Kävin suorittamassa karhumerkin. Radalla tapahtui jotain joka toi hyvin vanhan muiston mieleen.

Ampumakoe maksaa 20 euroa per suorituskerta. Kuva: Pekka Suuronen

Edelläni oli metsästäjä, joka myöskin ampui karhua, sitä pienempää osuma-aluetta. Hänen ensimmäinen suorituksensa hylättiin. Toisella kerralla meni läpi. Hän noitui jälkipeleissä ylimääräistä kahdenkympin rahanmenoa. Oli kuulemma yksi ainoa luoti lipsahtanut kuvion ulkopuolelle, vaikka kaikki laukaukset olivat huolellisesti tähdätyt eikä yhtään oltu nykäisty. Hän ihmetteli ohilaukausta. Ase ja tähtäin olivat hoidetun näköiset, joten ilmeisesti kyseessä oli n.s. ”tarkka metsämies”.

Mieleeni hiipi eräs ajatus ja sen mukana ajatukset kulkeutuivat menneeseen aikaan.

Rasvalaukaus

Osallistuin ehkä 15-16-vuotiaana nöösipoikana Viikinmäessä oppikoululaisten pienoiskiväärin ampumakilpailuun. Tätä on vaikea uskoa nykyään, mutta pk-seudulla oli sellainenkin aika että kilpailtiin koululaisten ampumamestaruuksista. Oli täysin kosheria, jopa opettajien arvostamaa, että joku tai jotkut koulusta osallistuivat ampumakilpailuihin edustamaan omaa oppilaitosta. Minä ilmoittauduin kun oli jo pikkuisen ampumakokemusta kertynyt.

Jos tänä päivänä koulussa mainitseekin sanan ”ampua”, niin keskusradioon huudetaan Rouva Komaa ja paikalle hälytetään poliisi, palokunta, karhuryhmä ja sotaväen Pasit. Tämän päivän kouluissa aseet ja ampuminen ovat kirosanoja. Mutta ei silloin. Sain tutorikseni tähän kilpailuun etäisen sukulaiseni, joka oli nimekäs 50 m ampuja, pohjoismaisia maaotteluitakin menestyksellä kolunnut. Hän antoi lainaksi oman Suomen Leijonansa, aikansa huippupelin.

”Ennen kuin mennään kilpailualueelle niin käydään toisella radalla ampumassa rasvalaukaukset”, tutor valisti minua.

– ??????

”Puhdistuksen jälkeen piipun sisäpinnalle jää aina jonkin verran öljyä”, hän jatkoi. ”Ensimmäiset kaksi, kolme laukausta ovat niin sanottuja rasvalaukauksia, jotka polttavat piipusta öljyn pois ja kivääri rupeaa käymään tasaista vakiokasaansa.”

Mietiskelin hirviradalla, olisiko tällä epäonnisella karhumerkin yrittäjällä ensimmäinen laukaus ammuttu äskettäin puhdistetusta piipusta, ilman sitä ”rasvalaukausta”? Sitä emme koskaan saa tietää, mutta sellainen mahdollisuus on olemassa. Ampumakokeen yhteydessä ei tällä ahtaalla suorituspaikalla ollut mahdollisuutta ampua ylimääräisiä laukauksia.

Puhtaus on puoli ruokaa, mutta…

Meillä vanhemmilla ampujilla saattaa olla henkisenä painolastina vielä vanhat SA Intin opit ja Mosin-Nagant-johdannaisten hulvaton jynssäys. Puhdistus on väärä sana tästä touhusta. Piippuja hangattiin loputtomasti suupuolelta. Varusmiesjohtajien haukankatseen alla opeteltiin kollektiivisesti jynssäämään piippuja pilalle. Ainoastaan piipun sisäpinnan kiiltävyys oli tärkeää, aseen käynnistä viis.

Piippu kannattaa pitää puhtaana, mutta ennen tärkeää suoritusta (kuten tuo ampumakoe tai kilpailu) kannattaa ampua ensin pari laukausta jos se vain on mahdollista. 22 LR-ampujien joukossa on sellaisia, jotka eivät puhdista piippua lainkaan. Tiedän, että tämä kuulostaa hurjalta. 22:n luodeissa on kuitenkin aina vahaa ja kaliiperin paineet ovat maltillisia. Siksi näin (ehkä) voidaan toimia.

Metsästysaseissa tilanne on toinen. Metsällä piippu altistuu lähes aina kosteudelle. On tärkeää, että kosteus poistetaan ja piipun sisäpinta suojataan jonkinlaisella öljyllä heti metsältä tultua. Sakon aseseppä Mauri Kähärä neuvoo: ”Kun tullaan metsältä, niin ensiksi kuivataan, puhdistetaan ja suojataan ase. Sitten otetaan reppu selästä.”

Vetopuhdistus on poikaa

Tein jokunen vuosi sitten printti-Erään jutun vetopuhdistuksesta. Olen edelleen samalla kannalla. Vetopuhdistus on yhä aseen piipun kannalta turvallisin tapa, se ainoa oikea. Patruunapesästä piipunsuuhun päin, eikä koskaan takaisin vetoa. Vetopuhdistusvälineitä valmistavat Otis, Gunslick, Bore Snake (Hoppe’s), KleenBore, Napier, Outers, Net-Arm… Luettelo ei ole täydellinen.

Vetopuhdistuksen käyttö on paljon helpompaa kun ase on kiinnitetty telineeseen. Näitä on monenlaisia, monenmerkkisiä ja monenhintaisia. Kätevä henkilö rakentaa sellaisen itsekin. Telineessä aseen puhdistaminen on helpompaa myös perinteisellä puikolla. Kiikaritähtäimen asennukset ja muut huoltotyöt sujuvat telineessä paljon helpommin kuin kyökin pöydällä. Larry Potterfield antaa vinkkejä ja neuvoja YouTubessa. ”That’s the way it is!”

MTM:n aseenpuhdistusteline on edullisemmasta päästä. Kuva: MTM