Saksa ei ole ollenkaan ”paska maa” vaikka eräs keihäänheittäjä niin möläyttikin kun oli itse sörssinyt kilpailunsa Stuttgartissa.

Luodit herättivät valvojat Berliinin Tegelin lentokentällä. Kuva: Pekka Suuronen

Mutta erilaista siellä kyllä on. Niin hyvässä kuin pahassakin. Palatessani äskettäin IWA-messuilta (muuten 40 vuotta IWA-messuja!) löysin toisesta matkalaukustani kaksi aa-nelosta. Berliner Flughäfenin lomakkeilla kerrottiin, että ”Saksan hallituksen agentit ovat tutkineet matkatavaranne”, että ”mitään ei ole otettu pois”, ja että ”matkalaukulle ei ole aiheutettu mitään vahinkoa”. Toisessa aa-nelosessa oli todisteltiin toimenpiteiden oikeutukset. Siinä marssitettiin kehiin joukko saksalaisia lakipykäliä.

TSA-lukko voi näyttää esim. tällaiselta. Kuva: Wikipedia Jos nämä agentit päättävät mennä laukun sisälle, niin hehän menevät. Onneksi molemmissa laukuissa oli ns. TSA-lukot (USA:n Transportation Safety Administration). Laukun voi halutessaan laittaa numerolukkoon, mutta siinä on paikka TSA-master-avaimelle, jolla lentokentän turvatarkastajat voivat ohittaa numerolukon. Tällöin matkalaukkua ei tarvitse murtaa auki. Jos uuden matkalaukun ostaminen on ajankohtaista, kannattaa katsoa sellaisia, minkä lukoissa näkyvät kirjaimet TSA ja jokin numero. Vaihtoehtoisesti, älä lukitse matkalaukkuasi ollenkaan.

Mitä kauheata sieltä löytyi?

Pohdin jonkin aikaa, miksi toinen laukku oli avattu mutta toista ei. Selväähän oli, että läpivalaisussa jokin oli kiinnittänyt tarkastajien huomiota. Mutta mikä? Se ei Berliner Flughäfenin pöytäkirjasta ilmennyt.

Sitten välähti. Olin saanut Lapuan osastolla näytteeksi uusia kuvankauniita Scenar L-luoteja. Pastillirasian oloiseen oli laitettu kuusi erilaista luotia. Näitä jaettiin näytteeksi asiakkaille ja lehdistölle.

Nämä tavarat eivät kiinnostaneet valvojia. Kuva: Pekka Suuronen

Luodit olivat X-Ray-miehen (tai naisen) silmissä kauheita. Toisessa laukussa olleet yleismittari, elektroninen vaaka, varaparistojen kotelo tai parranajokone eivät herättäneet tarkastajassa intohimoja. Mielestäni ne olisivat vaarallisemman näköisiä vimpaimia.

Asetoimittajana tiedän, että tavallinen luoti itsessään on täysin vaaraton esine. Scenarissa on tasan kaksi osaa: lyijysydän ja tompakkivaippa. Luodissa ei ole mitään räjähtävää, palavaa tai syövyttävää. Luodit ovat kuitenkin näemmä lentokentillä punainen vaate.

Vuosi sitten seuralaiseltani takavarikoitiin avaimenperä, jossa oli läpinäkyvän akryylimuovin sisään valettu Aguilan 22 LR-patruuna. Lue tapaus tästä.

Tästä vienoisesta ihmettelystäni huolimatta puolustan lentokenttien ja matkatavaroiden turvatarkastuksia 100 %:sti. Ne tulivat voimallisesti kuvioihin 9/11:n jälkeen. Tässä neljän lentokoneen yhteisiskussa USA:ssa kuoli yhteensä 2995 ihmistä. Kolmetoista vuotta aikaisemmin PanAmin koneeseen tehdyssä pommi-iskussa Lockerbiessa Skotlannissa kuoli 270 ihmistä. Tämän aiheutti matkatavaroihin ujutettu ajastettu pommi. Mieluummin riisun vyöni ja kenkäni, tyhjennät taskuni ja levittelen läppärin sekä kameralaukun sisällön esille kuin putoan taivaalta 31.000 jalan korkeudesta. Turvatarkastukset on hyväksyttävä, niihin on asennoiduttava oikein ja varattava aikatauluun tunti ekstraa. Joskus tarkastuksiin on mennyt neljäkin tuntia, mutta elämä on.

 

Schützenmeister

Sitten toisenlaisia ajatuksia Saksasta. Vierailin Suhlin asemuseossa. Thüringenissä sijaitseva Suhl on ollut Saksan aseteollisuuden kehto 1500-luvulta lähtien. Kuuluisat asenimet Carl Walther, J.G.Anschütz, Gebr. Merkel, J.P.Sauer & Sohn, Simson & Co., C.G.Haenel, H.Krieghoff, F.H.Heym, Gebr. Adamy, H.Weihrauch, muiden muassa, ovat lähtöisin Suhlin seudulta. Tämä museo sisältää hienojen aseiden lisäksi myös muuta paikallishistoriaa.

Peter Afrmann on Suhlin asemuseon johtaja. Kuva: Pekka Suuronen Museon sympaattinen johtaja Peter Arfmann esitteli osastoa, jossa oli ampumaseurojen oheismateriaalia kuten lippuja, viirejä, mitaleita ja käätyjä. Saksassa on Suomen Ampumaurheilu-liittoa (SAL) vastaava ISSF:n alainen muodollisen kilpaurheilun organisaatio Der Deutsche Schützenbund e.V. (DSB), joka on perustettu v. 1861 ja uudelleen sodan jälkeen 1951. Tähän kuuluu 15.000 ampumaseuraa joissa on 1,4 miljoonaa jäsentä. Vertailulukuina SAL on perustettu 1919, sillä on 306 jäsenseuraa joissa 34.000 jäsentä. Onhan toki maiden väkiluvuissa eroa, Saksa 81,9 miljoonaa ja Suomi 5,4 miljoonaa.

Saksassa ampumaurheilua harrastetaan väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin Suomessa. Mutta disipliiniammunnan lisäksi Saksassa harjoitetaan ammuntaa myös ruohonjuuritasolla eli kylien sisäisissä epämuodollisissa mittelöissä.

Peter Arfmann näytti museossa ampumasuoritusmerkkejä ja kysyi:
– Onko Suomessa kylän ampumamestarilla (Schützenmeister) käytössä vastaavanlaiset käädyt kuin Saksassa?

Mitäpä siihen muuta kuin mutista jotain epämääräistä ja siirtää keskustelua seuraaviin esineisiin. Eipä taida Suomessa olla käätyjä, eikä taida olla kylässä enää ampumamestariakaan. Mitä etelämmäksi Suomea tullaan, sitä enemmän ampumaharrastusta ruvetaan suorastaan peittelemään ja häpeilemään.

Suojeluskunnista voidaan olla montaa mieltä. Varmaa on kuitenkin, että ne toimivat ampumataidon kehittäjinä ja ylläpitäjinä tavalla, jollaista ei Suomessa ole ollut ennen eikä jälkeen. Suojeluskuntiin kuului historiansa aikana 150.000 suomalaista. Epävirallisena lippulaivana toimi Luumäen suojeluskunnan vääpeli, mestariampuja ja presidentti Pehr Evind Svinhufvud. Voit lukea hänestä tästä.

Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajan kenraalieversti Andrei Ždanovin määräyksellä 6.11.1944.

 

Suhlin asemuseo toimii 350 vuotta vanhassa rakennuksessa. Kuva: Pekka Suuronen

Suhlin asemuseo sijaitsee kaupungin keskustassa vanhassa mallastamorakennuksessa, joka on rakennettu v. 1650. Museotiloja on kolmessa kerroksessa.