Poliisi on julkistanut vuosikertomuksensa 2012 niin kuin pörssiyhtiöt konsanaan. Aseihmisenä minua kiinnosti asepuolen tilannekatsaus.Poliisin 2012 vuosikertomus on nähtävillä netissä.

Poliisi on sekä aserekisterin pitäjä että aselupien myöntäjä ja tarvittaessa peruuttajakin (Aselaki 42 §, 29.6.2001/601). Poliisitoimi on sisäasiainministeriön käsikassara. Sisäministeriö on valtioneuvoston (hallituksen) osa. Hallituksen kokoonpano riippuu eduskuntavaalien äänestystuloksesta. Aselupa-asiat ovat loppupeleissä kansan kädessä. Tämä periaate tuppaa hämärtymään ja unohtumaan.

Niin poliisilaitos kuin aselupakäytäntökin ovat olleet 2000-luvulla jatkuvassa muutosmyllerryksessä. Poliisin osalta meneillään on jo kolmas suuri organisaatiomuutos (”Pora III”), johon viitataan tässä ketjussa. Ensi vuoden alusta poliisilaitosten määrää vähennetään 24:stä 11:een. Vuonna 2009 määrä pudotettiin 90:stä 24:ään.

Kun aselupien käsittely keskittyy entisestään, ei henkilökohtaista aselupakelpoisuuden arviointia voi enää tapahtua entisaikojen malliin. Tilalle tulee jonkinlainen sabluuna. Hakijan tulee täyttää tietyt edellytykset (”rasti ruutuun”), eikä hakijalla saa toisaalta olla rasteja tässä, tuossa eikä siinä ruudussa. Tietokone voisi yhtä hyvin päättää luvan myöntämisestä tai epäämisestä. On pakko luoda jonkinlainen malli, jotta saataisiin yhdenmukainen ohjeistus koko Suomenmaahan. Tämä on ollut pitkään ja hartaasti työn alla.

 

Asejärjestelmä

Tammikuussa 2012 luovutettiin sisäministerille aseturvallisuustyöryhmän lähes 4 kuukautta työstämä lausuma. Voit lukea tilaisuudesta tästä. Sen yhteydessä kerrottiin asejärjestelmästä, joka ei viittaa mitenkään aseen tekniikkaan tai aseperheeseen, vaan uudenlaiseen aseiden liikkumisen ja omistuksen valvontamalliin. Se korvaa entisen aserekisterin. Asejärjestelmä kattaa aseen elinkaaren valmistamisesta tai maahantuonnista sen hävittämiseen tai deaktivointiin. Molemmista jälkimmäisistä olisi oltava dokumentti vähän samaan tapaan kuin auton romuttamisestakin. Periaatteessa niin aseillekin kuin autoillekin olisi kirjoitettava ”kuolintodistus”. Käytännössä tämä ei vielä toimi läheskään aukottomasti, ei aseissa eikä autoissa.

Nykyinen aselupa maksaa 72 euroa.

Aseen tietojen lisäksi asejärjestelmä kattaa henkilöön liittyvät tiedot ampuma-aseen hankkimislupahakemuksesta lähtien. Kunhan asejärjestelmä on ajettu sisään ja toiminut aikansa, niin lopulta järjestelmästä saadaan selville aseen aukoton omistushistoria. Ja toisaalta, henkilötiedoilla saadaan selville tämän omistamat aseet, nyt ja ennen. Tässä on poliisille voimakas työkalu.

Ampuma-asejärjestelmä suunniteltiin otettavaksi käyttöön kesäkuussa 2012, mutta se myöhästyi puolisen vuotta tietotekniikan ongelmista johtuen. Asejärjestelmä on nyt käytössä sellaisessa laajuudessa, että poliisin vuosikertomuksessakin siihen viitataan.

 

Poliisin vuosikertomus 2012

on 28-sivuinen PDF-dokumentti, joka aukeaa tästä. Se on asiallinen, selkeä ja kikkailematon yhteenveto poliisin vuodesta. Ulkoasun on laatinut jyväskyläläinen Kopijyvä, joka muuten on painanut jonkun Timo Hyytisen asekirjankin. Aseihmistä kiinnostavat tiedot löytyvät raportin sivulta 13.

Aselupia myönnettiin viime vuonna 59.048 kpl. Tässä on pudotusta edellisvuodesta 12 %. Vuoteen 2008 verrattuna määrä on vähentynyt 28,5 %. Kansan aseistariisuminen on siis toteutumassa, niin kuin sisäministeriön poliisihallitus pyrkimyksen selkokielisesti ilmoittikin 11.3.2009. Taustalla olivat peräkkäisinä vuosina sattuneet kouluampumiset. Aselupien määrään sisältyvät myös käytettyjen aseiden omistajavaihdokset. Uusien rekisteröityjen aseiden määrä (Suomessa valmistetut ja maahantuodut yhteensä) oli alle 20.000 kpl.

Asealan elinkeinonharjoittamiseen liittyviä lupia käsiteltiin 274 kappaletta. Tämä korreloi jollain tavalla Suomen aseliikkeiden ja aseseppien määrään. Näitä lienee yhteensä runsaat 300. Määrä on vähenemässä. Asetarkastuksia (C.I.P.-leimauksia) suoritettiin 77.722 aseelle. Tämä taas korreloi Sakon noin 70.000 kiväärin valmistusmäärään. Loput ovat tuontiaseita non-C.I.P.-maista, kuten USA:sta.

Aselupia peruutettiin ja varoituksia annettiin 2.967 kpl. Tämä luku oli kahtena edellisenä vuotena (2011 ja 2010) huomattavasti suurempi.

Poliisi käsitteli kaikenlaisia lupia viime vuonna yli 1,3 miljoonaa kappaletta, joista aselupien osuus oli 4,4 %. Kappalemääräisesti suurin luparyhmä oli passit, toisena ovat ajokortit.

Vuosikertomus ei ota kantaa lupien hintoihin. Nykyistä aseluvan 72 euron hintaa pidetään vähintään kovana, monen mielestä kohtuuttomana. Poliisi on kiistänyt yhteyden aseiden vähentämispyrkimyksen ja luvan hinnan välillä. Se on sen sijaan puhunut kustannusvastaavuudesta. Vuosikertomuksessa on mainittu kaikkien lupapalvelujen yhteiseksi tuotoksi 64,6 milj. eur. ja kustannuksiksi 52,5 milj. eur. Niin sanottua ”voittoa” on syntynyt 12,1 milj. eur eli 23 % myynnin arvosta. Tältä osin kustannusvastaavuuden pitäisi olla ”kohillaan”.

Eniten myönnetyn luvan eli 5 vuoden ulkomaanpassin hinta on 52 euroa. Pysyväluonteinen ajokortti maksaa 60 euroa, henkilökortti 53 euroa. Nämä kolme tuottavat euromääräisesti eniten. Kaikki kolme ovat halvempia kuin aselupa.

Tällä hetkellä ei tiedossani ole edes uskottavaa huhua siitä, että aseluvan hintaan olisi tulossa korotusta. Oman sivistyneen arvaukseni mukaan sisäministeriön mielestä kipukynnys on saavutettu.

Toisessa yhteydessä kuulin, että pistoolien (”yhdenkäden aseiden”) myynti aseliikkeissä on vähentynyt 80 % neljässä vuodessa. Erään maahantuojan omissa luvuissa pudotus on ollut vieläkin rajumpi. Tämä seurauksena käytettyjen pistoolien kaupassa vallitsevat nyt todelliset ostajan markkinat.

 

Vuonna 1985 aselupa maksoi 16 markkaa, nykyarvossa 5,12 euroa.

Vuonna 1985 aselupa maksoi 16,00 markkaa. Tämä vastaa nykyrahassa 5,12 euroa.