Maailmassa valmistetaan vuosittain kolme miljardia kappaletta reunasytytteistä luotipatruunaa 22 Long Rifle. Numeroina luku kirjoitetaan 3.000.000.000. 22 LR on maailman eniten valmistettu luotipatruuna. Ainoastaan haulikon patruunoita valmistetaan enemmän, haulikko kun on maailmanlaajuisesti metsästyksen yleistyökalu.

Lapuan patruunatestausta Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa miellyttävissä olosuhteissa. Kuvassa ampuu Jaakko Björkbacka, 22 (Lehtimäen Ampujat). Best-Tester penkki näkyy hänen oikealla puolellaan. Osumamonitori on Jaakon ja penkin välissä. Kuva: Pekka Suuronen

22 LR on myös eräs maailman vanhimmista elossa olevista patruunoista. Se syntyi v. 1887 USA:ssa Peters Cartridge Co.:n toimesta. Sen suoranaisia edeltäjiä olivat 22 Long, 22 Short ja 22 Flobert, joista viimeiksi mainittu syntyi jo v. 1845. On uskomatonta tai lähes paradoksaalista, että tällä ikivanhalla patruunalla ratkotaan ISSF:n MM-kilpailuissa ja olympialaisissa ken on maailman tarkin ampuja. Lajeja on lukuisia ja niitä ammutaan sekä kiväärillä että pistoolilla. ISSF-lajien ampumamatkat ovat 25 tai 50 metriä. 100 metriin asti ammutaan mm. siluettia. Kenttäammunnoissa matka saattaa olla vielä pidempi ihan sopimuksen mukaan.

Suosion salaisuus

Mikä on patruunan suosion ja pitkän iän salaisuus? Edullisuus, mieto rekyyli, suhteellisen leppeä ääni, pienemmät ympäristöhaitat ja rajallinen kantama ovat osaselityksiä. Näköpiirissä ei ole patruunaa mikä uhkaisi 22 LR:n asemaa ISSF-lajeissa. Metsästykseen on tullut vuosien varrella useitakin haastajakaliipereita, mutta ne ovat olleet järjestään kalliimpia kuin 22 LR. Suurten valmistusmäärien talousetua on vaikea horjuttaa.

Entä tarkkuus? Kuulun asegurun Townsend Whelenin suuhun on pantu lausahdus: ”Vain tarkat aseet ovat kiinnostavia.” Samaa voisi sanoa patruunoista. Ällistyttävästi 22 LR, tämä edullinen, ikivanha reliikkipatruuna on myös tarkka. Mutta sillä on tunnettu taipumus olla ronkeli aseen suhteen. Tai toisin päin sanottuna, jokaiseen asetyyppiin ja jokaiseen aseyksilöön on etsittävä parhaiten käyvä patruuna, sen aseen ikioma lempipatruuna.

Keskisytytteisten patruunoiden jälleenlatausta (itselatausta) harjoittavat ampujat tämän tietävätkin. Luodin merkkiä ja ruutiannostusta kokeilemalla, jopa hylsyjä ja nalleja valkkaamalla, ase kuin ase saadaan käymään tarkemmin kuin tehdaspatruunoilla – yleisesti ottaen. Mutta reunasytytteisiä kakskakkosia ei voi itseladata. Silloin on valittava tehdaspatruunoista se omassa aseessa parhaiten käyvä.

Mistä tämä nirsoilu patruunoiden suhteen sitten johtuu? Olen yrittänyt 30 vuoden ajan kysellä tätä monelta valmistajalta, monelta asiantuntijalta, monelta ampujalta ja monelta testausasemalta. Sellaista yksiselitteistä vastausta josta voisi tehdä huoneentaulun, en ole tähän päivään mennessä saanut. Järkeenkäyvimmät selitykset ovat piipun värähtely luodin kulkiesa sen läpi (piiskaefekti eli ”barrel whip”) ja sisäballistinen ruutikaasujen edestakainen syöksähtely piipussa ennen kuin luoti jättää piipunsuun. Todennäköisesti jompi kumpi tai molempien yhdistelmä.

Patruunoiden etsiminen

Kun on hyväksytty tosiasiaksi, että jokaiselle aseelle on etsittävä se oikea patruuna, niin edessä ovat talkoot. On tutkittava useita brändejä ja brändin sisällä vielä merkit. Esimerkiksi Lapualla on tällä hetkellä kuusi merkkiä (X-Act, Midas+, Center-X, Pistol King, Pistol OSP, Polar Biathlon), Eleyllä on 10, RWS:llä 14 ja Fiocchilla 14. Nämä brändit nähdään useimmiten arvokilpailujen palkintokorokkeilla. Sillä lisätiedolla, että Lapua on ylivoimaisesti ajajan pallilla ampumahiihdossa, Eley taas ISSF-lajeissa ja esimerkiksi Lontoon olympialaisissa (14 mitalia 18:sta mahdollisesta).

Mitä enemmän patruunoita vertaillaan, sitä parempi. Mutta yllä olevista voi aloittaa. Tietysti brändejä on paljon enemmän: SK, Sellier & Bellot, Remington, Federal, Winchester, CCI, Aguila, Armscor, Swartklip, Wolf, Olimp, Tulammo, Klimovsk… Valmistajilla on alabrändejä ja private labeleita kuten Geco, Norma, UMC, Ranger, Blazer, Walther, American Precision, American Eagle, Stinger, Magtech, PMC, TopShot, Record, Temp… Joten työmaata piisaa.

Järkevä toimintamalli on ostaa laatikko tai pari kaikkia mahdollisia patruunoita ja ampua kasoja mahdollisimman kontrolloiduissa olosuhteissa (aseen tuenta, tähtäimet, valo, tuuli, ampuja jne.). Tällä lailla saadaan esille yllättävän suuria eroja patruunoiden välillä. Olen itse suorittanut tällaisia testejä sekä harrasteena että viran puolesta asetestien yhteydessä.

Koeammunnat suoritetaan omalla aseella ja siltä matkalta mikä oma tarve on. Luonnollisesti tähtäysvirheet pitää pyrkiä eliminoimaan, oman käden virheet tukemalla ase mahdollisimman hyvin, valaistusolosuhteiden pitää olla optimaaliset (pilvipouta on paras), ilman lämpötilan tulee mielellään olla +10- +20° välillä ja olisi oltava mahdollisimman tyyntä. Ampumisen tahdin tulee olla rauhallinen jotta piippu ei kuumene liikaa. 5 tai 10 laukauksen kasoja niin monta että patruuna näyttää tapansa.

Ammattimaista testausta

Arvomitaleita tavoittelevat kilvanampujat haluavat tieteellisempää testausta. Heitä varten joillain patruunavalmistajilla on testausasemia. Esimerkiksi Nammo Lapualta löytyy sellaiset Lapualla, Vierumäellä, Norjan Røykenissä, Saksan Schönebeckissä ja Arizonan Mesassa. Eleyllä on Englannin Birminghamissa, Saksan Stuttgartissa ja Teksasin Wintersissä. RWS:llä on Saksan Fürthissä ja Sveitsin Lungernissa.

Kaikissa on elektroniset taululaitteistot, jolloin osuma ja kasan koko selviävät lähes reaaliajassa ja tulokset tallennetaan elektronisessa muodossa. Esim. saksalaisen Meyton Elektronikin taululaitteistolla osuman mittaustarkkuus on 0,011 mm. Useimmissa keskuksissa saa lisäksi nopeustiedot. Nopeudella (ja sitä kautta osumaenergialla) on merkitystä vain metsästyksessä ja metallisiluetissa, mutta patruunoiden pienen nopeushajonnan voidaan katsoa merkitsevän tasalaatuisuutta ja siten edistävän tarkkuutta.

Jokaisella testiradalla on omat erikoispiirteensä. Normaali testirata on 25 tai 50 m, mutta Lapuan Arizonassa voidaan ampua sataan metriin ja RWS:n Sveitsissä 300 metriin. Lapuan Schönebeckissä aseet ja patruunat voidaan pakastaa ampumahiihtoa ajatellen. Eleyn Birminghamissa ei voi ampua pistooleilla, koska yhdenkäden aseet ovat Englannissa totaalikiellossa. Vierumäellä ei ammuta tunneliin vaan toiminta tapahtuu valoisassa sisähallissa.

Aseen kiinnityksessä vallitsee erilaisia filosofioita. Useimmiten ammutaan pelkillä raudoilla, tukki irrotettuna. Jotkut kiinnittävät aseen piipun suusta, toiset piipun keskeltä ja kolmannet piipun tyvestä. Arizonassa ase kiinnitetään lukonkehyksestään. Testiaseman päälliköllä Darrell Stettmeyerillä on adapterit usean merkkisiin kivääreihin.

Aseet on kiinnitetty jäykästi paitsi Vierumäellä. Testikeskusta operoi Best-Tester-niminen yhtiö, jonka Veijo Sivula on kehittänyt ampumapenkin 22-kivääreille. Kivääri kiinnitetään Best-Tester-penkin kelkkaan etutukin alapuolisesta kiskosta, jollainen on kaikissa ratakivääreissä. Jos testattavaksi tulee ase jossa ei kiskoa ole, Veijolla on sopivat adapterit tällaisia varten. Näin ase koeammutaan mahdollisimman kokonaisena ja luonnollisissa oloissa. Ase saa perääntyä rekyylin voimasta niin kuin se ammuttaessa tekee. Normaalisti olkapää ottaa rekyylin vastaan, mutta Best-Tester-tapauksessa ase perääntyy kiskoilla laukauksesta noin 30 mm.

Testaamaan Suomessa?

Ulkomaille matkustaminen ase-patruunayhdistelmän testausta varten maksaa rahaa. Lisäksi aseen kuljettaminen lentoteitse vaatii omat kommervenkkinsä, joskin EU:n ampuma-asepassi auttaa asiaa. Se toimii myös Sveitsin tapauksessa, vaikka Sveitsi ei olekaan EU-maa. Aseen vieminen USA:an vaatii vakavaa perehtymistä paperisotaan, jonka lisäksi patruunoiden lähettäminen USA:sta Suomeen ei ole järkevää.

Jos ulkomaille menee, Lapuan Schönebeckin testikeskus on suositeltavin monestakin syystä. Lennot Berliiniin ovat järkevät hintaisia ja matka Berliinistä Schönebeckiin on kohtuulliset 180 km. Valittujen patruunoiden lähetys Suomeen onnistuu logistisesti helposti, sillä Lapuan 22-patruunat valmistetaan Schönebeckissä. Jos haluaa edullisempaa patruunaa, valittavana on brändi SK.

Lapualla on Suomessa kaksi testausasemaa, toinen aivan Lapuan kaupungin keskustassa (”Vanha Paukku”) ja toinen Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla. Molemmat ovat suomalaiselle automatkan päässä ja valitut patruunat saa heti mukaan takakonttiin 22 LR-aseen aselupaa vastaan.

Kaikki testausasemat ovat veloittavat palveluksista jonkin verran. Vierumäen hintoja ja ajanvarausta voi tiedustella täyttämällä yhteyslomakkeen netissä: besttester.yhdistysavain.fi. Lapuan testausasemaa pyörittää testaustoiminnan pioneeri ja 22 LR-kasa-ampuja Arvi Välkkilä. Häneen saa yhteyden puhelimitse +358 50 5811728. Välkkilän veloitus on 50 euroa per piippu, mikä sisältää viiden valinnaisen patruunaerän testipatruunat Lapuan ja/tai SK:n brändeissä.

Best-Tester penkki. Sellaisen voi ostaa myös itselle tai seuran käyttöön. Kuva: Veijo Sivula