Pari viikkoa sitten lukija heitti Erän keskustelupalstoilla ajatuksen: Mitäpä jos valtio ostaisi kansalaisilta tarpeettomat aseet ja maksaisi niistä asianmukaisen korvauksen?

Aseiden keräys valtiolle ei ole lähimmässä näköpiirissä.

Ajattelun taustalla oli Suomen hallituksen (joka on eduskunnan tahdon toteuttaja) v. 2009 ääneen ilmaistu halu saada Suomen asepopulaatiota pienennettyä. Tämä koski eritoten pistooleita. Eräs tämänsuuntainen konkreettinen toimenpide oli ampuma-aselain uudistus v. 2011. Voit lukea uusitun lain kokonaisuudessaan tästä.

Suomessa asevastaiset näkemykset voimistuivat muutama vuosi sitten massasurmien vuoksi. Tällaisia on sattunut Suomessa ja ulkomailla. Pahin lähiaikojen tapahtuma sattui Norjassa Oslossa ja Utøyalla 22.7.2011. Kuitenkaan Norjassa ei syntynyt tämän seurauksena asehysteriaa, vaan pohdinta keskittyi murhenäytelmän todelliseen syyhyn eli ihmiseen. Vaikka aseiden vastustajat usein pilkkaavat amerikkalaislähtöistä slogaania ”aseet eivät tapa ihmisiä vaan ihmiset tappavat ihmisiä”, on tämä kuitenkin eittämätön tosiasia. Asia on juuri näin.

Eduskunnassa on lukuisia näkyvästi asevastaisia kansanedustajia, esim. Annika Lapintie (vas, 58) ja nyttemmin meppi Liisa Jaakonsaari (sd, 68). Nykyinen ulkoministerimme Erkki Tuomioja (sd, 67) on esittänyt mm. aseiden säilyttämisen kieltämistä kotona. Heidän mielestään Suomessa on merkittävä määrä ”ylimääräisiä aseita”, joita ei käytetä aktiivisesti metsästykseen tai urheiluammuntaan. Niitä on kertynyt jo 1920-30-luvuilta lähtien, kolmen sodan sivutuotteena ja takavuosien löysemmän aselupapolitiikan seurauksina.

Aseiden määrä Suomessa

Luvallisten aseiden määrä on hieman alle 1,6 miljoonaa. Vuonna 2011 uusitun ja kiristetyn aselain vaikutus ei näy vielä aseiden määrässä. Poliisille luovutetaan ja huutokaupoissa ”pannaan pataan” alle 10.000 asetta vuodessa, joten tätä kautta aseiden määrä vähenee hyvin verkkaisesti. Jos haluttaisiin vähentää asepopulaatiota sanokaamme 10 %, niin tällä vauhdilla siihen menee 20 vuotta.

Aseiden omistajia on n. 650.000. Lisäksi on n. 20.000 rinnakkaisluvan haltijaa. Suomen suhteellinen asetiheys näkyy tästä kartasta.

Luvallisten aseiden lisäksi on luvattomia aseita. Arviot näiden määrästä vaihtelevat 10 ja 100 tuhannen välillä. Suuri osa näistä luvattomista lienee kuitenkin ampumakelvottomassa kunnossa ja osa jopa hukassa.

Keskustelupalstoilla lukija pohti: ”Olisiko järkevää ainaisen ’kepin’ sijasta kokeilla hieman ’porkkanaa’? Jos toisi luvallisen aseen ja aseluvan valtuutettuun hävityspisteeseen ja saisi siitä rahallisen korvauksen?” Lukija jatkaa spekuloimalla mikä olisi toimiva korvaus per luovutettu ase.

Voisimme tarkastella kahta case-historiaa. Molemmissa tehtiin laaja takaisinveto. Voisi käyttää jopa nimitystä takavarikko.

Britannia ja Australia

Britanniassa kiellettiin pistoolien ja revolvereiden hallussapito v. 1997 seurauksena Skotlannin Dunblanessa näillä aseilla tehdystä joukkomurhasta. Aseet tuli luovuttaa poliisille, joka keräsi 162.000 pistoolityyppistä asetta. Niistä maksettiin korvauksena 80 miljoonaa puntaa. Aseen keskihinnaksi tuli noin 490 GBP, nykykurssilla noin 585 euroa.

Muutama viikko Dunblanen jälkeen Australian Tasmaniassa tapahtui veriteko, jossa käytettiin itselataavaa kivääriä. Sen seurauksena Australiassa kiellettiin itselataavien kiväärien ja haulikoiden sekä pumppuhaulikoiden hallussapito. Aseenomistajat luovuttivat 643.000 tällaista asetta ja saivat siitä korvauksena 350 miljoonaa Australian dollaria. Aseen keskihinnaksi tuli noin 544 AUD, nykykurssilla noin 375 euroa.

Molemmissa maissa aseet murskattiin ja sulatettiin. Englannissa vitsailtiin että ”aseet palaavat kaduille”, sillä romumetallista valettiin mm. viemärikaivon kansia.

Ajatusleikkinä voidaan laskea, mitä 500 euron keskihinnan olettamuksella Suomen 250.000 pistoolityyppisen aseen pois kerääminen ja niiden korvaaminen omistajille maksaisi: 250.000 x 500 eur ~ 125 miljoonaa euroa.

Minun on vaikea uskoa, että eduskunta hyväksyisi lain, jossa aseita omistamattomat olisivat maksamassa aseiden lunastamisen huiluja. Lisäksi tulevat kysymykset aseiden arvon arvioimisesta ja tähän väistämättä liittyvät keplottelut. Kierolierot aktivoituivat välittömästi sekä Britanniassa että Australiassa. Todennäköisesti Suomessakin STI Prommersbergerin omistaja joutuisi luovuttaman aseensa alihintaan kun taas vanhan belgialaisen revolverinraaskun luovuttaja naureskelisi koko matkan pankkiin.

Mitä hyötyä aseiden keräämisestä olisi?

Aseiden vastustajien mukaan aseiden pois kerääminen säästäisi ihmishenkiä. Argumenteissa viitataan mm. juopotteluun, kotiväkivaltaan, mustasukkaisuuteen, lähestyviin avioeroihin, naapuririitoihin ja vahingonlaukauksiin.

V. 2011 tapahtui Suomessa 134 henkirikosta. Näistä 24 tapahtui tuliaseella. Pikaistuksissa ja vihan vallassa tehdyistä tapoista osa olisi tehty tuliaseen puuttuessa teräaseella tai muulla ”astalolla”. Jos Suomessa ei olisi ensimmäistäkään tuliasetta turuilla eikä halmeilla, kuinka monta henkeä säästyisi?

V. 2011 Suomessa kuoli 1.212 henkilöä kaatumiseen tai putoamiseen. 300 kuoli liikenteessä, 163 hukkui, 63 paleltui kuoliaaksi, 59 kuoli tulipalossa, 54 tukehtui ruokaan ja 38 kukistui saunan lauteille. Nämä numerot kuitenkin kalpenevat kuningas alkoholin rinnalla. Viinan kiroihin kuoli 1.890 henkeä v. 2011. Keuhkosyöpään kuolee n. 2.000 ihmistä vuosittain ja se on valtaosin tupakoinnista johtuvaa.

Jos ja kun ihmishenkien säästäminen on tavoitteena, niin panos-tuotos-analyysin mukaan säästötoimet pitäisi aloittaa muulla kuin aseiden kieltämisellä tai pois keräämisellä. Peruskoulun matikalla laskien ja talonpoikaisjärjellä ajatellen aseiden poiskerääminen ei olisi erityisen kustannustehokasta.

Edit 9.11.2013:

Olen saanut tilastotietoa luvallisten aseiden määristä:

1.1.2010: 1 583 956 kpl
1.1.2012: 1 592 147
1.1.2013: 1 593 521