Itselataavan aseen käytettävissä olevia patruunamääriä on säädelty sekä metsästyslaissa että -asetuksessa.

Itselataavan aseen kaksijakoinen patruunarajoitus pysyy entisellään. Kuva: Winchester

Patruunarajoitus ilmaantui vuoden 1993 metsästyslain 33 §:ään seuraavalla sanamuodolla: ”Kiellettyjä ovat… 7) … sekä sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa;”

Siis lippaaseen kolme patruunaa, jonka lisäksi patruunapesässä saa olla yksi. Kokonaispatruunakapasiteetti on neljä. Tämä on yleissäädös. Kaksi viikkoa lain säätämisen jälkeen (12.7.1993) annettiin metsästysasetus. Viisi vuotta myöhemmin (27.11.1998) asetuksen 16 §:ään lisättiin momentti: ”Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa, ei saa käyttää riistalintujen, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen, hallin eikä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen.” Siis kaksi lippaassa, yksi pesässä, kokonaiskapasiteetti kolme patruunaa. Säädökset koskevat itselataavaa toimintatapaa, niin haulikkoa kuin kivääriäkin.

 

2 + 1, 3 + 1, vai miten se nyt menikään

Tiettyjä riistaeläimiä sai täten metsästää 3 + 1 patruuna-arsenaalilla, toisia (erikseen lueteltuja) vain 2 + 1 virityksellä. Syntyi tilanne, minkä useat metsästäjät ovat nähneet vinoutuneena, ärsyttävänä tai huvittavana. Suurriistan puolella hirveä saa metsästää aseella 3 + 1, mutta karhua, sutta ja ilvestä 2 + 1. Suomen suurpedoista vain karhua voidaan pitää todellisesti hengenvaarallisena, hirveä ei. Karhujahdissa patruunareserville olisi käyttöäkin. Susi ja ilves ovat vaarallisia tietyissä tilanteissa. Huvittavana epäloogisuutena on pidetty metsäjäniksen vaatimusta (2 + 1) verrattuna rusakkoon ja kaniin (3 + 1). Tai voi se olla ärsyttävääkin, kun rusakkojahtia varten säädetyllä haulikolla ei saakaan laillisesti ampua jänistä. Hassua se on vähintäinkin.

On sanottu, että lait, joita ei kyetä oikeasti valvomaan tai jotka kansalaiset kokevat epämielekkäiksi tai epäoikeudenmukaisiksi, johtavat lain yleisen kunnioituksen rapautumiseen. Kieltolain (1919-1932) kerrottiin olleen erään tällaisen lain. Entä mitäpä sanot jalankulkijaheijastimen käyttöpakosta?

Eduskunta sääti 15.3.2013 lain 206/2013, jolla muutettiin vuoden 1993 metsästyslain kymmentä pykälää. Metsästäjän tulisi lukea yllä olevassa linkissä olevat muutetut pykälät, eritoten 33 § ja 34 §. Asetukselle tehtiin samanlainen temppu, eli valtioneuvoston asetuksella 270/2013 muutettiin kolmeatoista pykälää. Näistä 16 § ja 16 a § koskevat ampuma-aseita, lipaskapasiteetteja ja käytettäviä luoteja. Uudet säädökset astuvat voimaan aivan pian, 1.6.2013.

Lipaskapasiteettiasiassa tapahtui sekoilua, jolle olen kuullut erilaisia koottuja selityksiä. Mikään näistä seli-seleistä ei ole kuitenkaan minun todistettavissani, joten spekulaatiot saavat jäädä. Sen voi turvallisesti sanoa, että suomen kielen kinkkisyyden seurauksena itselataavien aseiden käyttö olisi tullut kokonaan kielletyksi metsästyksessä Suomessa! Kömmähdystä kiirehdittiin paikkaamaan Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteella, jota sitäkin jouduttiin muuttamaan välittömästi ilmestymisensä jälkeen ”lennossa”. Sauhun hälvettyä lopputulokseksi jäi että itselataavien aseiden patruunakapasiteetin osalta mikään ei tule muuttumaan.

 

Lain laatiminen on hankala juttu

Matkalla on monta sudenkuoppaa ammattilaisellekin, saati sitten kansanedustajalle. En kehtaa syyttää eduskuntaa siitä, että se laski läpi virheellisen sanamuodon. Ammatti-ihmisten eli lainvalmistelijoiden sen sijaan tulee perehtyä tekstiin huolellisesti viran puolesta. Onhan heillä apuna esimerkiksi Oikeusministeriön julkaisema ”Lainlaatijan opas”.

Sen vuoden 1996 painoksesta voidaan lukea viisaita:
Muotoja -koon, -köön älköön käytettäkö
Edelleenkin ovat ajankohtaisia vuoden 1970 Lainlaatijan oppaassa annetut kirjoitusohjeet, kuten neuvo, että ”harvinaiset vierasperäiset sanat on syytä säästää viraston käyttöön” ja että on tarpeetonta ”terästää lain voimaa vanhentuneilla ilmaisuilla. Imperatiivin muotoja -koon, -köön, älköön otettako jne. käytettäköön harkiten.” Jälkimmäinen ohje tosin on nykyään ehdottomampi: ”Älköön käytettäkö”.

No huh huh.

 

Eduskuntatalo on valmistunut Arkadianmäelle v. 1931.