoolimiesten ympäröimäksi. Myönnän, että tällöin 9/11 oli vielä silloin suhteellisen tuoreessa muistissa. Käsimatkatavaroistani löytyi neljä luotia, siis irtoluotia. Jokin luodinvalmistaja oli antanut SHOT Show’ssa uutuusluodeista malleja kuvausta varten. Schipholin turvallisuusmiehet katsoivat nämä vaarallisiksi. Mielenkiintoista on, että sama laukku samoine luoteineen oli mennyt huomautuksitta turvatarkastuksen läpi jo kaksi kertaa USA:ssa, Las Vegasissa ja Newarkissa. Nyt sitten pääsin tutkimaan Heckler & Koch MP5:n piipunsuun sinkkausta lähietäisyydeltä.

Schipholin ohjesäännön mukaan nämä ovat contraband-tavaraa, selitti tiukka mutta asiallinen ja kohtelias tullivirkailija. – No heittäkää sitten luodit roskikseen, sanoin. Tämähän olisi ollut liian helppo ratkaisu. Tehtiin pöytäkirja, jossa lupasin luopua kaikista oikeuksistani näihin tuotteisiin, eivätkä myöskään vaimoni tai lapseni tai vanhempanikaan tulisi esittämään mitään vaateita, ei nyt eikä tulevaisuudessa eikä ikinä, jne. jne.

Tavallaan ymmärsin heitä. Tämä maailma on tullut omituiseksi. Tämä ikävä haastamisvillitys on lähtöisin USA:sta ja sikäläisiltä asianajajilta (lawyers).

Tarkkana lentokentillä

Olen kuullut muita lentomatkustajilta samantapaisia viitteitä. Toinen paha kenttä on Pariisin Charles de Gaulle. Kaikkinainen patruunoihin tai aseisiin liittyvä kannattaa pitää pois käsimatkatavaroista, luodit ja tyhjät hylsyt sekä patruunannäköiset avaimenperät. Italian kentät saattavat olla tällä osastolla arvaamattomia. Jos joudut publikaanin hampaisiin, byrokratia saattaa olla ankaraa. Silloin kannattaa pitää kieli keskellä suuta, jos aikoo päästää jatkamaan matkaa vielä saman vuorokauden aikana.

Myös ruumaan pantavia matkatavaroita läpivalaistaan. Muutamia vuosia Amsterdamin tapauksen jälkeen tulin IWA:sta Lapuan Scenar-uutuusluotien kanssa. Tällä kertaa olin vahingosta viisastuneena pakannut luodit matkalaukkuun. Berliinin lentokentällä matkalaukku oli avattu. Tarkastuksesta oli jätetty laukkuun saksalaisella jämptiydellä tarkastuspöytäkirja. Voit lukea tapauksesta tästä.

Tuossa blogissa päätin tekstini toteamukseen: ”Tästä vienoisesta ihmettelystäni huolimatta puolustan lentokenttien ja matkatavaroiden turvatarkastuksia 100 %:sti.”

Olen edelleen samaa mieltä.