Kimmoke tähän blogiin tuli yllättäen uudesta Ole ja Leila Mélartin muistelmateoksesta Miksi ette osta Messerschmittejä meiltä? Ole Mèlart oli ilmavoimien aseteknikko, mutta sodan jälkeen hän toimi mm. asealan konsulttina ja asekauppiaana. Hän kehitti sodan jälkeen Anti-Corrol-aseöljyn, joka on vieläkin keskuudessamme.

9,3 x 66 Sako on 4 mm pidennetty Sakon oma versio 9,3 x 62-kaliiperista. Se tunnetaan Pohjois-Amerikassa nimellä 370 Sako Magnum. Kuva: Sako

9,3 x 66 Sako on 4 mm pidennetty Sakon oma versio 9,3 x 62-kaliiperista. Se tunnetaan Pohjois-Amerikassa nimellä 370 Sako Magnum. Kuva: Sako

Ole Mélart oli sodan aikana töissä ilmavoimissa, jolle kehittyi jatkosodan aikana kaluston vuoksi tiiviit siteet Saksaan. Mélart kävi Saksassa viisi kertaa. Näiltä matkoilta tarttui mukaan ranskalainen päällekkäispiippuinen haulikko. Hän luovutti tämän haulikon Valtion Kivääritehtaalle, josta tuli myöhemmin Valmet. Tästä aseesta kehitettiin Valmet Leijona, joka näki päivänvalon v. 1948.

Nykysäädösten taustaa

Otsikkona on ”Se paras hirvikaliiperi”. En osaa tarjota lopullista ratkaisua, mutta sen sijaan aiheita ajatteluun. Pohjustuksena historiatietoa, joka löytyy alussa mainitussa teoksessa olevasta Heikki Suomuksen muistelosta. Suomus oli MMM:n ylijohtajana kun metsästyslakia ja -asetusta rukattiin v. 1963. Tällöin lakiin kirjattiin käsite liike-energia. Numeroita on hienosäädetty, riistaeläimiä rukattu ja kilogrammametreistä on tullut SI-järjestelmän myötä jouleja, mutta periaate on pysynyt. Lainaus Heikki Suomukselta:

 ”Löysin lääketieteellisen tutkimuksen ampumahaavoista. Yhtäkkiä huomasin, mikä ero on strategioissa sota-aseissa ja metsästysaseissa. Sota-aseiden tavoite on tavallaan.., se on raaka: yksi haavoittunut sitoo taistelussa paljon enempi voimia kuin kuollut. Jos saadaan suuri joukko haavoitettua vastapuolelta, se vie voimat viholliselta. Mutta metsästyksessä tavoite on ’laaki ja vainaa’. Eläimen pitää kuolla mahdollisimman äkkiä.”

 ”Ampumatarvikkeille ja aseille asetettavat vaatimukset on hiukan toisenlaiset kuin armeijassa. Luodin iskuvoimaan eli energiaan vaikuttavat massa ja nopeus, mutta nopeus vaikuttaa enemmän, nimittäin neliössä. Kaliiperia ja siihen valmistettuja luoteja manipuloimalla voi kehittää pelkkää iskuvoimaa ilman että massaa lisätään. Niin pystyy ampumaan vaikka parsinneulalla. Tämä riittää yleensä sotilastavoitteeseen. Sotilasase haavoittaa kevyellä luodilla riittävästi. Mutta jos halutaan, että eläin kuolee mahdollisimman äkkiä, täytyy ottaa biologinen aspekti mukaan. Täytyy tuhota eläimen kokoon nähden riittävä määrä solukkoa sillä tapaa, että iskuenergia jää eläimeen. Luodin massaa ja iskuenergiaa on lisättävä. Kun tämä yhtäkkiä tajuttiin, meidän oli muutettava metsästyslakia.”

 ”Nyt täytyy mennä taustaan: Suomessa ammuttiin vuonna 1948 noin 800 hirveä. Kasvatimme määrätietoisesti hirvikantaa siten, että parhaina vuosina Suomi saavutti 70.000 hirven kannan, mutta se laskettiin noin 45.000 tasolle. Kun hirvikantaa lisättiin, meidän metsästäjäkuntamme lisääntyi 50.000-70.000:sta yli 200.000:een, nyt se lienee jo 300.000. Tämän seurauksena asekanta muuttui. Aikaisemmin oli riittänyt suojeluskuntakiväärien poraaminen 8-millisiksi, siis väljemmiksi. Tällä estettiin sotilastarkoituksiin annettujen kiväärien käyttäminen metsästykseen.”

”Kiväärejä muutettiin hirvikivääreiksi ja usean vuosikymmenen aikana hirvikiväärien lukumäärä kasvoi. Kasvava metsästäjäkunta urbanisoitui. Syntyi epäkohtia, jotka piti perata pois. Yhtenä päivänä todettiin, ettei meidän pidä luulla kaikkien olevan yhtä hyviä ampujia. Tauno Mäkikin  oli moninkertainen Suomen hirvimestari. Tää kasvava joukko oli semmosia, et ne pani silmäs kiinni ja ampu. Sulla täytys olla melkeen tykki et se olis heti kuollu. Silloinen lyhyt ja ytimekäs asetus edellytti hirvikiväärin olevan vähintään 8 milliä, jottei sotilaskivääreillä metsästettäisi. Sitten alkoi tulla kaikenlaisia kivääreitä, mm. japanilaisia ja ruotsalaisia. Jopa lintujen metsästykseen valmistettuja kivääreitä alettiin käyttää hirvenmetsästyksessä. Niiden vuoksi täytyi asetuksella puuttua myös luodin massaan. Luodin massalle ja energialle asetettiin tiukat rajat.”

Tämän päivän metsästysasetus (12.7.1993/666) on suoraa perua vuodelta 1963. Hirvipatruunalle annetaan 16a § (11.4.2013/270) 2. momentin 4. kohdassa seuraavat vaatimukset: E100 > 2000 joulea kun luodin paino on > 10 grammaa, tai vastaavasti E100 > 2700 joulea kun luodin paino on > 9 grammaa. Alle 9-grammaisella luodilla ei hirvimetsälle saa lähteä ollenkaan.

Nämä arvot ovat käytännössä johtaneet tilanteeseen, jossa 308 Win. on käytännön minimikaliiperi. Se on myös eniten käytetty keskisytytteinen luotikaliiperi Suomessa. Liike-energiavaatimus voidaan täyttää muillakin kaliipereilla, joiden  patruunat täyttävät kriteerit: Luodin paino > 10 g ja E100 > 2000 J. Luettelen näitä pienimmästä päästä ja Sakon patruunatarjontaan nojautuen. Kaliiperin jälkeen on luodin paino, luodin halkaisija ja laskettu liikemäärä (josta lisää seuraavassa blogissa). Hirvilaillisia yli 10 g Sakon hirvipatruunoita ovat mm. 260 Rem. (10,1 grammaa, lähtönopeus 750 m/s, luodin halkaisija 6,72 mm, liikemäärä 7,58 kgm/s); 6,5 x 55SE (10,1/800/6,71/8,08); 270 Win. (10,1/840/7,06/8,48); 7 x 64 Brenneke (11,0/850/7,25/9,35); 7 mm Rem. Mag. (11,0/905/7,23/9,96), 308 Win. (13,0/745/7,85/9,69); 7,62 x 54R (13,0/745/7,92/9,69); 30-06 (14,3/735/7,85/10,51); 300 WSM (11,7/905/7,85/11,12)…ja luettelo jatkuu. Tästä eteenpäin ollaan reippaasti yli lakisääteisen osumaenergian E100 > 2000 J. Luettelosta puuttuu hirvimahdollisisa kaliipereita joita Sako ei lataa.

Liike-energia – tämän päivän asetuksen kriteeri

Liike-energian määrite on Ek = 1/2 x m (massa) x v2 (nopeuden neliö). Luodin massan lisääminen nostaa liike-energiaa lineaarisesti mutta nopeuden lisääminen logaritmisesti eli nopeuden neliössä. Mutta kun Suomessa metsästetään hirveä (alces alces), elävä massa 350-700 kg, on huomioitava muitakin tekijöitä.

1980-luvulla muutamat metsästäjät Suomessa ryhtyivät ajattelemaan, että ehkä kineettiseen eli liike-energiaan tuijottaminen ei olekaan ainoa juttu kun puhutaan niin massiivisesta ja sitkeästä eläimestä kuin hirvi. Syntyi koulukunta, joka rupesi painottamaan luodin painoa ja sen halkaisijaa. Ruvettiin miettimään massiivisen projektiilin iskuarvoa. Erän edesmennyt aseavustaja, tamperelainen Seppo Hämäläinen oli diplomi-insinööri, rehtori, asekirjoittaja, itselataaja, kasa-ampuja ja hirvestäjä. Hän ryhtyi pohtimaan fysiikan vektorisuuretta, jonka nimi on liikemäärä. Kaava on p (liikemäärä) = m (massa) x v (nopeus). Nopeuden progressiivinen vaikutus on alennettu lineaariseksi, jolloin luodin massan suhteellinen merkitys kasvaa. Eli tämän ajattelun mukaan raskaampi luoti tehoaa elävään maaliin paremmin. Ison veden takana puhutaan ”knock-down powerista”.

Voidaan sanoa, että Etelä-Hämeen seuduilla syntyi 45-70 Government-kultti. Tässä antiikkisessa patruunassa vuodelta 1873 on suuri hylsytilavuus (116,3 grainia vettä) ja suurihalkaisijainen 11,63 mm luoti. Tehdasluoteja löytyy jopa 500 grainiin (32,4 grammaa) asti. Tuhteja tehdaspatruunoita ei kuitenkaan ollut saatavilla, koska 45-70 oli suunniteltu mustaruutikäyttöisten Springfield-muskettien takaaladattavien muutosmallien (Trapdoor Springfield) ehtojen mukaan. Amerikkalaisten lataajien pesäpaineiden piti mennä heikoimman lenkin mukaan. Tragediaa täydensi sen aikainen Suomen lainsäädäntö, jonka mukaan itseladatuilla patruunoilla ei saanut hirvestää.

Itselatauskielto peruttiin 1990-luvun alussa. Jo sitä ennen syntyi joukko kustom-aseita kaliiperissa 45-70, joista suuri osa on vieläkin elossa. Nämä perustuivat mm. vipulukkoiseen Winchester 1895:een eli ”ryssän vinsuun”, brittiläiseen Enfield P14-pulttilukkoon tai neuvostoliittolaiseen Baikal-haulikkoon. Nämä aseet ovat yhä käyttökelpoisia eritoten kun nyt on saatavana tuhteja 45-70-tehdaspatruunoita Hard Work-brändin alla. Nämä ovat Sakon hirvilaillisiksi lataamia. Toimeksiantajana ja markkinoijana on kokkolalainen HW-Company Oy.

Pohdinta parhaasta hirvikaliiperista jatkuu seuraavassa blogissa. Sitä odotellessa voidaan todeta, että isoreikäisistä kaliipereista 9,3 x 62 on hyvä valinta. Kivääreitä löytyy Sakona ja Tikkana, valmiita patruunoita sakolaisina ja komponentteja lapualaisina. Kaikki kohtuulliseen hintaan. Tämä näin sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna.

PAR Isoreikä